Hyvää Joulua! Merry Christmas! Joyeux Noel ! Gud Jul!

Triolat ja sisällöntuottaja herra Nilsson toivottaa Rauhaisaa Joulua kaikille, henkilökuntineen!

Tämä on Triolan joulu numero 8 ja siksipä kierrätettiin meiltä vuoden 2013 kuva. On herrasmiestä (Nilsson ei ollut vielä se Nilsson, joka siitä kasvoi ), tonttua ja yksi kuningatar!  

Joskus Täti-ihminenkin sisustaa

****Tämä juttu on tehty yhteistyössä suomalaisen Preeco.fi - verkkokaupan kanssa. Tuotteet saatuja.***          

Tällä tädillä on jo jonkin aikaa olla suunnitelmissa vähän muutella kissojen huonekaluja ja paikkoja. 

Meidän vanha tynnyri on kyllä ihan käyttökuntoinen, mutta erittäin resuisessa kondiksessa.  Liimat irtoilee ja saumat nauraa. Olkkarissa se on aina silmien edessä ja siksi olen sille pohtinut paikkaa makuuhuoneeseen. 

Samalla saisin vihdoinkin makkarin ikkunan alta siirrettyä laudan olkkarin ikkunan alle. 
Kun kerran kämppä on jo ihan kissojen valtakunta niin olkoon sitten vielä vähän lisääkin sitä. Vaikka edelleen tuudittelen ajatuksella, että kunhan meillä ei ole sellaista tavallista plyyzhiztä kiipeilypuuta, kukaan ei tajua tämän olevan kissakoti.

Niinpä meille muutti olohuoneeseen uusi raapismistynnyri. Tässä uudessa pöntössä on vähän enemmän korkeutta ja ympärysmittaa kuin meidän vanhassa, mutta hyvin se mahtuu siihen mihin pitääkin. Tämä täti izverihäpinau. Se on siisti, kissat rapsuttelee sitä ja sisätiloissakin on ollut kuhinaa. Jackpot!

Uusi

Toisena uutuutena meille muutti kulahtaneen ja rikki menneen kissanpedin tilalle uusi lokerollinen penkki. Täti-ihmistä viehätti penkin ryhdikkyys eniten ehkä sen sisällä oleva seepratyyny ja mahdollisuus käyttää sitä lisäistuimena ihan ihmisvieraillekin. 
Penkin sisätiloissa on Mimmi ja Börje ainakin käyneet haistelemassa, mutta vielä en ole ketään saanut kiinni siellä hengailusta tai nukkumisesta. 

Istuinosalta olen pariin otteeseen kyllä löytänyt Nilssonin eli lupaavalta vaikuttaa tämänkin. 

Täti-ihminen on onnellinen, kun kotona on taas jotain uutta silmälle ja uutta kissoille. Mitä vanhemmiksi nämä katit tulee, sitä laiskemmiksi ne käy samalla. Siksi yritän tarjota niille vähän uutta ja jos ihan rehellisiä ollaan: pakopaikkoja Nilssonilta.   


Hinnoiltaan Preeco.fi näyttää olevan ihan kilpailukykyinen kilpailijoihinsa nähden. Kiipeilypuita näyttäisi löytyvän iso määrä. Tynnyreitäkin on paria mallia. Lokerollisen penkin löysin muut-kategorian alta, muuten.

Mimmi on tykännyt muutoksesta niin paljon, että HRH löytyy Makkarista vanhan tynnyrin päältä torkkumasta päivittäin. Se on myöskin innostanut Madamea hurjastelemaan, kattokaa hei nyt ! 

Trapetsitaitelijatar

Linkit  jutussa on laitettu helpottamaan tavaroiden löytämistä Preeco.fi:n sivuilta, enkä saa niistä komikkaa enkä muutakaan hyötyä. 

Tulossa on vielä yksi juttu tämän yhteistyön tiimoilta ja se tuleekin olemaan varsinainen yllätys ja todennäköisesti hulvaton tarina.  

Vanha.

Nähdään sit silloin täällä, näillä sivuilla ;) 

Terkkujaaaaaaa !

Kaikista helpoiten pääsee blogin kanssa, kun laittaa nätistä kissasta kuvan, joka lähettää terkkuja! Vaikka tän nyt aina niin helppo tarvi olla ;)

HRH haluaa vaan kertoa, että vaikka se yksi ikiliikkuja kiusanhenki edelleen häiritsee, on Madamen reviiri laajentunut ja välillä sitä vaan hengaillaan tekoturkiksen keskellä, veskin ämpärissä.

Vapaaehtoisten päivä

5.12 on kansainvälinen vapaaehtoisten päivä.

Ilman Rekku Rescue:lla vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä, meillä ei olisi Mimmiä, Elliä eikä herra Nilssonia.

Kaikki kolme saivat kasvaa sisätiloissa, kotihoidossa, ihmisen huolenpidon kohteina. 
Mimmillä oli lisäksi Paukku-emo hoitamassa ja sisarukset.
Ellillä oli ihmisen lisäksi sisarukset.
Herra Nilssonilla vaan ihminen.

Meidän kiitollisuus näille ihmisille on pohjaton. 
Ilman vapaaehtoisia, me emme olisi justiinsa tämä kissaperhe.

Kiitos kyllä kaikille muillekin vapaaehtoisille, ihan kaikilla aloilla.  Hienoa työtä teette ! 

Triolan joulun salainen resepti

Täälläpä aloitetaan jo joulujutut, nih.


Tämä on muuten taas yhteispostaus #omavaisuus jengin kanssa, ideatonttuina ollut kaikki ja idean aiheeksi pukenut  Korkeala-blogin Heikki ja me saimme vinkin tästä Tsjaut-blogin Satulta. 


Täti-ihminen on ollut niitä intohimoisia joulutyyppejä lapsesta asti ja kerran teini-ikäsenä olen jopa kantanut pari metrisen joulukuusen Kallion Karhupuistosta Itä-Pasilaan k ä v e l l e n, kun se oli ainoa tapa saada joulukuusi kotiin hyvissä ajoin. Isä olisi hakenut kuusen vasta aattona, kuten aina. Ei sopinut enää teinille se suunnitelma.

Meillä siis joulun tärkein kapistus on selkeästi joulukuusi, koristeineen.
Ja niinhän se on  myös kissoille se tärkein joulun somiste. Tai ainakin inspiroivin. Ja hauskin.

Kun Triola oli  lukumäärällisesti  trio, meillä oli oikea kuusi. Sievästi käyttäytyvät Börje, Mimmi ja Elli saattoivat vähän tassulla läpsästä koristepalloa, maistella kuusen kasteluvettä ja ihan vähän rapsutella kuusen vartta.

Tästä syystä meillä oli myös oikea kuusi seuraavana vuonna, mutta meillepä olikin muuttanut sinä vuonna eräs herra Nilsson. 

Kuusi kaatui jouluaattona, se riisuttiin samaisena yönä  kimalteista ja vietiin pois. Kasteluvedet kuivattiin ainakin jollain 1000 :lla pyyhkeellä ja harmitus oli kova.
Vaikka naurattikin. Tosin vasta viime vuonna, ekan kerran ;) 

Seuraavana vuonna meille muuttikin sitten tekokuusi. Valkoinen, koska jos se on sitten muovia, se ei saa teeskennellä olevansa oikean_kuusen_kaltainen.  Tämäkin kelpasi kissoille ja joka aamu Täti-ihminen korjasi kissojen kuusibileiden aiheuttaman oksakadon lattialta ja asetteli ne takaisin paikoilleen. Kuusen valo on vaan aina ärsyttänyt, kun ne on niin kirkkaat ja kovat, toisin kuin normaalisti kuusessa käyttämäni lämpöisen väriset sähkökynttilät.

Siksi meillä on takana muutama vuosi, kun kuusta ei ole ollut. Joulumieli on sen takia ollut myös vähän kateissa.

Mutta tänä vuonna kaikki taas muuttuu. 

Aika on nyt kypsä ja Täti-ihminen on valmis  uuteen tekokuuseen, joka on vihreä.
Kuusi on tilattu maailmalta, siinä pitäisi olla mukana jo lämminsävyiset lamput. Olispa sinä myös sellainen mekanismi oksissa, ettei ne lentelisi noiden bileissä irti ja toivottavasti se tulee perille asti.

Lisäksi tänä vuonna meille tulee maailmalta erittäin toivottu jouluvieras, Nuoren Aikuisen komeampi puolisko, joka on saanut Täti-ihmisen jouluriemun räjähtämään uusiin sfääreihin.
Suomalaisen joulun esittely on kunnia asia ja enää en millään jaksaisi odotella jouluun asti.
Kuusen valojen loisteessa, kissoja kuusesta hätistellen. Mikä idylli! 

Ai niin muuten, ruokapuolella meidän joulun salainen resepti on tzatziki. Ja afrikkalainen tomaattikastike.
Että niin suomalainen joulu meillä ;)

Miten te muut, joko joulua on rintapielissä ja mikä on teidän joulussa "se" juttu, joka tekee joulun?


Muiden juttuihin pääsee suoraan alla olevien linkkien kautta, mars lukemaan siitä ! 

Tsajut 

Jovela/omavarainen
Sarin puutarhat
Puutarhahetki http://puutarhahetki.blogspot.com/2019/12/2-luukku-joulun-salaiset-reseptit.html 
Metsäläisten elämää
Helecleaner
Korkeala
Oma tupa ja tontti : https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/12/joulukuu-alkoi.html
(linkki lisätty tähän viereen, koska joistain syystä blogger ei suostu siirtymän sivuille )

Voi ei, anteeksi !

Täti-ihminen on aloittanut oman talvihorroksen eli nukatelemisen sohvalle vielä varmemmin kuin yleensä. 

Näin kävi taas ja tietysti tässä toissailtana ja heräsin 00.30.
Äkkiä valot pois olkkarista ja sänkyyn : aamulla kiireessä en ollut ehtinyt pedata edes sänkyä - mikä tsägä. Jos uni karkaa silmästä, edessä olisi pitkä ja uneton yö noiden torkkujen takia.
Paiskasin maate ja asettelin jalkoja hyvään asentoon. Osuin kissaan ja pidin pitkän monologin sösössönsössöä ja vuolaan anteeksipyynnön.

Aamulla heräsin ja venyttelin koipiani. Potkaisin taas kissaa.
Se oli samassa kohdassa, eikä reagoinut potkuun mitenkään.

APUA. Pahin kävi mielessä. Paniikki.

Äkkiä valot päälle.

Kuvan kissa ei kuulu asiaan, se kömpi siihen juuri ennen kuvan ottamista.

Täti-ihminen oli  runoillut  ja vuolaasti anteeksi pyydellyt meikkilaatikoltaan. 

Kuin söpöä voi ollakaan!

Viime viikolla oli kansainvälinen lastenpäivä ja 22.11 oli sen kunniaksi ota lapsi töihin-päivä.

Nooh, Täti-ihminenhän oli sitä omaa lastaan siellä töissä nähnyt kymmenen vuoden sisällä aika paljon ja kai se taitaa olla jo aika yli-ikäinenkin jo tohon tempaukseen.

Muiden lapsia sielä kyllä oli ja ne oli vielä oikean ikäisiäkin.
Helmi, ekaluokkalainen sai multa tärkeän tehtävän: värittää mulle tilaustyönä joku kuva, Helmin sai päättää kuvan.

Liian liikkistä ! IHAN liian liikkistä!!

Kiitos Helmi ❤️

Ihan tavallinen Elli

Koska Ellillä ei ole dramaattisia sairauksia pitkine hoitoineen, ei Ellistä saa rutistettua mitään dramaattista kirjoitettavaa.

Siksi Elli ei saa täälläkään ansaitsemaansa huomiota, kun joku aina kiilaa ohi jonkun terveyskriisin takia.

Silloin, kun me trumpattiin Elli #trumpyourcat

Elli ansaitsee palstatilansa, siksi me nyt varta vasten nostetaan Elli framille ja jutellaan Ellin ihanuudesta.

Koska Elli on ihana.

Elli on ihanan tavallinen, kissa.

Terve, nätti, söpö, kiltti ja rakastava.

Elli on hassu, koska Ellin rakkaus on niin kovaa, että välillä ihminen saa voivotella pienen kissan pään aiheuttamia kiputiloja.

Elli on niin kaunis, että Elliä saattaa jäädä vaan ajanvietteeksi tuijottelemaan.

Elli on ihan paras kissa, tavallinen, terve suomalainen maatiainen. 

Me rakastetaan Elliä ihan hurjasti. 
Ei siihen tarvita niitä draamoja terveyden kanssa. 
Siihen riittää, että Elli on Elli.

Häshtag 72 tuntia

Maailmojen sota. 
Maailmanlopun läheneminen. 
Avaruusolentojen hyökkäys maahan. 
Ja kaiken lisäksi Tom Cruisella vapaapäivä ja Matt Damon on taas yksin jäänyt jumiin ties minne galaksille.

Tai sitten vaan Täti-ihminen olisi kompuroinut, poikkaissut koipensa. Odottamassa sairaalassa kintun korjausta. Kaikki kissojen hoitajat on matkoilla ja sähköt myrskyn takia poikki. Paikalle olisi saatava joku tyyppi - kuka vaan. Luotettava kuka vaan, siis. 
Vaikka sellainen, joka ei kissojen kanssa olisi koskaan ollut, eikä tietäisi niistä yhtään mitään.

Tämä on yhteispostaus jutun lopussa listattujen blogien kanssa, SPEK:n #72 tuntia -ohjeistuksen inspiroimana. 
Ja idean äiteinä Tsjut-blogin Satu ja Jovelan Johanna. Kiitos kun pyysitte meidän jengin tähän mukaan! 

Meidän osuus on käsitellä kissojen selviytyminen poikkeustilan aikana.

RUOKA

Jos se Täti-ihmisen jalka napsahtaisi heti palkkapäivän jälkeen, kissoilla ei ruuan kanssa olisi mitään hätää. Prisman kauppakassi-palvelusta on pakkaseen haettu 30 pakettia broilerin filesuikaleita ja näillä kissat saataisiin ruokittua sen 72 tuntia, vaikkei muuta syötävää niille kaapissa olisikaan. Märkäruuat olisi Postin lakon takia jumissa jossain Saksassa, nimittäin.

Paitsi sitten jos jalka menisinkin siinä samaisen myrskyn aikana, justiinsa palkkapäivänä, eikä ruokahakua olisi vielä tehty. 
Olisimme oikeasti isossa pulassa.

Palkkapäivä.

VESI

Täältä ei löydy edes pullollista vettä. Ei yhden yhtä. Jääkaapista löytyisi kissojen hoitajalle kylmiä blandiksia pari pientä pulloa ja baarikaapista lämpimiä brenkkuja, mutta kai sille hoitajalle tulisi ihan vesijanokin jossain vaiheessa? 
Eikä mun kissat dokaile, ne tahtoo vaan vettä. Niillä ei olisi uutta, raikasta juotavaa. 
Ja se vasta tekisi kutaa Börjen pissavaivoille.

(Nuori Aikuinen joutui syksyllä muuten vedettömään tilanteeseen Bermudalla, kun hurrikaani Lorenzo pyyhkäisi sähköt saarelta. Siellä nimittäin hanavesi ja veskivesi tarvitsee sähköä. Oli kuulemma vähän haastavaa.)

Toisaalta, meillä on useampi iso ja aina täynnä oleva vesipiste kissoille niin ne riittäisi kyllä sen 72 tuntia, koska kissat ei juo kumminkaan paljoa. Ihminen tuskin tahtoisi juoda kissojen juomapisteistä, kun niissä se vesi olisi sitten seissyt  aika pitkään ja katit siellä sitä vettä lipsutellut? 

LÄÄKKEET

Tässä alkaa lievä paniikki nousemaan tällä puolen konetta.
Kissojen lääkkeitä on hyvät varastot, mutta ohjeet niiden antoon puuttuu. Tai ei puutu, mutta ne on Täti-ihmisen emailissä, eläinlääkärikansiossa. 
Useammassa emailissä. 
Ja Täti-ihmisen päässä. 
Ei paperilla. 
Iso ongelma.

Leipälaatikkoni.

KARKIT JA HERKUT

Niitä on periaattessa aina kaapissa, mutta jos ovat loppu - kissat onneksi pärjää ilmakin. 
Toki se vieras hoitaja mielellään varmaan vähän lahjoisi kissoja, jolloin tutustuminen sujuisi helpommin.


LELUT JA AJANVIETE

No problemo. 
Kissoilla on esillä aina leluja ja hoitajalle olisi hyvää ajankulua yrittää etsiä niitä lisää kaapista ja muista säilytyspaikoista. Humalapäissään. No oikeasti ei humalassa, kuha hassuttelen.
Sitä paitsi, kissat leikkii aina jollain muulla kuin omilla leluillaan niin melkein mikä vaan paperitollo kelpaa. 
Paitsi ei varmaan kelpaisi silloin, kun justiinsa pitäisi kelvata. 

Kissamaista ajanvietettä.

VESSAHOMMAT

Osa kaksi, missä ei oltaisi pulassa. 
Triolasta löytyy 4 vessaa ja jos vaikka kaapissa ei olisi kissanhiekkapussia, koska sekin paketti olisi jumissa sen Postin lakon takia Saksassa , niin vähiten suositusta veskistä voi aina siirtää hiekkaa siihen suosittuun vessaan. 

KORJAUSLIIKKEET

• Jatkossa tulen hankkimaan muutaman ylimääräisen paketin broiskua kissoille pakkaseen.
• Kuivakaapissa on aina oltava muutama märkäruokapurkki eli enää en odottele ruokatilauksen kanssa siihen, että lähes kaikki tölkit on syöty.
• Vesikippojen vedenvaihto ja pesu tehtävä useammin.
• Kaappiin ostan pari isoa pulloa vettä. Ihmiselle. Saa antaa myös kissoille. Varsinkin Böölle.
• Kirjoitan selkeät lääkitysohjeet per kissa ja printtaan ne leipälaatikoon aká kissojen lääkelaatikkoon.
• Kirjoitan myös selkeät hoito-ohjeet kissojen hoitajalle, koska rutiinit, rutiinit, rutiinit.

Ensialkuun pelkäsin, että me oltaisiin aivan retuperällä näiden meidän kissojen kotivarojen kanssa.  Ei se tilanne kumminkaan ole ihan niin paha, kun luulin. 

Se on vaan paha niiden tärkeimpien juttujen kohdalla eli lääkkeet ja hoito-ohjeet.

Onneksi tilanne on korjattavissa.

Täti-ihminenkin alkaa pohtimaan kaappeihin sellaisia ruokia, joita ei tarvitse kypsentää.

Tällä hetkellä ruuaksi olisi nimittäin valmiita papu- ja linssisekotuksia Mutti tomaattimurskan kanssa.

Niin että pitäkää tunkkinne Cruise ja Damon, täällä kyllä osataan ihan itse korjata kriisit kuntoon!

Miten teillä muilla? Oletteko varautuneet mitenkään vai ette ? Vai varautunut ihmiselle mutta eläimet unohtunut? Tai siis eläimet muistunut mutta ihmiset unohtunut? 

Käykäähän muuten kurkkaamassa muiden osallistuneiden blogien mietteitä aiheesta:

Tsajut
Jovela
Sarin puutarhat
Metsäläisten elämää
Puutarhahetki
Saaran lautasella
Oma tupa ja tontti
Mummon kirja
Harmaa torppa
Kohti laadukkaampaa elämää
Sorakukka
Pienenpieni farmi

Rakkautta ja maanantimia
Helecleaner
Ihme ituhippi
Vauhtihirmun elämää
Ihana maatuska
It's so mysigt
Korkeala
Riippumattomammaksi
Airot ulapalla
Kalastaja kuivalla maalla

Vanha rouva Tuomela

Kierrätystä

Meillä ei ole kierrätykseen kunnon roskiksia, joten täällä ollaan sovellettu. 

Muoviroskat huuhtelen veden alla tarvittaessa ja sitten jätän keittiöön roskan kuivahtamaan.
Yleensä laitan sen kuivauskaappiin, mutta tällä kertaa en, koska lauantai ja kohtahan mä sen siitä vien paikoilleen eteisen kenkäkaappiin, mistä löytyy keräyspiste niille.

Olisi pitänyt tajuta. 

Itse rosvo kierrätyshommissa. 
Kysyin. Ei kuulemma ollut viemässä sitä kenkälaatikoon vaan ihan omiin juttuihin oli tarkoitus käyttää.

Pissapoika

Siinä, missä Nilssonin arvokkain osa on ( rahallisesti ) sen sisuskalut, on Börjellä se sitten rakko.

Meillä on tapahtunut jotain, mistä en oikeasti tiedä mitään.

Siitä johtuen, meillä on lähes kroonisena podettu Börjen kanssa idiopaattista kystiittiä. Kroonistunut sairaus ei onneksi ole, sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kun yksi lääkekuuri loppuu, alkaa Börje taas ravaamaan turhaan vessassa. 

Epäilen,  että tähän mystiseen tapahtumaan ja siitä alkaneeseen kierteeseen liittyy Nilsson. Mitenpä muuten, siis toi Nilssonin osallisuus. 
Tämän olen päätellyt Börjen käytöksestä Nisun lähistöllä, joka on nykyään ollut tavallaan pelokas ja vähintäänkin välttelevä.


Kotona on nyt siis pidettävä lääkevarastossa kipulääkettä ja lihaksia relaksoivia lääkkeitä. Sinällään ei muutosta entiseen, tuollahan niitä on ollut jo jonkin aikaa. Nyt myös tiedän, että saan aloittaa ihan itse lääkityksen heti, kun huomaan Böön sairastuneen. Cystaid on nyt otettu taas pitkäaikaiseen käyttöön, lääkkeiden oheen.

Lisäksi aloitettiin Börjellekin sitten Seronil eli mielialalääke. Mimmihän sitä jo on pitkään syönyt, samaisesta syystä eli Nilssonin takia. Toiveena on, että Börjekin lopettaa sen ylenpalttisen stressaamisen ja pisumestat rauhoittuu samalla.

Ai niin, olihan meillä sitten tässä välissä myös yksi idiopaattinen kystiitti epäilys, joka olikin sakkainen pissa, vaikka Böö syö lääkeruokaa siihen. 
Syö edelleen. 

Näin tämä Triolan kissojen sairalaalasarja täällä vaan jatkuu ja jatkuu.

Käväistiin kissaklinikalla ...

Oltiin Nisun mahahaavan kontrollissa.  Maha näytti hyvältä, siihen sitten ihan toisessa tarinassa.

Eihän tälle voi kun nauraa, ehkä jopa ääneen ja pitkään: 

Siinä olisi Täti-ihmisen kissoille lääkkeitä ! Ja yksi purkki jäi vielä saamatta, se mennään hakemaan sitten perästä päin.

Tosin, siinä on ainakin puolen vuoden lääkkeet Nisulle, Seronilia Mimmille ja nyt myös Börjelle. Idiopaattiseen kystiitiin ollaan varauduttu ja toivottavasti Seronilin kanssa saadaan sairaus kukistettua.

Sitten me oltiin Teijan kanssa ihan, että nähdään puolen vuoden päästä !

Siellä me naurettiin ääneen ja pyöriteltiin silmiä. As if.

Jos tahtoo, saa laittaa vedonlyönnin vetämään.