Hammashoidot olivat vajaa kuukausi sitten.
Terveystarkistus kaikilla pari kuukautta sitten.
Diskleimeri: Rakastan kissojani yli kaiken ja teen niiden eteen mitä vaan.
Kissoja ei siis vahingoiteta kotona ja jätetä hoitamatta, koska kissamamma on vähän uupunut.
Koska sitä mä olen, henkisesti uupunut.
- Mä olen uupunut siihen, että mun kissat ovat olleet niin laajasti kipeitä ja sairastaneet vaikka mitä.
- Että tiedän kaikki lääkkeet, mistä lääkäri puhuu ja löytyy jo kissojen lääkekaapista.
- Mä olen uupunut tähän huoleen, joka kalvaa sisuksissa kun näen kissan käytöksessä vähänkin jotain poikkeavaa.
- Mä olen uupunut siihen, että mä kuormitan työyhteisöni näillä eläinlääkärikäynneillä, olemalla poissa miehityksestä. Vaikka muo tsempataan ja tiedän, ettei kukaan niin ajattele, paitsi minä.
- Mä olen niin uupunut jatkuvaan menetyksen pelkoon, kun joku näistä sairastuu.
- Mä olen niin uupunut tähän jatkuvaan rahanmenoon, kun summat on aina tähtitieteellisiä ja joudun hakemaan lisää velkaa parin vuoden välein kissojen hoitoihin.
- Mä olen uupunut tähän jatkuvaan stressitilaan, joka nousee eksponentiaalisesti kissojen terveydentilan mukaan.
- Mä olen niin uupunut siihen, jos Felinassa ei ole mahdollisuutta ottaa meitä vastaan, joudun menemään muualle ja kertomaan kissan sairasteluhistorian. Lääkkeineen. Enkä pääse kissatohtorille.
- Mä olen niin uupunut, että viimeiset kaksi vuotta mun elämäni on aikataulutettu kissojen
Nilssoninlääkkeiden mukaan eikä sen mukaan mitä tahtoisin tehdä. Olen joutunut jättämään monta kivaa menoa väliin.
Mun kissat on ihania. Mun kissat luottaa muhun ja niitä on helppo tutkia. Mun kissat ei kynsi tai pure, ketään. Ne on täynnä rakkautta, ne on nättejä ja ihania persoonia. Ne rakastaa ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia.
Mun kissat ansaitsee parasta maailmassa ja siksi mä lopulta jaksan venyä taas vähän lisää.
En velollisuudesta vaan rakkaudesta.
Vaikka välillä onkin kovin raskasta.
En osaa sanoa mitään. :(
VastaaPoistaOon niin pahoillani, että porukka taas sairastelee. Uskon että on raskasta ja vaikeaa ja uuvuttavaa. Niin paljon kaikkea hankalaa, vaikka kissojen kanssa elämisen pitäisi olla mukavaa ja ihanaa ja rentouttavaa, noin niinkuin parhaimmillaan. Ei uupumista tuollaisessa tilanteessa voi välttää, jos yhtään välittää kissoistaan. Eikä sitä pidä hävetä, ja hyvä että uskallat sanoa sen ääneen.
Toivottavasti kaikki menee tälläkin kertaa parhain päin molempien sairastelijoiden osalta. Teillä on hyvä track record näissä paranemisissa; pidetään täällä kaikki peukkuja, että sama linja jatkuu.
<3
Kiitos tosipaljon kauniista sanoista ❤️
PoistaVälillä on vaan ihan pakko puhua näistä ihan ääneen, koska se helpottaa. Aihehan on todellakin tabu, enkä ole ainoa jolla tällaisia ajatuksia on. Toivottavsti tämä teksti antaa tukea jollekin heistä :)
Tänään on jo parempi päivä, huomenna Nisu menee Felinaan kulmahampaanpoistoon ( tästä tulossa ihan oma tarinansa eli ei tässä siitä sen enempää) ja tiistaina meillä on Teijalle kontrolli. Kaveri on huumattu opiaateilla eli kivuton ja se on pääasia. Kyllä me tästä taas noustaan!
Voimia ❤️❤️❤️❤️
VastaaPoistaKiitos paljon ❤️
PoistaVoi Taru ♥ Minä niiiiin sua ymmärrän. Voimia ja jaksamista sulle ja pikaista paranemista potilaille ♥ Mikä sille Nilssonille nyt tällä kertaa tuli?
VastaaPoistaKyllä se taas helpottaa, vaikka aina ei siltä näytä. Siitä huolimatta, että miten julmetun paljon voi yhteen kissaperheeseen sopia kaikenlaista vaivaa ja vastusta! Tuo ei kyllä ihan oikeasti ole enää missään kohtuuden rajoissa tuo teidän terveystilanne. Ei missään.
Kiitos Henna ♥
PoistaNilssonilla on hammas mennyt poikki ( nyt jo poistettu) ja sitten sillä on kipuja maksan/vatsan alueella. Kirjoitetelen Nisusta oman jutun, kunhan vielä huomenna ollaan käyty Teíjalla ja ollaan taas vähän viisaampia tosta vatsasta.
Helpotti muuten heti, kun sai "avattua suunsa" ja sai jaettua ajatuksiaan. Hampaanpostoon taisi riittää kauden vakuutuskatto, huomenna kontorolli uuden kauden kuluihin ja oma lääkäri katsoo kissan kunnon. Kyllä me tästä taas noustaan :)
Kyllä sydän jätti lyönnin välistä kun näin sen sun facejulkaisun, missä mainittiin Nisun päivystyksessäolosta. Kun ihan siitä toissapäivänä siellä oli Börje. :((( Uupumus tuossa tilanteessa on TÄYSIN ymmärrettävää, yhdenkin kisun sairastelussa on niin iso huoli ja sinä todellakin teet kaikkesi karvamussujen hyvinvoinnin eteen. Harmi kun Teijoja ei ole enempää ja joudutte nyt odottamaan ensi viikkoon perusteellisempaa tutkimusta, mutta tärkeintä, että akuutein vaihe on selätetty ja kisulla nyt toivottavasti parempi olo. ♥
VastaaPoistaAlhaalta ei ole kuin suunta ylös, kyllä kaikki vielä järjestyy ja josko kisutkin katsoisivat, että nyt on moikattu ellejä sen verran, että tästedes riittää moikkaukset perustoimenpiteiden yhteydessä. Iso hali ja tsempit sinne teille kaikille. ♥
Viime viikko oli oli kolmine eläinlääkärikäynteineen kyllä aika hektinen ja onneksi ei sentään ihan mikään tavanomainen viikko kumminkaan.
PoistaKiitos tsempeistä ja haleista ♥
Jaksuja, meiltä kaikilta teille kaikille!
VastaaPoistaKiitos kaverit ♥
PoistaVoi Taru. Kun voisinkin lähettää voimasäteitä ja jaksamista! Eihän sitä aina tiedä mitä saa, kun kissojen kanssa rupeaa. Tai kenen kanssa vaan. Onneksi sulla on sentään ne vakuutukset, auttaa se vähän.
VastaaPoistaVakuutukset on kyllä suuri apu, koska muuten sitä maksaisi vielä enemmän.
PoistaKiitos Ana ♥ Empatia jo itsessään auttaa ja kun saa sanottua ääneen noin oman mielen möröt :)
Tunnustan: itse en ehkä jaksaisi noin paljoa. Aika näyttää, sillä eivät nämäkään nudistimisut tästä enää nuorene ja kokemuksesta tiedän, että vuodet karttuvat korkojen kera.
VastaaPoistaElämänlaatu ja -halu. Se on se mitä seurailen aina sivusilmällä..
Elämänlaatua ja -halua seurailen kanssa, molemilla ja molemmissa ei notkahdusta alaspäin. Silloin se oilskin helpompaa (kai?)
PoistaEihän tässä auta kuin päivä kerrallaan. Ja johan meillä oli tuossa yksi hyvä vuosi, kun oi vaan normit kontrollit ja terveystarkistukset. Seuraavaa sellaista odotellassa :)
Minulla oli vähän samanlainen uupumus tuossa pari vuotta sitten, kun toinen koirista alkoi oksentelemaan (tai tarkemmin ottaen pulauttelemaan, eli oksennus tulee yhtäkkiä tuosta vaan ilman ennakkokakomista) ja sitä kesti puoli vuotta. Hypättiin eri lääkäreillä tutkimuksissa, mitään vikaa ei löytynyt, mutta rahaa paloi senkin edestä. Huoli koirasta, jatkuvasti luuttuat lattioita tai peset mattoja (lopulta meillä ei mattoja enää ollutkaan, kun ei jaksanut koko ajan niitä pestä) öisin ja päivisin. Kokeiltiin yhtä lääkettä ja toista, kolmatta ja neljättä, mistään ei apua. Lopulta oksentelut keskittyivät enää vain yöaikaan ja aloin ruokkimaan koiran öisinkin, jolloi yöoksentelutkin lopulta loppuivat. Tässä sitä sitten koko loppuelämä herätään joka ikinen yö antamaan ruokaa koiralle, ettei se oksenna, mutta sen puolen vuoden oksentelurumban jälkeen sekin tuntuu helpotukselta.
VastaaPoistaVoi hurjaa, mikä kokemus teillä on ollut! Teidän tilanteessa on vielä lisähuolena tuo, ettei syytä löydy vaikka kuinka tutkitaan :/ Onneksi löysit itse hoitokeinon, vaikka rankkaa on herätä joka yö antamaan ruokaa. Onnistuisko teillä sellainen sirulla toimava ruokalaite?
PoistaKiitos kommentista ja mä heti rynnin katsaelemaan sun ihania koiruuksia <3 Kiva blogi!
Hei, kiitti vinkistä! Pikagooglasin ruoka-automaatteja ja sellainenhan olisi tosiaan kätevä. Ilmeisesti niitä vain on joko ajastimella tai sirutunnisteella, mutta ei molemmilla, mut täytyypä perehtyä lisää ja hommata joku yksilö. Oispa ihan mahtista, jos saisikin taas nukkua yönsä rauhassa. :)
PoistaVoi kun kiva, hienoa jos teille löytyisi oikeanlainen aparaatti teidän tarpesiin :)
PoistaVirtuaaliset jaksuhalit ihan meiltä kaikilta! Myös siis palvelijoiltakin.
VastaaPoista- Rokkimimmit -
Kiitos palveluskuntaa myöten <3
PoistaJaksamisia ja voimia! Huoli ja uupumus on varmasti valtava, kun teillä on vielä niin pitkään ollut noita sairasteluja.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaHenkilökohtainen mielipiteeni on, että saisi jo riittää mutta yksikään kissa muo tähänkään mennessä ole totellut ;)