Petohavaintoja

 Helsingin Kannelmäessä on on pari viikkoa sitten havaittu vaarallisen kissaeläimen/eläimien varpaanjäljet.

Alueella liikkuminen on vaarallista, vaikka lumi on sulanut. 
Jos sisällä pysyminen ei ole mahdollista, suosittelemme varovaisuutta ja kissaeläinherkkuja taskuun.

Luokatonta henkilökuntaa

Kävipä aikoinaan tämä, kun Täti-ihminen sai idean. *klik*

Ideahan ei sinällään ole huono, mutta että joku laittaa kuninkaallisia  ja muuten vaan arvokkaiden kissojen kuvia muovikuoreen ja teippaa ne oveen, on ennen_kuulumatonta. Ja kun tossa teippauksessa on on vielä kissojen karvojakin kiinni. 

Aikamoista.

Asian kanssa meni melkein 5 ja puoli vuotta, kunnes täällä henkilökunta vihdoinkin havahtui vääryyteen.

Ei kissojen kuvien kuulu olla ovessa muovitaskussa.

Eikä varsinkaan jollain pakkausteipillä oveen kiinnitettynä.

Ratkaisu löytyi. Henkilökunta ei vielä lähde vaihtoon.

Kuka käyttää muovitaskua, mun maailmassa on kultaisia kehyksiä ?!???!!! 

Kukaan ei nyt sitten kerro näille kissoille, että Täti-ihminen löysi kehyksen Rustasta  - 50 % alesta ja kehys ei ole oikeaa kultaa, ok? 

(kiinnitys muuten kaksipuolisella teipillä, jonka voi poistaa ja pestä ja käyttää uudelleen.)

Hyvää uutta vuotta 2021 !

 Hyvää uutta vuotta 2021 kaverit !

Tänä vuonna meillä on tiedossa seuraavaa:

• Meillä vietetään 3 x 10-vuotisbileitä. 
• Meillä käydään kolmen kissan kanssa kontrolleissa erinäisten sairauksien ja vaivojen takia.
• Nilsson öykkäröi ja sisustaa.
• Etätöissä ollaan ainakin vielä tammikuu, todennäköisesti pidempäänkin.
• Sisällä on nyt talvella kylmä, koska kulku terassille pitää olla esteetön eli keittiön ikkuna on jatkuvasti auki. Tosikivahei.
• Mimmin elämänlaatu jatkaa parantumistaan ja HRH: reviirit kotona laajenee.

Ja kaikista varminta on se, että tänäkin vuonna Täti-ihminen leikkii johtajaa. Kaikkihan sen tietää olevan ihan höpöhöpöä.

Kop, kop - onko täällä ketään ?

Eka tää Täti-ihminen oli vielä elokuussa, että kyllä tästä lyylistä vielä juttuja lähtee vaikka kuinka. Kunhan tässä saadaan kesä catiolla vietettyä.

Ei siitä lähtenyt. 

Se onkin maannut soffalla, tuijotellut YouTube-videoita, kännykästä tiktokkeja ja telkkarista Australian Mastercheffiä (on muuten todella hyvä kausi, vaikka tuomarit vaihtui).  Yhtään blogia ei ole tullut luettua. 

Jossain vaiheessa alkoi päässä liikkumaan ajatus, että olisko tämä blogi nyt tässä ? 

Kissat vaan vanhenee, sairastaa ja täällä tää yksi rutisee edellä olevista ja lisukkeena kuvailee kissojen hoitoihin meneviä laskuja.  

Hupsujen ja Höpsöjen hassu Sandra onneksi sai pään kääntymään, kun snäpissä vähän juteltiin. 

Ai niin, on sitä snapchattiäkin siis tullut tuijoteltua. Lappu ei mene luukulle tässä kissablogissa. 

Sitten törmäsin edellisessä postauksessa nimettömän kommenttiin, joka on aivan ihana ja se osui suoraan sydämeen.  Kiitos sen kirjoittajalle, niin kovin paljon.

Me ollaan täällä blogistaniassa siksi, että hassutellaan, höpsötellään, sairastellaan ja valitetaan eläinlääkärikuluista. Jaetaan tietoa sairauksista, mitä me selkeästi harrastetaan jo vaikka kuinka monennetta vuotta ja sitten taas kuvataan laskuja ja tuhistaan äkäisinä. 

Tai no, Täti-ihminen tuhisee. Kissat tuhisee äkäisinä silloin, kun tää täti makaa sillä soffalla ja keskittyy niihin edellä lueteltuihin ajanviettohomminsa.

Ostetaan joku hemmetin kallis kissamööpeli ja silloin taas ollaan niiiiiin hiljaa kuluista.

Aivan eri juttu.

Ja ettei tämä juttu menisi vaan Täti-ihmisestä puhumiseksi niin kerrotaan pienet terkut jokaiselta katilta tähän loppuun:

Börje söi elämänsä ensimmäisen kokonaisen lääkemärkäruokapussin äsken illalla, struviittikivien sakkaa taas rakossa ja märkäruoka on sille toistaiseksi ollut niin kamalan äklöö. Kun raksut on vaan niin ihania.

Mimmistä on tullut varsinainen ulkoleijona. Turkki on ulkoilmassa tuuheutunut ja  ainakin toistaiseksi Täti-ihmisen paskat kampaamopalvelut on turhia.

Nilsson sisustaa, tuliko yllätyksenä ? 

Elli. Voi ihana Elli. Elli rakastaa, nukkuu, on ulkona ja syö. 

Me ollaan siis takaisin, vaihtelevasti mutta varmasti. Sairasteluistahan on niin paljon uutta kerrottavaa ja niin monia eläinlääkärin laskuja kuvattavana !

Nähdäänhän tällä seuraavalla kerralla ? 

Kissojen persoonallisuustutkimus- haaste

 Tiesitkö, että kissanpennun vierotusikä on noussut 14 viikkoon, sen entisen 12 viikon sijaan Kissaliiton suosituksissa?

Loistava muutos, koska tähän on päädytty tutkimalla kissoja ja niiden käytöstä eikä vaan vedetty numeroita hatusta ja oltu ihan että , että noni, näin se nyt olisi tästä eteenpäin.

Mutta tiesitkö sen, että tuon 14 viikon iän selvitti Hannes Lohen Koirien ja kissojen geenitutkimusryhmä ? Osana tässä projektissa oli kissojen persoonallisuuskysely ja se, rakkaat kissatädit ja sedät ja ihmiset ja kaikki muut: on se syy miksi tuo vieroitusikä osattiin korkottaa.

Miksi nyt kirjoitan tästä nyt ? No siksi,  että homma ei ole vielä loppu ja tutkimusryhmä tarvitsee lisää materiaalia ja paljon, koska syksyllä tutkimus jatkuu ja tietoja aletaan purkamaan ja tutkimaan. Materiaalia tarvitaan reilusti, jolloin tutkimuksella on ihan käytönnönkin merkitys: sanon vaan tähän, että 14 viikkoa.

Personallisuustestiin pääsee tästä: KLICK

Tutkimuksen FB-sivut tästä : KLICK

Lisätietoja:  lohi-kaytostutkimus(at)helsinki.fi

Triola on osallistunut tuohon ekaan vaiheeseen kahden kissan verran. 

Nilsson (jonka kanssa meni tziljoonatuntia, koska se on Nilsson) ja en muistakaan kuka se toinen oli. Se ei ole onneksi ongelma, koska tutkimukseen kirjaudutaan ja sieltä se löytyy. 

Haastan itseni ja teidät vastaamaan tuohon kyselyyn, koska mikään ei tunnut ainakaan tästä kissatädistä hienommalta, kun ehkä päästä vaikuttamaan oikeasti kissojen hyvinvointiin ja ymmärtämään niiden elämää. Aikaa osallistua on 7.9 asti, jonka jälkeen alkaa aineiston analysointi.

Miten on, lähdetkö mukaan?

Ps. kiitos Almalle töihin, joka jo lupautui tekemään kahden oman rescuekissan osalta tämän!

 

Catio, meillä on nyt CATIO !!!!

Vannon, että en ikinä uskonut kirjoittavani tätä postausta. 

Suunnitelmia on nimittäin ollut niin kauan kun on ollut kissoja. 

Kolmen kissan perheenä yritin ulkoilua niin, että terassilla oli pingotettu vaijeri ja kissat oli siinä flexeissä kiinni. Hitonmoinen jumppa, kun mun rentouttava hetki olikin terassikalusteiden nostelua ja flexien selvittelyä. 

Pohdintaa ja ideoita on väännelty, ilman tarhan tynkääkään. Olin jo tavallaan hyväksynyt tilanteen, ettei meille tarhaa tule.

Kunnes törmäsin Zooplussalla verkon pitimiin, jotka kääntyvät ylhäältä vähän sisäänpäin.

Ei ruuveja, puristimella kaikki kiinni ja loput sitten vaikka nippusiteillä. Päätin, että terassin ovea pihalle ei enää käytetä. 

Yritin olla maltillinen ja juttelin Nuorelle aikuisellekin, että tilaan sitten vasta ehkä elokuussa.

No en tilannut. Kun tilasinkin jo. 

Viikko sitten tuli paketti ja Täti-ihminen ahersi klo 15 eteenpäin muutaman tunnin ja kissat oli terassilla samana iltana jo. Terassi on vielä vaiheessa ja turva-asioita on vielä reilusti tehtävänä, mutta sen verran turvallinen toi on jo, että tänäänkin ovat siellä olleet yhdessä ja erikseen, tunteja.

Paras ostokseni ikinä.  

Onnellisia kissoja, onnellinen Täti-ihminen.

Kunhan saan projektin sen verran valmiiksi, että puutuvat rimat ja muut kiinnitystilpehöörit on paikoillaan, teen oman jutun siitä, miten rakensin tuon pystyyn ja muuten: yksin. 

Kröhöm.

 

Etätöissä

Nonniin.

Takana on nyt kaksi viikkoa etäilyä ja meillä saatiin päivärutiini haltuun yhden työpäivän jälkeen.

Mutta se ensimmäinen päivä. Huhuh.
Kuvat puhukoot puolestaa.

Ylläolevan kuvan postaisin omalle fb-sivulle ja lieko facebook ollut sitä mieltä, että kuvien sisältö huomioon ottaen, täti-ihminen on ehdottomasti jo Alkossa hakemassa apua lievään hermoromahdukseensa  ?

Juhlat

Amerikan buldoggi Nero on meillä täällä Triolassa mainittu moneen kertaan, 
koska me ollaan Neron mamman kanssa hyviä kavereita jo tuolta parinkymmen vuoden takaa. Nykyään meidän tapaamisissa on mukana meidän kakarat, jotka toisin siinä kahdessakymmenessä vuodessa on ehtinyt kyllä kasvamaan jo ihan aikuisiksi.

Mutta siis. Eihän tämä nyt pitänyt olla tarina meidän bakkanaaleista, vaan siitä, mitä Neron ihmissisko toi mukanaan.

Siinä on meitin katit !!!!

Mimmi

Elli

Nilsson

Börje

Ja oli muuten todella, todella hyviä.

Börjenkin mielestä. 

Seuraavana Nuori Aikuinen huomasi, että tyypillä oli suupielet mustina.
Börje oli vähän maistellut Nilssonia.

Kiitti kaverit huimasta illasta ja kiitos Mona vielä noista kateista ! Ne oli ihanimmat ikinä ♥

Triolan joulun salainen resepti

Täälläpä aloitetaan jo joulujutut, nih.


Tämä on muuten taas yhteispostaus #omavaisuus jengin kanssa, ideatonttuina ollut kaikki ja idean aiheeksi pukenut  Korkeala-blogin Heikki ja me saimme vinkin tästä Tsjaut-blogin Satulta. 


Täti-ihminen on ollut niitä intohimoisia joulutyyppejä lapsesta asti ja kerran teini-ikäsenä olen jopa kantanut pari metrisen joulukuusen Kallion Karhupuistosta Itä-Pasilaan k ä v e l l e n, kun se oli ainoa tapa saada joulukuusi kotiin hyvissä ajoin. Isä olisi hakenut kuusen vasta aattona, kuten aina. Ei sopinut enää teinille se suunnitelma.

Meillä siis joulun tärkein kapistus on selkeästi joulukuusi, koristeineen.
Ja niinhän se on  myös kissoille se tärkein joulun somiste. Tai ainakin inspiroivin. Ja hauskin.

Kun Triola oli  lukumäärällisesti  trio, meillä oli oikea kuusi. Sievästi käyttäytyvät Börje, Mimmi ja Elli saattoivat vähän tassulla läpsästä koristepalloa, maistella kuusen kasteluvettä ja ihan vähän rapsutella kuusen vartta.

Tästä syystä meillä oli myös oikea kuusi seuraavana vuonna, mutta meillepä olikin muuttanut sinä vuonna eräs herra Nilsson. 

Kuusi kaatui jouluaattona, se riisuttiin samaisena yönä  kimalteista ja vietiin pois. Kasteluvedet kuivattiin ainakin jollain 1000 :lla pyyhkeellä ja harmitus oli kova.
Vaikka naurattikin. Tosin vasta viime vuonna, ekan kerran ;) 

Seuraavana vuonna meille muuttikin sitten tekokuusi. Valkoinen, koska jos se on sitten muovia, se ei saa teeskennellä olevansa oikean_kuusen_kaltainen.  Tämäkin kelpasi kissoille ja joka aamu Täti-ihminen korjasi kissojen kuusibileiden aiheuttaman oksakadon lattialta ja asetteli ne takaisin paikoilleen. Kuusen valo on vaan aina ärsyttänyt, kun ne on niin kirkkaat ja kovat, toisin kuin normaalisti kuusessa käyttämäni lämpöisen väriset sähkökynttilät.

Siksi meillä on takana muutama vuosi, kun kuusta ei ole ollut. Joulumieli on sen takia ollut myös vähän kateissa.

Mutta tänä vuonna kaikki taas muuttuu. 

Aika on nyt kypsä ja Täti-ihminen on valmis  uuteen tekokuuseen, joka on vihreä.
Kuusi on tilattu maailmalta, siinä pitäisi olla mukana jo lämminsävyiset lamput. Olispa sinä myös sellainen mekanismi oksissa, ettei ne lentelisi noiden bileissä irti ja toivottavasti se tulee perille asti.

Lisäksi tänä vuonna meille tulee maailmalta erittäin toivottu jouluvieras, Nuoren Aikuisen komeampi puolisko, joka on saanut Täti-ihmisen jouluriemun räjähtämään uusiin sfääreihin.
Suomalaisen joulun esittely on kunnia asia ja enää en millään jaksaisi odotella jouluun asti.
Kuusen valojen loisteessa, kissoja kuusesta hätistellen. Mikä idylli! 

Ai niin muuten, ruokapuolella meidän joulun salainen resepti on tzatziki. Ja afrikkalainen tomaattikastike.
Että niin suomalainen joulu meillä ;)

Miten te muut, joko joulua on rintapielissä ja mikä on teidän joulussa "se" juttu, joka tekee joulun?


Muiden juttuihin pääsee suoraan alla olevien linkkien kautta, mars lukemaan siitä ! 

Tsajut 

Jovela/omavarainen
Sarin puutarhat
Puutarhahetki http://puutarhahetki.blogspot.com/2019/12/2-luukku-joulun-salaiset-reseptit.html 
Metsäläisten elämää
Helecleaner
Korkeala
Oma tupa ja tontti : https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/12/joulukuu-alkoi.html
(linkki lisätty tähän viereen, koska joistain syystä blogger ei suostu siirtymän sivuille )

Häshtag 72 tuntia

Maailmojen sota. 
Maailmanlopun läheneminen. 
Avaruusolentojen hyökkäys maahan. 
Ja kaiken lisäksi Tom Cruisella vapaapäivä ja Matt Damon on taas yksin jäänyt jumiin ties minne galaksille.

Tai sitten vaan Täti-ihminen olisi kompuroinut, poikkaissut koipensa. Odottamassa sairaalassa kintun korjausta. Kaikki kissojen hoitajat on matkoilla ja sähköt myrskyn takia poikki. Paikalle olisi saatava joku tyyppi - kuka vaan. Luotettava kuka vaan, siis. 
Vaikka sellainen, joka ei kissojen kanssa olisi koskaan ollut, eikä tietäisi niistä yhtään mitään.

Tämä on yhteispostaus jutun lopussa listattujen blogien kanssa, SPEK:n #72 tuntia -ohjeistuksen inspiroimana. 
Ja idean äiteinä Tsjut-blogin Satu ja Jovelan Johanna. Kiitos kun pyysitte meidän jengin tähän mukaan! 

Meidän osuus on käsitellä kissojen selviytyminen poikkeustilan aikana.

RUOKA

Jos se Täti-ihmisen jalka napsahtaisi heti palkkapäivän jälkeen, kissoilla ei ruuan kanssa olisi mitään hätää. Prisman kauppakassi-palvelusta on pakkaseen haettu 30 pakettia broilerin filesuikaleita ja näillä kissat saataisiin ruokittua sen 72 tuntia, vaikkei muuta syötävää niille kaapissa olisikaan. Märkäruuat olisi Postin lakon takia jumissa jossain Saksassa, nimittäin.

Paitsi sitten jos jalka menisinkin siinä samaisen myrskyn aikana, justiinsa palkkapäivänä, eikä ruokahakua olisi vielä tehty. 
Olisimme oikeasti isossa pulassa.

Palkkapäivä.

VESI

Täältä ei löydy edes pullollista vettä. Ei yhden yhtä. Jääkaapista löytyisi kissojen hoitajalle kylmiä blandiksia pari pientä pulloa ja baarikaapista lämpimiä brenkkuja, mutta kai sille hoitajalle tulisi ihan vesijanokin jossain vaiheessa? 
Eikä mun kissat dokaile, ne tahtoo vaan vettä. Niillä ei olisi uutta, raikasta juotavaa. 
Ja se vasta tekisi kutaa Börjen pissavaivoille.

(Nuori Aikuinen joutui syksyllä muuten vedettömään tilanteeseen Bermudalla, kun hurrikaani Lorenzo pyyhkäisi sähköt saarelta. Siellä nimittäin hanavesi ja veskivesi tarvitsee sähköä. Oli kuulemma vähän haastavaa.)

Toisaalta, meillä on useampi iso ja aina täynnä oleva vesipiste kissoille niin ne riittäisi kyllä sen 72 tuntia, koska kissat ei juo kumminkaan paljoa. Ihminen tuskin tahtoisi juoda kissojen juomapisteistä, kun niissä se vesi olisi sitten seissyt  aika pitkään ja katit siellä sitä vettä lipsutellut? 

LÄÄKKEET

Tässä alkaa lievä paniikki nousemaan tällä puolen konetta.
Kissojen lääkkeitä on hyvät varastot, mutta ohjeet niiden antoon puuttuu. Tai ei puutu, mutta ne on Täti-ihmisen emailissä, eläinlääkärikansiossa. 
Useammassa emailissä. 
Ja Täti-ihmisen päässä. 
Ei paperilla. 
Iso ongelma.

Leipälaatikkoni.

KARKIT JA HERKUT

Niitä on periaattessa aina kaapissa, mutta jos ovat loppu - kissat onneksi pärjää ilmakin. 
Toki se vieras hoitaja mielellään varmaan vähän lahjoisi kissoja, jolloin tutustuminen sujuisi helpommin.


LELUT JA AJANVIETE

No problemo. 
Kissoilla on esillä aina leluja ja hoitajalle olisi hyvää ajankulua yrittää etsiä niitä lisää kaapista ja muista säilytyspaikoista. Humalapäissään. No oikeasti ei humalassa, kuha hassuttelen.
Sitä paitsi, kissat leikkii aina jollain muulla kuin omilla leluillaan niin melkein mikä vaan paperitollo kelpaa. 
Paitsi ei varmaan kelpaisi silloin, kun justiinsa pitäisi kelvata. 

Kissamaista ajanvietettä.

VESSAHOMMAT

Osa kaksi, missä ei oltaisi pulassa. 
Triolasta löytyy 4 vessaa ja jos vaikka kaapissa ei olisi kissanhiekkapussia, koska sekin paketti olisi jumissa sen Postin lakon takia Saksassa , niin vähiten suositusta veskistä voi aina siirtää hiekkaa siihen suosittuun vessaan. 

KORJAUSLIIKKEET

• Jatkossa tulen hankkimaan muutaman ylimääräisen paketin broiskua kissoille pakkaseen.
• Kuivakaapissa on aina oltava muutama märkäruokapurkki eli enää en odottele ruokatilauksen kanssa siihen, että lähes kaikki tölkit on syöty.
• Vesikippojen vedenvaihto ja pesu tehtävä useammin.
• Kaappiin ostan pari isoa pulloa vettä. Ihmiselle. Saa antaa myös kissoille. Varsinkin Böölle.
• Kirjoitan selkeät lääkitysohjeet per kissa ja printtaan ne leipälaatikoon aká kissojen lääkelaatikkoon.
• Kirjoitan myös selkeät hoito-ohjeet kissojen hoitajalle, koska rutiinit, rutiinit, rutiinit.

Ensialkuun pelkäsin, että me oltaisiin aivan retuperällä näiden meidän kissojen kotivarojen kanssa.  Ei se tilanne kumminkaan ole ihan niin paha, kun luulin. 

Se on vaan paha niiden tärkeimpien juttujen kohdalla eli lääkkeet ja hoito-ohjeet.

Onneksi tilanne on korjattavissa.

Täti-ihminenkin alkaa pohtimaan kaappeihin sellaisia ruokia, joita ei tarvitse kypsentää.

Tällä hetkellä ruuaksi olisi nimittäin valmiita papu- ja linssisekotuksia Mutti tomaattimurskan kanssa.

Niin että pitäkää tunkkinne Cruise ja Damon, täällä kyllä osataan ihan itse korjata kriisit kuntoon!

Miten teillä muilla? Oletteko varautuneet mitenkään vai ette ? Vai varautunut ihmiselle mutta eläimet unohtunut? Tai siis eläimet muistunut mutta ihmiset unohtunut? 

Käykäähän muuten kurkkaamassa muiden osallistuneiden blogien mietteitä aiheesta:

Tsajut
Jovela
Sarin puutarhat
Metsäläisten elämää
Puutarhahetki
Saaran lautasella
Oma tupa ja tontti
Mummon kirja
Harmaa torppa
Kohti laadukkaampaa elämää
Sorakukka
Pienenpieni farmi

Rakkautta ja maanantimia
Helecleaner
Ihme ituhippi
Vauhtihirmun elämää
Ihana maatuska
It's so mysigt
Korkeala
Riippumattomammaksi
Airot ulapalla
Kalastaja kuivalla maalla

Vanha rouva Tuomela

Valtiovierailulla

Täti-ihminen tässä jokunen aika ikuisuus eli kuukausia sitten teki vähän kauppaa Epun ja Lyyran ihmisäipän kanssa. 
Sen lisäksi, että sain kauan toivomani huonekalun vihdoinkin hankittua, bonuksena pääsin lässyttelemään kissoille. Ihan win-win-win tilanne täti-ihmiselle.

Ja arvatkaa vaan, lässytinkö?! 

Eppuhan onkin jo täti-ihmiselle tuttu ihastuksen komistus, mutta Lyyraa en ollut vielä nähnyt. 

Miten ihana ja rakastava villikko se tyttö onkaan.  

Utelias, rakastava, aktiivinen, hassu, kehräävä, kaunis ja höpsö nuori kissaneiti, joka tahtoo todellakin olla ihan kaikessa mukana.

Arvatkaa vaan mikä kissabloggauksessa on parhainta ?
Niinpä. Just tämä. Lisääntyneet kissakontaktit.