sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Whuhuuuuuuu

Niin että sitä vaan tällä huudellaan, että ollaan me vielä täällä ja kyllä me jossain vaiheessa taas kirjoitellaankin tänne. 




Täti-ihminen kävi matkimaan poikia ja on ollut tässä sairaana jo jokusen tovin. Sitten se kaatui ihan sänkyyn makuulleen viikoksi, mutta antibiooteilla saatiin se yläasentoon ja takaisin toimivaksi tyypiksi. 

Tulemme siis raportoimaan mm. Börjen rakosta, Ellin taidekriitikon urasta jne. 




Erikoiskiitos lähtee rakkaalle Anselmilleni, tuolle ihmeitä tekevälle robotti-imurille. 
Täällä se vaan päivittäin hoiteli kissanhiekat parempiin suihin, kun tämä yksi itsesäälissä soffalla valitteli oloaan. 





tiistai 1. lokakuuta 2019

Potilas Nilsson

***Ihan ensimmäiseksi teille kaikille kiitos täällä blogissa ja facebookissa muo tsempanneille, autoitte muo eteenpäin kauniilla sanoillanne enemmän kuin voitte edes uskoa. KiitosKiitosKiitos  ♥ ♥ *** 



Yksi päivä tässä tokaisin Nuorelle aikuiselle, että kohta kaikki luulee mun sairastavan munchausen by proxya, kissoihin kohdistuvaa sellaista. 
Onhan tämä vaan niin uskomatonta,  miten näitä sairauksia voi tulla ja olla. Tai hammas katketa, kissalla, jolla on suus yksi hammas! (etuhampaita ei lasketa, ne on vielä siellä mutta niillä mitään tee). YKSI HAMMAS ja se menee poikki. Ei voi tajuta.

Huomasin hampaan katkenneen pari viikkoa sitten, mutta ruoka maittoi ja Nisua ei se tynkä näyttänyt vaivaavan muutenkaan. Niinpä ajattelin, että koska meillä mahahaava kontrolli ihan kohta, näytetään se sitten Teijalle.

Huomasin vähän päälle viikko sitten hoitaneeni mahahaavaa liian vähäisellä annoksella Losec Mupsia eli ilta-annos oli unohtunut. Ei sinällään ihme, täällä on aikamoinen lääkerumba ollut muutaman viikon ajan kolmen kissan kanssa.

Alkuun Nisun lääkitykset näytti toimivan mutta parin viikon päästä tuli vähän takapakkia. Sitten huomasin sen hampaan. Nilssonista tuli äkäinen kissamies, joka ärhenteli kissakavereille vähän enemmän kuin yleensä. Sitten ruokahalu katosi. Lopulta täti-ihmisen unikaveri lähti kainalosta eikä suostunut nukkumaan yhdessä enää ollenkaan.

25.9 aamulla tyyppi ei edes tullut sanomaan huomenta. Ruoka ei kiinnostanut ja kun nostin katin, sen sisuksista pääsi kummallinen pitkä, ääni. Sama ääni kuului, kun nostin kissan kantokoppaan. Omalla klinikalla ei ollut yhtään aikaa vapaata, joten soitimme Evidensia  Tammistoon ja menimme sinne päivystykseen.



Nilsson aristeli vatsaansa maksan kohdalta. Saimme ohjeeksi antaa opioideja (Tramal)  ja pahoinvointilääkettä (Cerenia)  ja sitten Teijan kanssa tarkemmin tutkia mikä kissassa on pielessä. Hampaanpoisto piti myös hoitaa asap.  Vähän pohdin, että viikko on pitkä aika odotella, mutta sain Nisulle hampaanpoiston perjantaille ja samalla pyysin, että ainakain Nisun maksa-arvot kurkattaisiin. Kurkattiin, kaikki oli oukei. Munuaiset kanssa. Hammas poistettiin. Tramalia kipuihin.

Nyt ollaan käyty Teijallakin. Vatsa ei aristellut eli nyt hoidellaan mahahaavaa oikeilla annoksilla Losecia ja lisättiin taas Antepsin muutamaksi viikoksi aamuinkin annettavaksi. Lisäksi Mirtazapin lisäämään ruokahalua. Uusi kontrolli 24.9. 




Uskomattominta on, että Nisu on syönyt kotiutumisemme jälkeen oikein tuhdisti. Ennen kuin olin antanut mitään lääkettä sille. Ihan kun sillekin riittäisi se, että Teija tutkii sen ja pitää samalla hyvänä. 

Täti-ihminenkin on huojentunut. Meillä on Teijan kanssa suunnitelma ja tarvittaessa saan Teijan kiinni ja apuja sitä kautta.  Nyt on helppo taas hengittää. 

Nisulla on suussa sitten enää ne etuhampaat. 
Tossa se vieressä naukuu, kurnuttaa (Mirtazapin saattaa pistää kissan juttelemaan ja niihän se pistikin) ja kehrää. 
Suonissa sillä virtaa huumehet, vatsa pullottaa ruokaa ja sillä on krooninen tarve päästä syliin ja leipoa ihan mitä osaa vaan Täti-ihmisen kroppaa. 
Ikävä kyllä, sen kynnet on niin pitkät, että täti-ihminen on täällä mm. naama naarmuilla ja kissa liian eläväinen, että saisin kynsiä leikattua. Tai no sain, yhden. 

















keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Uupumus

Facebook sivun ja Instagrammin seuraajat onkin jo tietoisia, että Börjen kanssa ollaan taas jouduttu pikana lähtemään lääkärin hoitoon. Nyt myös Nisun kanssa. Käytiin tänään Tammiston Evidensian eläinsairaalassa.

Hammashoidot olivat vajaa kuukausi sitten. 
Terveystarkistus kaikilla pari kuukautta sitten. 

Diskleimeri: Rakastan kissojani yli kaiken ja teen niiden eteen mitä vaan. 
 Kissoja ei siis vahingoiteta kotona ja jätetä hoitamatta, koska kissamamma on vähän uupunut.

Koska sitä mä olen, henkisesti uupunut. 





  • Mä olen uupunut siihen, että mun kissat ovat olleet niin laajasti kipeitä ja sairastaneet vaikka mitä.
  •  Että tiedän kaikki lääkkeet, mistä lääkäri puhuu ja löytyy jo kissojen lääkekaapista.
  • Mä olen uupunut tähän huoleen, joka kalvaa sisuksissa kun näen kissan käytöksessä vähänkin jotain poikkeavaa.
  • Mä olen uupunut siihen, että mä kuormitan työyhteisöni näillä eläinlääkärikäynneillä, olemalla poissa miehityksestä. Vaikka muo tsempataan ja tiedän, ettei kukaan niin ajattele, paitsi minä. 
  • Mä olen niin uupunut jatkuvaan menetyksen pelkoon, kun joku näistä sairastuu.
  • Mä olen niin uupunut tähän jatkuvaan rahanmenoon, kun summat on aina tähtitieteellisiä ja joudun hakemaan lisää velkaa parin vuoden välein kissojen hoitoihin.
  • Mä olen uupunut tähän jatkuvaan stressitilaan, joka nousee eksponentiaalisesti kissojen terveydentilan mukaan.
  • Mä olen niin uupunut siihen, jos Felinassa ei ole mahdollisuutta ottaa meitä vastaan, joudun menemään muualle ja kertomaan kissan sairasteluhistorian. Lääkkeineen. Enkä pääse kissatohtorille. 
  • Mä olen niin uupunut, että viimeiset kaksi vuotta mun elämäni on aikataulutettu kissojen Nilssonin lääkkeiden mukaan eikä sen mukaan mitä tahtoisin tehdä. Olen joutunut jättämään monta kivaa menoa väliin.
Mun kissat on ihania. Mun kissat luottaa muhun ja niitä on helppo tutkia. Mun kissat ei kynsi tai pure, ketään. Ne on täynnä rakkautta, ne on nättejä ja ihania persoonia. Ne rakastaa ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. 


Mun kissat ansaitsee parasta maailmassa ja siksi mä lopulta jaksan venyä taas vähän lisää.
En velollisuudesta vaan rakkaudesta.  

Vaikka välillä onkin kovin raskasta.










tiistai 17. syyskuuta 2019

Entsymaattinen hammatahna

Kaikille meille, jotka ei kissojensa hampaita harjaa : ikävä kyllä paras plakin poistaja on mekaaninen like eli  just se hampaiden harjaus.

Äh.

Minähän ostan vuosittain hammashoitojen jälkeen kaikille neljälle hammasharjat ja sitten meillä yritetään opetalla niiden käyttöä. Kissat on ihmeissään, karkaavat, ärsyyntyvät  ja Täti-ihminen istuu hammasharjat kädessä, omassa hikilammessa ja on  kanssa ärsyyntynyt ja  erittäin turhautunut.

Etta niin hyvin toimii meillä toi harjaustreeni.

Harjauksen kanssa suositellaan enstymaattista hammastahnaa, jota valmistaa Virbac.  En ole vielä Suomesta löytänyt kananmakuista versiota, vaan kaikkialla tuntuu olevan vain kalanmakuista tarjolla. Meillä kalat ei ole suurta huutoa, joten tilasin meille sitten muistaakseni Ebaystä tuon kananmakuisen.
Vuosi tai kaksi sitten. Ja sitten unohdin sen lääkekaappiin.
Paitsi nyt sitten heti löysin sen kanan Yliopiston apteekin sivuilta.



Juttelin eläinlääkärin kanssa, että vaikka harjaus ei onnistu niin hammastahnaa kannattaa sohia sinne kissan suuhin sormella, mielellään vähän hampaisiin ja sormella hinkutellen, mutta  jos edes saisi sinne kissan suuhun/kielen päälle.

Tahnan entzyymit auttaa kissan suun kanssa aktivoimalla suun terveyttä ja vahvistaa suun luonnollista puolustusmekanismia eli juurikin vähentää sitä plakin syntymistä.

Suurin tarve hammstahnan ihmeitä tekeville voimille olisi tytöillä. Börjellä on toki kanssa plakkia, mutta huomattavasti vähemmän kuin daameilla. Ja Nisulla ei ole hampaita.





Arvatkaa siis, kuka rakastaa tahnaa ?
Vinkki: ei ainakaan tytöt tai Nisu.

Mitenkäs muuten.