Sunnuntaina en sitten messuillutkaan.
Ajatus isänpäivää viettävien perheiden keskellä suhailevasta, itsensä turhankin vakavasti ottavasta bloggaajasta ei viehättänyt itse bloggajaa eikä blogaajan mukaan lupautunutta äitiänsäkään ;)
Tässä siis viiltävä syväanalyysi messuihin kahden päivän ajalta, kissablogin näkökulmasta.
- Liian vähän kissoille juttuja.
- Katselin Nilssonille toppapukua, mutta sen toppapuvun pyllyssä luki koira. NOOOOOOOOUUU! Markkinoinnin abc: älä rajaa potentiaalista ostajaa brändäämällä tuotteesi jollain typerällä tekstillä. Tyhmä, tyhmä liike! Ja miksi Nisulle toppapuku? No kun sillä ei sitä karvaa oikein ole ja kumminkin ulkoilu sitä kiinnostaa ( tuskinpa se olisi sitä kumminkaan suostunut pitämään ja mä saan viettää talven sisätiloissa ja kuunnella Nisun laulantaa oven edessä) .
- Mä en saanut kissoille ostaa tuliaisia kun kaikki oli vaan niin koirakoirakoira.
- Messutarjouksia en nyt sitten kissapuolella bongaillut, kun niitä näytteillepanijoita ei juuri ollut. Sheballa oli tosin tarjolla ilmaiset maistiaiset.
|
Koira, koira, koira, koira ...... |
|
Karkkipäivän tarjoilua |
Henkilökohtaisesti petyin lemmikkimessujen antiin, messut itsessään oli toki hyvin järkätty.
Toisaalta, tykkäsin tosi paljon Elmasta ja tosi huokeista tarjouksista outlet-messujen puolella
(meikkejä femmalla, heeeeei ).
Elmassa oli paljon eläimiä nähtävillä ja tällainen citytäti jaksoi ihmetellä niiden näköä ja kokoa kahden päivän ajan.
Itsekin olin lapsena hevostyttö, mutta olisko musta tullut hiehotyttö, jos olisin asunut maaseudulla tai jossain navetan lähistöllä kaupungissa? Sellaisia nimittäin näytti olevan, hiehojen agilityssä oli nuoria tyttöjä kisaamassa hiehojen kanssa.
|
Hiehon kanssa agilityä perjantailta 1 |
|
Hiehon kanssa agilityä perjantailta 2 |
Messujen järjestäjille tulee kiitettävä. Jos olisi ihminen, jolla on suuntavaistoa niin kaikki löytyisi tosi kätevästi ja loogisesti. Jos olisi ihminen, jolla ei ole suuntavaistoa, ota kaveri mukaan jolla sellainen on tai varaa reilusti enemmän aikaa kiertelyyn.
Tosi positiivista oli myös eläinsuojeluyhdistysten edustus. Seyn ja Rekkujen lisäksi mieleen jäi
Kulkuri Ry. ja
Romanian koirat . Terkkuja muuten lokakuussa omaan kotiin muuttaneelle Roxylle, entiselle Romanian kodittomalle, nykyiselle suomalaiselle kodilliselle ;)
Iso miinus tulee sitten näyttelepanijoille. Vaikka me ei ollakaan missään turkkilaisessa basaarissa niin kommunikointi asiakkaiden kanssa on kaiken aa ja oo. Tuppisuuna ei kannata olla ja istua siinä pallillaan kolmea päivää. Itsekin jätin monta tiskiä menemättä, koska esittelijä istui paikallaan hiljaa ja vältteli jopa katsekontaktia. Te olette siellä a) myymässä b) edustamassa c) kertomassa asiastanne/aatteestanne/tuotteestanne. Näyttäkää edes eläviltä, pliis.
Nyt Triolan journalisti vaikenee tältä vuodelta, tämän asian tiimoilta. Ensi vuonna taas uusiksi.