Lauantaina täti-ihminen heräsi migreeniin eikä messuja voinut ajatellakaan. Kalenteri raivattiin siis sunnuntaina osalta tyhjäksi, koska messut. On. Käytävä.
|
Palloseinä. |
6834 askelta. 4.4 km. Noustut kerrokset: 3, 3 1/2 tunnissa. Messuilu on oikeasti kivaa, ne on ammattitaidolla rakennettu kasaan mutta ehkäpä tämä täti teki virheen siinä, että kävi lapsimessuilla ensimmäistä kertaa. Tässä tulee se pommi: se täti tykkäsi niistä ! Siis Lapsimessuista, kyllä. Ehdottomasti näiden messujen mielenkiintoisin osasto. OHO.
|
May the force be with you, too.. |
Värikylläistä, paljon esillepanijoita Lidliä myöten, puuhasteltavaa ja maisteltavaa.
|
Garkkii! En ostanut. |
|
Pikkutivoli |
Sen vuoksi sitten se oman alan messutarjonta tuntui niin jo nähdyiltä. Samat myyjät, samat tavarat. Paitsi PrimaCat puuttui. Eikä se ollut ollenkaan iloinen yllätys, koska heillä on
aina ollut messujen parhaat tarjoukset.
|
Börjen karva seikkaili messuilla kanssa tädin potkassa! |
Eläinystäväni helli taas kerran koiraihmisia. Tarjolla oli oikeasti niin paljon koirajuttuja, että kateeksi kävi. Oli monta kehää, oli monta vain koirille omistettua kojua ja koiria, koiria, koiria. Ei sillä, kyllä ne koiratkin on ihania ja kiva, että koiraharrastus on niin suosittua. En siis kritisoi tätä sillä, että koirajuttuja pitäisi vähentää - luonnollisesti sitä annetaan, mille on kysyntää.
Ja olihan kissojakin paikalla reilusti, kun ne näytelmät, mutta ei se sama juttu ole. Nyt vaan alkaa nämä kissanäytelmät olla niin nähty, että niistä ei niin innostuneen tädin olisi aika pitää niistä pieni paussi?
Tosin näytelmien isoin juttu oli kuvan komistus Emppu, joka suukotti karhealla kielellä nenänpäästä. Rakkauteni roihuaa täydellä liekillä, edelleen.
Kuten myös oli
Kermakupin Lilja , joka siis vaan muina kissoina siinä istui oman Emännän sylissä gamalan hälinän keskellä. Vaikuttavaa.
Tämä merirosvopapukaijakissa!
Oikeat papukaijat taas häiritsi
eurooppalaiskissa Ry:n standillä edustavaa Callea, mutta ei onneksi ihan koko aikaa.
Ja näinhän mä ne chincillat. Ovat kuulemma muuten aika perusterveitä. Ja elinkaari sama kuin kissoilla 10-18 vuotta. Ja näytillä oli yksi vaalea kaveri, jonka nimi oli Pasi. Mieletön nimi, tulin todella hyvälle tuulelle. Chincilla Andeilta, nimeltä Pasi. Hekoheko !
|
Onneksi kamera tarkensi hihaan, eikä chincillaan.... |
Hetken harkitsin, että pitäiskö tytöille ihan omat...?
|
Pinkit vaunut € 75, normaali hinta € 85. Takana sitten sporttiset deluxet... |
Empun kanssa halailun lisäksi päivän kohokohdaksi nousi nämä kaksi makkaraminionia.
|
Itzy ja Mitella.
|
Syksyllä 2015 pääsin pitämään sylissäni Miikkistä, haisunäätää. Miikkiksen kanssa asuu joukkio frettejä (kannattaa muuten lukea kavereiden elämästä heidän blogista
Päärynäeläin ja makkaraminionit).
Keväällä 2017 sain sitten pitää sylissäni kahta näätää. Fretit Itzy ja Mitella tulivat syliin vuorotellen ja täti-ihminen oli haltioitunut ! Jostain kumman syystä fretit on viehättänyt allekirjoittanutta yli 20 vuotta, mutta koskaan aiemmin en ole lähikontaktiin asti päässyt. Vikkeliä ja söpöjä tyyppejä nämä fretit. Kiitos Susanna taas ihanasta kokemuksesta :)
Näädillä on muuten vahva ominaishaju, jota sitten toin sormissa tuliaisina omille kissoille.
Eipä olisi vähempää voinut kiinnostaa. On noi kummallisia otuksia, noi mun kissat.
Omista tärpeistäni nappasin ModelExpon ja sielläpä sainkin hetken tuntea ammatillista ylpeyttä.
|
Satamahommia ja omia kontteja pienoismalleina. Yay. Ps. Olen toimistossa töös, en ahtaaja ;) |
Seuraava nukkekoti teki vaikutuksen.
|
Kah, Simpsonit ! |
Donitsitkin lattialla, ihan parasta !
Kiitos taas kerran messuista. Tällä kertaa tuli rutkutettavaa oman kyllästymisen takia, mutta sehän ei ole messujen vika se. Paljon myös näyttää tulleen sieltä ötökkäpuolelta kumminkin innostuneita fiilareita ja uusia kokemuksia, huomasin tässä tätä kirjoittaessani ja kuvia editoidessani.
Saldo on siis vahvasti plussan puolella, taas kerran.
Ja kaappiin ostin niitä Power of Naturen raksuja. Senkin hokasin omista tärpeistä ;)