keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Eipä tässä muuta

Täti-ihminen pyytää julkisesti anteeksi Mimmiltä.




Sitä voisi luulla, että kun treenaa niin oppisi paremmaksi.




Ei täti-ihminen. 
Uusintakierros on edessä. Sori Mimmi.

Ps.Ken ei vielä tiedä:  syynä kynimiselle on Madamen hautuva iho ja takut. Ilman niitä, HRH saisi olla omassa pitkässä karvassaan.

Vaikka tosi laadukasta jälkeähän täällä saadaan aikaiseksi...




maanantai 12. marraskuuta 2018

Manipedi

Tiedättekö sen tunteen, kun nälissään jyrsii omaa jalkaansa ja sitten ei kävely onnistu (silleen kuvainnollisesti, siis) ? 

No Triolassa just sitä tekniikkaa on käytetty kissojen kynsien leikkaamisen kanssa.  
Aina kaksin, Nuoren Aikuisen kanssa.  Sitten vielä kun meille on kehittynyt omanlainen tekniikka niin vieraiden on ollut vaikea auttaa, kun kissat ei ole tajunnut mitä kidutusta siinä olisi tarjolla.




Nuori Aikuinenhan muutti täältä jo yli vuosi sitten. 

Sen jälkeen kynsiä on leikattu silloin, kun hän on täällä käynyt (harvakseltaan, vielä kaiken lisäksi). Siksipä täti-ihminen on joutunut ihan itse treenailemaan kissojen kanssa manikyyriä. Ei ole mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla.

Paitsi nyt.



Meille ehkä alkaa muodostumaan oma tyyli, missä kissat ei vingu eikä karkaa ja täti-ihminen ei hikoa ämpärillistä epäonnistuneen suorituksen ajan.

Tekniikkana on saada kissa keittiön tasolle, jossa suoritetaan muitakin hoitotoimenpiteitä, kuten lääkitykset. Siinä sitten kissa kainaloon ja tassu kouraan. Olen siis saanut leikattua jopa "peukkukynnetkin" niiltä, mikä on suoritus jo itsessään !  

Toistaiseksi vain Börjen kanssa saadaan hoidettua pedikyyrikin siinä samalla. Böö on kiltti eikä vikuroi vaan tyytyy osaansa. Eikun siis peto, kauhean pelottava Matzo.

Muiden kanssa hoidellaan nyt manikyyrit ja yritetään tottua siihen. Kunhan se saadaan treenattua rutiiniksi niin jjatketaan sitten sen jälkeen takavarpaiden leikkausta.




Olo on kuin voittajalla. Ainakin toistaiseksi.

Eikä pelkästään siksi, että täti-ihmisen pläskin leipomiset ei enää ole yhtä tuskaa niiden terävien kynsien takia ;) 





torstai 8. marraskuuta 2018

Kaikkien maailman kissojen kunniaksi !

Kesälomalla täti-ihminen sai idean. 
Sitten täti-ihminen alkoi tekemään taustatutkimusta.
Se oikea löytyi ja äkkiä tekemään varausta.
8.11.2018 löytyi ensimmäinen aika ja se oli tänään.


...kuvailin penkkiä pitääkseni mielen poissa kivusta ;) 


Día De Los Muertos, Day of the Dead, Kuolleiden Päivä. 

Valitsin tatuointiartistikseni Millan, La Muerte Ink'istä. Ihanan naiselliset, leikkisät ja kauniit työt ihastutti niin, että laitoin hänelle muutaman kuvan referaatiksi ja niiden hengessä Milla suunnitteli täti-ihmiselle kuvat. Lopulliseen työhön lisättiin vielä vähän blingiä ja elävyyttä kissojen ympärille.


Vain muo varten suunniteltu.

Aikaa meni kolmisen tuntia, joista tuskaisia minuutteja oli paljon. Siis tosi paljon. Ja mä kun luulin pohkeiden olevan helppo alue. Ei ole, kuulin muidenkin paikalla olijoiden sotatarinoita heidän omista tuskaisista kokemuksista. Yhdellä artistilla oli tuskat olleet alusta loppuun, kaikki 6 tuntia. 
Pääsin niiiiiiiin paljon vähemmällä ! 


Potkien värierot johtuu valoista, jolla tatuoitava kohde valaistiin. En ole siis lotrannut itsestäänruskettavaa vaan toiseen jalkaan.
Näillä kuvilla astuin viimeinkin ulos salakissatätikaapista. 
Kuvilla tahdon myös kunnioittaa kaikkia edesmenneitä kissoja, varsinkin niitä kodittomia. (Heistähän tuo idean sugar skull-kuvaan lähtikin.)
Ja tietenkin näillä kuvilla kunnioitetaan mun omaa laumaa, sitä mulle parasta ja rakkainta.

Ps. Jo vaan tuntuu, että jotain on tuolla pohkeissa puuhasteltu tänään eikä se ole suinkaan liikuntaa :D

© Tatuoinnin suunnittelu ja toteutus, Milla Sipola/ La Muerte Ink 







tiistai 6. marraskuuta 2018

Mimmi...

...esittelee kissan suun anatomiaa.





Takahampaille on tiedossa hammashoitoa 21.01.2019 - me ollaan varattu Teija koko päiväksi hoitamaan Triola-la-laisten hampaat (kolme kitaa ) ja kontrollit (IBD ja pissa).




Syystäkin HRH ottaa tiedon vastaan kieltä näyttämällä.

Ps. Katsokaa tota ekan kuvan ruttukirsua. Ihan liian söpö ! 


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kauhukakara !

Syksy on ollut täällä todella kiireinen. 
Töitä on paiskittu niin, että kotona olen käynyt vaan nukkumassa. 
Samalla olen saanut suorittaa tutkimusta kissoista. 

Herra Nilsson on normaalia enemmän varsinainen kiusankappale ja kauhukakara!

Oikeasti, tyyppi on RASITTAVA.




Kotiintulo lupaa ihanaa. 
Rakkautta ilmassa, mutta täti-ihminen on ainoastaan rakkauden sijaiskohde  - ruokahan se siellä kissan sydämessä herättelee suuria tunteita.
Kunhan eväs on saatu kissaan, se alkaa.

Herkeämätön huomion hakeminen. 

Rämpyttely, sisustus, muiden kiusaaminen. Välillä  on perä raivopörhössä, sitten rakkauspörhössä. Elli huutaa, Mimmi hiipii peloissaan. Börje möllöttää jokaista kriisiä silmät suurina.




Parina iltana olen kaapannyt raivopörrösen kissan kiinni, kun se juoksuttaa Elliä. Sitten se kissa on ihan, että mitämitä ? Mitään tehnyt. 
Joskus olen joutunut laittamaan sen jäähylle makkariin, jossa se on sitten tyytyväisenä köllinyt tuolilla, kunnes pääsee nukkumaan mamman kainaloon.




Virallisen ja tieteellisen tutkimukseni tulos: Nilsson kaipaa ja tarvitsee ihmisen seuraa. 


Ps. Kyllä muutkin kaipaa seuraa, mutta ne osaa käyttäytyä.