Messukissan kotiterveiset

Kenties se sitten vaan on niin että jos on tarpeeksi jalosukuinen niin jatkuva roikkuminen julkisuudessa ei vaan ole se juttu. Tämähän selvisi jos viime viikon messuilla, kun Madame suostui siellä esiintymään lähes ainoastaan jetinä (ks. edellinen raportti).

Olisiko tässä syy miksi kotonakin on aikaa vietetty piilossa ja hämyisissä nurkissa?  Kuvauslupia odotellessa otos tänään lepäilevästä Madamesta.

Kuvaa tota! Naamaa et tule näkemään kameran läpi ainakaan ihan heti.

Taannoin hankittu pehmuste patterille ( joka on siis siihen liian leveä mutta siinä oli Kruunu! KRUUNU! Se niin kuuluu meille) on nykyään kovinkin suosittu lekottelupaikka. Sitten vielä kun jossain vaiheessa siellä lepäiltäisiin niin että näkyisi myös naama eikä aina vaan  kissanpeffa.

Ikäväkseni epäilen, että joudun taas kohta raportoimaan Nilssonin terveydestä.  Astma on taas kovastikin  aktivoitunut ja nyt taitaa rööreissä olla vähän tukkoisuutta. Äsken justiinsa otettiin hömpsyt roferonia...

Det var Elma det

Uskoisitko että yhdellä Rekku Rescuen vapaaehtoisella on uransa aikana ollut 600 (kuusisataa) koditonta hoitolaista? Ikävä kyllä tarina on tosi.

Täti-ihmisen VIP-kortti

Vähänkö meidän messut on nyt takana päin. Duunivuoro oli 09-17.30 ja meitä kaikkia Rekkujen ständillä olevia ex-kodittomia ja aktiivi Rekkulaisia kävi katsomassa tuhansia ihmisiä. Samalla huomasin kuinka tällaiselle valistukselle on edelleen tarvetta: kovin moni kyselijä yllättyi kuinka helpolla kodittomien kissojen määrä saataisiin laskuun: sterilisoimalla.  Se on oikeasti suurin eläinsuojeluteko johon jokainen lemmikin palvelija pystyy. Eihän se toki ilmaista ole, mutta ei kai eläintä oteta sen ylläpidon halpuuden vuoksi? No otetaanpa, ikävä kyllä.

Astuimme samalla ulos kaapistamme koko nimellä

Messukissat sitten.
Edustaminen ei ole niiden juttu. Elli oli vierasvastaanottavainen vajaan tunnin, Mimmi ensimmäiseen 8 tuntiin ei ollenkaan. Elli sentään suostui olemaan esillä, Mimmi palasi suorittamaan mysteerikissaksi naamioitumista. Molemmat sentään antoivat messuvieraiden vähän rapsutella ja eräskin vieras nimesi Ellin messujen kauneimmaksi kissaksi ja palasi ihailemaan tätä pariin otteeseen. Yksi pieni tyttö ilostui suuresti, kun toisella visiitillään näki Mimmin - ekalla kerralla kun se oli ollut naamioituneena ;) Täti-ihminen, luonnollisesti, oli ylpeyttä rinta pullollaan.

Messukissat: toisella pitkät päällä ja toinen naamioitunut jetiksi

Kuvaushommat ei oikein sitten sujunut, alla oli tarkoitus kuvata kissaa eikä häkkiä. Kaikki kuvat kissoista oli samaa tasoa. Myös  Ellin biologisesta veljestä Pikku-Petestä, josta täti-ihmisellä oli tarkoitus laittaa tänne kuva. Lupakin  kysytty ja kaikki. Petestä on kasvanut komea nuorimies ja sukulaisuus oli selvästi nähtävissä niin ulkonäössä kuin joissain tavoissakin. Sisaruksilla on täsmälleen sama harrastus: puskeminen ;)

..esittelemme teille ylpeydellä....näyttelyhäkin oven mekanismin! !

Kaikista kivointa oli kun meitä kävi moikkaamassa monta tuttua. Blogistanian edustajana Naukulan mamma tarkisti messukissojen olot ja samalla saatiin jutella Helminkin kohentuneesta kunnosta ja höpötellä ihan  kaikesta muustakin. Marian pienen kissahoitolan  Mariaan oli tosi kiva tutustua,  lisätkää ihmeessä Marian kotihoitoblogi lukulistoillenne.
Kiva oli nähdä myös Miran jengiä, Pösseä, Jaria, Monaa ja Kaisua.

Mukana oli kiitettävästi myös muitakin  eläisuojeluyhdistyksiä, myös SEY

Tällaiselle urbaanille täti-ihmiselle oli virkistävää nähdä ihan oikeita maaseutueläimiä. Noi possut varsinkin oli tolkuttoman söpöjä! Turkistuottajien osastolla tosin ihmetystä herätti näyttelyeläinten paljaat häkit: ei pehmuisteita ei virikkeitä. Jos täti-ihminen ei ole tätä ennen ollut mikään kettutäti niin nyt se hahmo  kyllä kyllä nosti päätään. Promootio sillä osastolla kyllä ampui itseään jalkaan aika pahasti.

Ei ihan kissoja

Kaiken kaikkiaan päivä oli tosi antoisa, mutta rankka. Aikamoisia tyyppejä noi Rekkujen vapaaehtoiset : sinne ne jäi purkamaan häkkejä kun me lähdettiin ja tiedossa oli vielä kokousta, häkkien verhojen pesua ja kuivattelemista ja sunnuntaina taas sama uusiksi. Unohtamatta, että perjantaina olivat tehneet jo saman kertaalleen. Täti-ihminen simahti sohvalle klo 21.30 ja tarvitsi 10 tunnin unet yhden päivän jälkeen. Ja mä vaan rupattelin siellä...

Vähä populaa hei!

Lehdistötilaisuus

Ja näin se perjantai sitten koitti. Meillä oli tarkoituksena vuokrata Kämp tähän tilaisuuteen, mutta Cheek ehti ensin ja mehän ei toisia matkita.

Ihan aluksi teitä viihdyttää blogin sisällöntuottaja herra Nilsson hengailemalla pinaattipussissa.

joo, ei mitään kiirettä. Meikä  vähän tsekkailee näitä pinaatteja tässä.

Ja tässä he nyt  ovat. 

MYSTEERIKISSAT au naturel:

MINÄ muka Dame Edna. Never. Olen Kuningtar. Splendid. Cheerio teille, ihmiset !

Olen sininen kaunotar, Miss Ellie. Just nyt ei itketä.

Naamioitumisen ammattilaiset paljastavat itsensä, kuin Kiss aikoinaan. Keikalla, ihailevien katseiden alla.
Nämä kaksi siis tavattavissa   huomenna klo 10 - 18 ELMA-messuilla osastolla 3a18.

Tai jos ei tavattavissa niin ainakin nähtävissä... Koskaanhan ei voi tietää mikä on kissan pössis milläkin hetkellä ;)

Valmentautumista

Mikähän aivopuuppa tällä eilen kävi kun edellisen jutun otsikoi ihan kummallisesti? Ja se muka oli niin älyllinen leikki, etten edes tunnin kuluttua enää tajunnut sitä....Bloggarin heikkoja hetkiä ;)

Tekosyyksi tarjoilen jännitystä, mutta en lauantaista johtuen vaan näistä päivistä ennen sitä.
Nimittäin toiselle mysteerikissalle  pitäisi hoitaa kampaus. Vesipesuhan on tässä huushollissa  yhdessä olemisen ja tekemisen rauhallinen hetki, NOT.  Siispä homma tullaan hoitamaan, jos nyt kampaukseen päädytään niin kuivashampoolla ja harjalla.

Kampaamovälineet

Sitten pitäisi päättää mitkä nahkakorut puetaan millekin mysteerikissalle.

Trendikkäät nahkakorut trendikkäille mysteerikissoille

Onneksi mukaan saadaan lähes iskemättömät ruokakipot, joihin olisi muuten tarkoitus laittaa sitten possun ♥:tä matkaan mukaan, raikkaan veden lisäksi. Tietenkin. 

Ammattikissan tarkistus

Kovin materiaalisista lähtökohdistä meidän messut alkaa rakentumaan, mutta eipä täti-ihmiseltä kyllä muutakaan voi odottaa.

Ai niin, kynnetkin niiltä pitäisi leikata ja täti-ihmisen taas lakata... Ettei tässä kohta olisi oikein messustressi päällä !