Mutta toisaalta, sitähän se on.
Nyt ei tietenkään puhuta sellaisesta traumasta, joka vaatisi sairauslomaa ja kongnitiivistä terapiaa vuosia. Trauma siitä silti jää, kun eutanasian uhka on todellinen ja se tulee täysin puskista täysin terveen kissan kanssa.
Börjen kanssa meillä moinen jäi.
Ei meidän elämä ole missään tapauksessa voivottelua menneistä ja sen jatkuvaa märehtimistä mutta aika ajoin sitä miettii, että jos asiat olisi mennyt toisin, tuota kissa ei enää olisi.
Esim. Böön Granny, Täti-ihmisen äiti aina aika-ajoin toteaa, kuinka hän muistaa miten kipeä Börje oli. Ja kiitos Grannyn ja hänen valppaiden silmiensä, Börje saatiin ajoissa hoitoon. Tämän huomion hän tekee yleensä silloin, kun Böö on vähän Matzona tai juttelee nenä rutussa tärkeitä asioita.
Täti-ihmiselle tapaus nousee mieleen useammin, jollei lähes päivittäin. Börjen kanssa yleensä pussaillessa ja halaillessa. Onneksi päällimmäisenä tunteena on kumminkin onnellisuus, että siinä se kissa on. Pussailemassa muo, kun voisi olla toisinkin. Kiitollisuus on valtava.
 |
| Opioidien oikeinkäyttäjä. |
Toisaalta, lievä pelko on takaraivossa koko ajan. Sitä tarkkailee kissaa sillä silmällä. Mitä jos sillä on taas kiviä ? Onko se juonut? Onko käynyt pissalla ? Näiden vahtaaminenhan on varsin mahdotonta multikissataloudessa, jossa kaikki elää samassa tilassa. Ja sitten tietty se, että itse en nähnyt enkä epäillyt Börjen olevan silloin jouluna niin pahassa jamassa. Huomaisinko itse edes, jos jotain olisi pielessä?
Helteet ei suinkaan ole antanut mielelle rauhaa.
Täällä on oikeasti pissattu vähemmän kuin yleensä. Vaikka en tiedä tarvitseeko Böölle enää syöttää Urinary ruokaa, olen sitä loman alussa tilannut 3.5 kilon pussin ja sitä syötän aina iltasella jonkin verran. Sehän siis aktivoi janontunnetta ja Börje juo. Kolikon toinen puoli on taas se, että se voi terveelle muodostaa virtsakiviä.
Muistan näin siis kuulleeni silloin aikoinaan. osaako joku vahvistaa tämän?
 |
| Helteiden uuvuttaman Matzomies. |
Huolen ja trauman ero on, nähdäkseni siinä, että traumassa kokemuksen takia tiedät jo mitä voi olla edessä. Olet psyykkisen sokin kokenut tietyn asian suhteen ja se on jättänyt pelon ja arvet.
Nyt kun istun tässä ja kirjoittelen tätä juttua, kyseinen psyykkisen sokin aiheuttaja tossa pyörii ja juttelee. Määräilee ja puskee nenä märkänä mun jalkaa.
Olen kiitollinen, en pelokas. Kiitollisuus on taas päällimmäisenä tunteena.
Onneksi.
 |
| Vähän kyllä kesäraato, mutta kattokaa tota masun karvaa !Vielä näkyy sheivauksen jäänteitä, mutta kohta se on täysin kasvanut ! |
Ero Nilssoniin on se, että Nisu on monisairas ja vaikka tyypin takia on huolta, ei se silti järisytä maailmaa enää niin pahasti. Sitä jotenkin on psyykannut itsensä jo vuosia sitten, että Nilssonin matka ei tule olemaan täyspitkä ( tai sitten on ja sitä toivotaan).
Olen siis selättänyt meidän alun traumat.
Eiköhän sama käy vielä Börjenkin kanssa, uskon näin.
Miten teillä, onko teillä samoja fiiliksia vai olenko ihan hakoteillä?
