Börjen sairaalapäivä # 3

LISÄYS: Otin yhteyttä omaan lääkäriin Teijaan Felinassa. Teija ottaa mielellään Börjen hoitoonsa tästä eteenpin eli haen Böön aamulla Viikistä ja vien Felinaan Teijalle. Uskon, että tässä on Börjen mahdollisuus.

Isoin kiitos menee nyt kyllä taas mun kollegoille ja tiimille duuniin, kiitos taas kerran että saan hoitaa kissaa silloin kun mun pitäisi olla siellä tekemässä töitä ❤



Eilen Börjen munuaisarvot olivat vihdoinkin notkahtaneet kunnolla oikeaan suuntaan: aamulla urea oli jo viitearvojen sisällä 12.3 (viiteraja on muuten 5.7-12.9). Kreatiniinikin oli romahtanut 279:ään (viiteraja 110-165).  Uudeksi ongelmaksi tosin tuli sitten kuume ja ripuli.

Ripuli oli rauhoittunut siihen mennessä, kun me mentiin Börjeä katsomaan. Kuumeen takia antibiootit oli vaihdettu.  Ruokahalu oli kadonnut  ja muutenkin kissa oli vaisu. Vaan kun Nuori Aikuinen avasi häkin oven, Börjen silmät kirkastui, kehräys ja puskeminen alkoi. Sitä me sitten tehtiin 45 minuuttia. Puskettiin vuorotellen Börjeä.
Täti-ihminen sai harjata Matzoa vaikka kuinka paljon, PrimaCatin höyrytetty kanaherkku maistui niiiin hyvältä, että sitä meni 60 grammaa. Sain Börjen syömään jopa sairaalan tarjoamaa raakaa jauhelihaa muutaman pienen  murusen. Kotiin lähteminen oli vaikeaa ja Börjekin oli sitä mieltä, että jos lähdetään, lähdetään kaikki kolme kohti kotia.

Tänään aamun munuaisarvot olivat normaalit. Kuume laskenut ja kirurgi sanoi, että herra otetaan leikkauspöydälle. Ja niinhän tuo sitten meni.

Leikkaus kesti muutaman tunnin. Vatsapeitteiden kautta mentiin rakkoon ja sieltä poistettiin kaksi röpelöistä virtsakiveä. Uutta tukosta ei virtsaputkessa ollut ja leikkaus meni hyvin. Pippelin amputaatiota ei tarvinnut tehdä. Ilmeisesti katetri irroitettiin.
Klo 13.33 Matzo oli teholla heräilemässä. Toinen munuaisarvo oli hieman noussut, mutta eiköhän tuo siitä laske, kun nesteytys taas puree.

Nyt ollaan siis tilanteessa, että peukkuja pidetään sille ettei tulehtuneen rakon tikit ratkea. Harvinainen tapahtuma, mutta riski on.  Kovasti varoitellaan myös haavan tulehtumisesta, mutta siitä en nyt kamalasti ole huolissani.

Nyt me sitten toivotaan, että Böö tulee huomenna kotiin. Tänään en mennyt toista katsomaan, ettei se opiaattipöhnissään ala sitten meuhkaamaan, kun ei pääsekään mun kanssa samaa matkaa. Tämä oli sairaalan toive ja kunnioitan sitä.

Ja juuri kun noi olin saanut kirjoitettua niin soittivat. Crea  noussut aamusta, rakko varsin täynnä. Sanoisin, että siinä syy crean nousuun, mutta miksi tuo ei saa pissattua, en tiedä. Nyt raukka joutuu taas kestokaterin laittoon. Huoli palasi, koska jos pissa ei kulje niin eipä tuossa sitten enää ole paljoa tehtävissä. Alla olevan linkin takaa selvisi, että toki voidaan tehdä avanne, mutta onko se nyt sitten kissanelämää? Ja kustannuspuoli ei enää taida toista leikkausta kestää.


Koskaan ei saisi iloita liian aikaisin.



Tässä Suvi Pohjola-Stenroosin asiantuntevaa tietoa aiheesta.