Grande Finale : 2014 Movemberille jäähyväiset

Viimeisiä kuvia viedään, vihdoinkin! Hauskaa on ollut, mutta seuraavan kerran haaste voisi olla vaikka moustacheMay, kun valoa olisi tarjolla ja kuvaaminen hintsusti helpompaa ;)

Vaan nyt alkaa oikea viiksien ilotulitus!

Lytättävät viikset. Kerrankin lyttääjänä Elli ja lytättynä Nisu ;)

Tänään meille on tarjolla muutama vierasviiksikin.

Haastoin nimittäin lukijat  facebookissakin ja muutama viiksivallu osallistuikin, jeee ! Vaan luonnollisesti, allekirjoittanut oli hetkellisesti aivokuollut ja ilmeisesti olen sen kyseisen ketjun poistanut.
Osan kuvista olen  tallentanut koneelle ilman osallistuvan kissan nimeä. Tänään olenkin sitten salapoliisina metsästänyt meidän fb-lukijoiden kissojen kuvia ja toivottavasti kaikki oikeat katit löytyi.( Jos ei niin äkkiä muhun yhteys ja mä korjaan tänne sitten kissimirrin nimen tänne blogiin.)

Ninjan  pesuviikset

Aarre ja Onni poseerausviiksissään

Ellan hassuilmeviikset

Tompan mahtiviikset, blogi löytyy tästä *klik*

Valtavan isot kiitokset kaikille osallistujille blogeissa ja facebookissa! Vähänkö on ollut ihana tuijotella ihania kissoja viiksissään, jänniä, uusia kuvakulmia ja samalla on saanut ihailla lukemattomia söpöjä kirsuja ♥  Ne on tämän tätin heikko kohta...

Loppuun vielä meidän omien kattien kavalkadi viiksiä:

Matzomaiset laatikkoviikset

Käkätäysviikset alkuasemassa. Käkätys alkoi kun tirpat aloitti lentonäytöksen.

Univiikset

Etukaartoviikset

Ja näistähän se idea lähti. Kuva lainattu *klik*

Lampunhenki

Nyt pääsi herra Nilsson puusta kuin palokunnan kantamana (vastaa sanontaa kuin koira veräjästä, ihan ite keksin tai sitten en).

Siellä se kajo on

Lamppu pysyttiin puhaltamaan henkiin ja se on nyt tuunattu kokoon.

Vähän vinossa ehkä?

Näin on herra Nilsson uusi elämä korvalappuina pantu toistaiseksi jäihin.

Tai no, oli se jäissä jo melkein heti tapahtuman jälkeen.

                                                           

Lainattu Koululaisen sivuilta

Eihän tuota Sisustaja Suurta voi kun rakastaa ihan pöpinä ! 

Perkele.

Nyt alkaa olemaan herra Nilssonin turkiksesta valmistetut korvaläpät lähellä. Materiaaliahan ei kissasta isompaan tavaraan riitä.

Minen mitään ole tehnyt, kunhan tässä ulkoilutaan kieltä....

Ellin huudattaminen nimittäin jatkuu kuten ennenkin, mutta lisäksi on tullut turhanpäiväinen isottelu Madamelle. Nilsson on öykkäri, joka kiusaa vaan koska voi.

Se on Feliway

Täällä käytiin sitten Feliway-kaupassa. Seinässä on tuprutellut rauhoittavaa feromonia nyt viikon päivät ja meno on rauhoittunut huomattavasti. Elli huutaa vähemmän, eikä öykkäröintiäkään ole enää yhtään niin paljon kuin ennen.

Tässä vaiheessa olin vielä aika pitkämielinen ja ymmärtäväinen.

Mut enää en. Äsken öykkäri huudatti Elliä pöydällä ja sain ihan itse seurata aitiopaikalta kuinka  Kartellin pöytälamppu lentää kaaressa lattialle ja menee rikki.

Jos mä vähän söpöilen tässä viattoman näköisenä niin se unohtaa sen lampun...

Huomenna selviää, että saadaanko tosta lampusta koottua vielä valaisin...

Kissat viikset !

Kun tämän perheen vanhin käyttää aikaansa jytäten bileissä (ei ehkä niin hyvä jytääjä kumminkaan, vaikka  luulee olevansa ammattitanssija) niin kissarukat joutuu odottelemaan että KOSKA se taas kirjoittaa blogiin?

Siitähän tässä on kyse, kissoista. Mikään ei saa menn niiden edelle, taakset tai väliin. Ensin kissat, sitten omat hömpötykset.

Mutta koska se ihminen nyt sitten on ollut niin täynnä itseään, ei täällä ole ehditty kuvaamaan ja tämän päivän viiksitarjonta on arkistosta.

Kuva on todistus siitä, että kissa kyllä on ihan yhtä ihana vähän lyhyemmälläkin naamakarvastollakin ;)

Siniveriset viiksettimet

HRH on vihdoinkin saatu kameran eteen.
Johan se oli aikakin, koska kuninkaallisista ei koskaan ole tarpeeksi kuvia. Ei koskaan.

Meillä Madame on erikoistunut otsaviiksiin, joita meidän valtakunnassa myös hämähäkeiksi kutsutaan. Leikkisästi, tietenkin.

Pyykkipäivä

Lauantai on vahvasti Suomen historiassa ollut  pyykkipäivä.  Sitähän se vieläkin on vaikkakin sunnuntain kirkonmenot on tippunut monelta pois ja pyykkipäivä voi nykyään olla myös sunnuntai.

Me tahdottiin olla kovin traditionaalisia ja pyykättiin lauantaina.

Vaan mitä pyykkää kissaperhe?

 

Kissanvessoja TIETENKIN! Kaikki pestiin, kuivatettiin ja palautettiin paikoilleen.

Voin muuten kertoa, että toi veskien pesu on yksi öklöttävin, ärsyttävin ja aikaavievin  velvollisuus  mitä kissojen mukana tulee.

Päivän asu

Messujen traagisen kohtalon takia (se toppapuku olikin koiralle nimetty), Tassulinnan ihanat kaverit syöksyi apuun ja meille saapui tänään postissa kirje.

Sisällä oli ensinnäkin Pepsin ja Maxin terkut. Kuten kuvasta näkyy, niiden lukemista ei jaksettu odottaa koko päivä vaan ne on luettu ihan omatoimesti ennen täti-ihmisen kotiutumista.

Ja nyt meillä on nyt sitten oikea bääädääs-rotsi Nisulle! 

Mustaa fleecee ja punaisia pääkalloja, rocroc!  Nyt Nisulla on lämmin ulkona ja se on meidän huudien viilein leijona!

Kotona pidetyissä kenraaliharjoituksissa askel oli välillä vielä vähän korkea ja kuten kuvasta näkee ei Böö ollut ehtinyt vielä  lukea terkkuja vielä ihan loppuun asti. Vaan nyt on kirje luettu loppuun, rotsi pesty ja huomenna me lähetään Nisun kanssa vähän dallaileen  mestoille.

Me tiedetään, Nisun tyylitaju on pettämätön.  Isot kiitokset siis Tassulinnaan, nyt ei kunkku palele :)

Polterguustin paluu

NE tai SE on taas vaihteeksi kuultu läntisessä Helsingissä.

13.11.2014 klo 7.45 täti-ihminen jähmettyi paikoilleen kuullessaan aterimien kilkatusta ja mätkähtäviä ääniä. Tilanne oli kaikin puolin kauhistuttava, koska ensinnäkin bussi oli juuri lähdössä kohti täti-ihmisen päivähoitopaikkaa (kutsutaan työpaikaksi, ei päiväunioikeutta mutta 7.5 tunnin työvelvoite )  ja toisekseen: kissathan pitää jättää poltrguustin armoille !

Polterguustin tekoset , ylemmässä laatikossa aterimet

Polterguustista ei näkynyt vilaustakaan, mutta aterinlaatikossa silti kokoajan puuhasteltiin. Ehdin ottamaan kuvan tilanteesta.

Ja sitten se loppui kuin seinään. Keittiö hiljeni. Jotain vilahti lattiaa pitkin pois ja  jäljelle jäi vaan auki olevat laatikot ja sotkut lattialle.

Polterguust vaiko polterguustin metsästäjä?

Tuntomerkit: Ohut tukka, 4 tassua. Mustasavuväristys ja valkoiset sukat. Hoikka varsi ja siimamainen häntä.

Täten varoitamme kaikkia kissaperheitä tästä vaarasta, koska kokemuksen mukaan NE tai SE aktivoituvat ympäri Suomen samoihin aikoihin tai voivat myös mellastaa ihan eri aikaan.

Todistetusti meillä on näitä ollut aiemmin: *klik* ja *klik*

Ja ripaus viiksiä

HRH lepäilee ja söpöilee.

Pahoitteluni huonosta kuvasta ja  ylivaloittumisesta, mutta tätä ei vaan voinut jättää julkaisematta. Samaan kuvaan kun saa töpsöttimet vähän unikoukussa, varvasvälivillat (ei myyntiin vaan omaan käyttöön ainoastaan), masukiharaa ja viikset.

Ja terkkuja Hennalle, kuvauksissa ei herätty kissaa ;)

Jestas kun meidän Madame on vaan niin söpö !

Messujen yhteenveto

Sunnuntaina en sitten messuillutkaan.

Ajatus isänpäivää viettävien perheiden keskellä suhailevasta, itsensä turhankin vakavasti ottavasta bloggaajasta ei viehättänyt itse bloggajaa eikä blogaajan mukaan lupautunutta äitiänsäkään ;)

Tässä siis viiltävä syväanalyysi messuihin kahden päivän ajalta, kissablogin näkökulmasta.

•  Liian vähän kissoille juttuja. 
•  Katselin Nilssonille toppapukua, mutta sen toppapuvun pyllyssä luki koira. NOOOOOOOOUUU! Markkinoinnin abc: älä rajaa potentiaalista ostajaa brändäämällä tuotteesi jollain typerällä tekstillä. Tyhmä, tyhmä liike!  Ja miksi Nisulle toppapuku? No kun sillä ei sitä karvaa oikein ole ja kumminkin ulkoilu sitä kiinnostaa ( tuskinpa se olisi sitä kumminkaan suostunut pitämään ja mä saan viettää talven sisätiloissa ja kuunnella Nisun laulantaa oven edessä) .
•  Mä  en saanut kissoille ostaa tuliaisia kun kaikki oli vaan niin koirakoirakoira.
•  Messutarjouksia en nyt sitten kissapuolella bongaillut, kun niitä näytteillepanijoita ei juuri ollut. Sheballa oli tosin tarjolla ilmaiset maistiaiset.

Koira, koira, koira, koira ......

Karkkipäivän tarjoilua

Henkilökohtaisesti petyin lemmikkimessujen antiin, messut itsessään oli toki hyvin järkätty.

Toisaalta, tykkäsin tosi paljon Elmasta ja tosi huokeista tarjouksista outlet-messujen puolella
(meikkejä femmalla, heeeeei ).

Koomikoiden Hiehoilua

Elmassa oli paljon eläimiä nähtävillä ja tällainen citytäti jaksoi ihmetellä niiden näköä ja kokoa kahden päivän ajan.
Itsekin olin lapsena hevostyttö, mutta olisko musta tullut hiehotyttö, jos olisin asunut maaseudulla tai jossain navetan lähistöllä kaupungissa? Sellaisia nimittäin näytti olevan, hiehojen agilityssä oli nuoria tyttöjä kisaamassa hiehojen kanssa.

Hiehon kanssa agilityä perjantailta 1

Hiehon kanssa agilityä perjantailta 2

Messujen järjestäjille tulee kiitettävä. Jos olisi ihminen, jolla on suuntavaistoa niin kaikki löytyisi tosi kätevästi ja loogisesti. Jos olisi ihminen, jolla ei ole suuntavaistoa, ota kaveri mukaan jolla sellainen on tai varaa reilusti enemmän aikaa kiertelyyn.

Tosi positiivista oli myös eläinsuojeluyhdistysten edustus. Seyn ja Rekkujen lisäksi mieleen jäi Kulkuri Ry.  ja Romanian koirat . Terkkuja muuten lokakuussa omaan kotiin muuttaneelle Roxylle, entiselle Romanian kodittomalle, nykyiselle suomalaiselle kodilliselle ;)

Iso miinus tulee sitten näyttelepanijoille. Vaikka me ei ollakaan missään turkkilaisessa basaarissa niin kommunikointi asiakkaiden kanssa on kaiken aa ja oo. Tuppisuuna ei kannata olla ja istua siinä pallillaan kolmea päivää. Itsekin jätin monta tiskiä menemättä, koska esittelijä istui paikallaan hiljaa ja vältteli jopa katsekontaktia. Te olette siellä a) myymässä b) edustamassa c) kertomassa asiastanne/aatteestanne/tuotteestanne. Näyttäkää edes eläviltä, pliis.

Nyt Triolan journalisti vaikenee tältä vuodelta, tämän asian tiimoilta. Ensi vuonna taas uusiksi.

Movember-Matzo

Nyt ei sitten lällyillä vaan ollaan ihan matzoina!

Sano vaan, Matzot ne on!

Näin paukahti toinen viikko kissojen movemberiä käyntiin, testosterinia tihkuen. Tai siis kuvainnollisesti puhuen. Kissojen matzoiluthan  lähtee ihan muualta kuin niistä kahdesta testosteronikeskuksista ;)

 Käykääpäs kurkkamaassa Naukulan Mamman ottamia kuvia meidän nelikosta, siellä kyseinen herra poseeraa kuin viimeistä päivää ;)

Lemmikkimessujen avaus

Tänään matkasin messuille Sulo Naukulan Mamman kanssa.

Kissakansalaisat saivat jäädä kotiin lepäilemään, kun nämä kissatädit kaahaasi messukukeskukseen ja lemmikkimessuille. Tai no, kaahasi miten nyt kissatädit kaahaa, maltilla.

Ja olipa siellä ihmisiä. Mutta tosi vähän kissapuolen näytteillepanijoita. Pettymys. ISO pettymys. Kompensaatioksi tosin näyttelyissä oli tuhoton määrä ihania kissoja joille piti sitten sössöttää ihan antaumuksella.

Bongasin 3 tuttua pentua blogimaailmasta.  Cocon ja Hugon lapsukaisethan ne siinä ♥

Tälle tädille kissanäyttelyt on täysin vieras juttu ja niin oikeastaan rotukissatkin. Olin luullut abyjä ihan normaalikokoisiksi kateiksi, mutta nehän oli ihania pikkuruisia, siroja söpöläisiä ! Samaa ei voi sanoa taas Maine Cooneista. Tzekitaut:

10kg jumalattoman kookasta kissaa. Upea ilmestys, kerrassaan!

Meidänkin shetlanninponin kokoiset kaverit on pieniä ton komeuden rinnalla ;)

Ja sitten päivän possut.

ZzzzzzzzZZZzZzzzzzzz...

Vaan tiesittekö, että on olemassa varpaanvälivillaa? 

Whaaaaaat?  *klik*

 Eikä me voitu tänäänkään jättää Rekkujen tiskiä käymättä. Tänään oli tekosyynä ostaa uusin kalenteri, kun siellä on pari tuttua kuvassa.

♥ Helmikuun kalenterityttö ja -poika ♥

Ja  olihan se pakko saada kynnetkin kuntoon. Miraclen kynsistudio lakkaa ja leimaa messuväen kynsiä kerääkseen rahaa Rekuille.  Kiitos tosi kivoista kynsistä Mira !

Viimeisessä kuvassa allekirjoittaneen räpylät, mutavalkoisina kanssa kun joku on hoitanut kynsinauhojaan vähän huonosti ja ne piti naamioida julkisuuteen astuessa ;)

Seuraavaksi kiitokset kaikille joiden kanssa tänään pääsin rupattelemaan:

Kaikki Rekkujen daamit
 Neron henkilökunta ja Neron isosisko Mona ;)
Tasha Kissasirkuksesta
Sonja Kissankujeista, blogiin pääsee tuolta ylhäältä klikaamalla Hugoa.
Tabby
Mika ja Katja kakruineen
Jenni
Kissakkaan Minna 
Ja tietenkin päivän seuralaiseni Mamma N.

Oli kiva päivä.

Ja nyt odottelemaan pulizeria. On tämä sen arvoista juttua, on tää.

Lisää herkkkukuvia, eiliseltä. En muistanut nimittäin ostaa messulakuja illaksi. Nyt sitten kuolaan tätä kuvaa.

Kissatonta messuilua

Haettiin Meidän viikonloppu-messuille bloggaajapassia ja se saatiin.

Töistä otettiin lomaa kaksi päivää (no maanantai tietty kanssa, koska pitäähän sitä tädillä olla yksi lepopäivä) ja tänään sitten marssittiin nuoreen aikuisen kanssa messuille lesoillen. Minä lesoillen, nuori aikuinen taas ei ollut ollenkaan otettu, kun sai hengailla tälläisen VIPin kanssa vaan hymähteli säälin sekaisesti, kun fiksalin korttiani parhaaseen mahdolliseen ja näkyvään kohtaan.

Tällä kortilla pääsee pressitiloihin eli olen mielestäni kovin lahjakas ja haluttu journalisti. Joka salaa kuvasi naistenvessassa tämän passin kännykällä ;)

Lemmikkimessut alkaa vasta huomenna, joten tänään keskityimme Elmailemaan ja tekemään ostoksia Outlet-messujen puolella.

Arvatkaa käytiinkö morostamassa ahkeria Rekkulaisia? No tiätty käytiin!

Sitten rakastuin possuihin, taas kerran. Toinen noista töpselinokista meinasi purra mun sormea kahdesti sormen haistelun lomassa  ja täti-ihminen oli ihan lääpällään.

Irtokäsi tuntematon.

Rekkujen lisäksi Animalialla on standi, kuten SEY:lläkin.

Punapaitainen täti Animalian tiskillä, SEY onkin helppo paikallistaa tästä kuvasta.

Elman ruokapuolen messuille kannattaa ehkä  mennä juuri syöneenä, koska siellä on niin paljon herkkuja että taju lähtee. Tai sitten nälkäisenä, koska maistiasia piisaa ja messutarjoukset hyviä.

Suklaahedelmätiski, tässä vaan omppuosio...

Oliivi poikineen

Tekiskö mieli sukeltaa joukkoon mukaan ? No tekisi.

Elman eläimistä tulemme raportoimaan lisää seuraavissa jaksoissa. Huomenna lemmikkimessuillaan  ja haaveissa olisi saada ostettua jotain kivaa kissoille, siis siksi vaan kun ne pyysi. Vänttisen valjaatkin näytti olevan näytteillepanijoiden listalla...


Tutkiva journalisti Täti-ihminen kuittaa ;)  Päivä yksi pulkassa ja kaksi vielä edessä.
Tässä vielä linkki meidän viime vuoden Elmailuun: *klik*

Varpuset ämpärissä

Varpuset? No varpuset, varpuset.

Ellilellikin varpuset eli varpaat eli tassut eli töpöttimet

Pahaa-aavistamaton Elli Karamelli kölli vessan kissaämpärissä nöpösillä ja täti-ihminen oli kameran kanssa kärppänä kuvaamassa.

Näissä kuvauksissa ei herätetty kissaa

Viiksiä ei saatu kuvaan, mutta noi söpöt, söpöt karvapotkat kyllä. 

Negatiivinen mykoplasma, positiivinen astma. Höh.

Testitulokset tuli, ei ole mykoplasmaa Börjessä vaan astmahan se. Alkuperäinen diagnoosi siis meni kerralla kohdilleen.

Kissa reagoi hoitoon, se on kaikista tärkeintä. Yskä on saatu loppumaan lähes kokonaan.

Minimatzo, 10 viikkoa.