Kävipä tällä tädillä tuuri, kun tarjolle tuli mahdollisuus osallistua
Kissakkaan Minnan sijaisena Royal Caninin Suuren Kissaseminaariin 7.5.2016. Lienee siis yllätys, että
joku oli heti että minäminäminä voin mennä ja onnekseni sinne myös pääsin.
Tarjolla oli todella tasokkaita luentoja: MSc, CCAB David Appleby luennoi kissan ongelmakäytöksen tulkitsemisesta ja ratkaisuista kissan käyttäytymistieteeseen pohjaten (englanniksi).
Ell Pirita Lahti-Nuuttila Evidensia Felinasta luennoi kissojen yleisemmistä sairauksista.
Saimme myös kuulla Helmikuussa tehdyn suuren kissatukimuksen tulokset kokonaisuudessaan, joista kertoi Royal Caninin asiantuntija eläinlääkäri, ell Mirjami Mattila.
Päivän viimeisenä vaan ei todellakaan vähäisimpänä luennoitsijana oli eläinkouluttaja Tuire Kaimio ja kävimme läpi kissan kouluttamista.
Seminaari oli kerrassaan loistava. Luennot oli kaikki mielenkiintoisia ja mahdollisuus kysellä neuvoa luennon lopuksi kirvoitti tämäkin tädin ääneen: sain pari vinkkiä tutkia Nilssonin ja Mimmin välisiä suhteita ja jokusen ohjeen, kuinka toimia kun Nisu öykkäröi Mimmille. Stay tuned ja Kiitos David.
Lääketieteellinen osiossa käsiteltiin hampaat, virtsarakko, suolisto, munuaiset ja kilpirauhanen. Tässä parit itseäni kiinnostaneet tärpit:
- Hammashoito kotona on tärkeintä = hampaiden harjaus. (Hitsi. Omatunto soimaa. Pitää aloittaa se taas kerran).
- Kilpirauhanen. Tampereelle on maaliskuussa avattu ensimmäinen kissaklinikka, jossa annetaan parantavaa isotooppihoitoa. Hurjan kuuloista: kissan pitää jäädä sairaalaan 4-5 päiväksi hoidon jälkeen radioaktiivisuutensa takia. Lisäksi tarvitaan jokunen kontrollikäynti mutta lopulta kotona asuu parantunut kissa.
- Munuaissairauksissa tarjolla on uudehko SDMA-testi, jolla päästään munuaisten vajaatoiminnan kärryille huomattavasti aiemmin kuin ennen ja kissa sadaan hoidon piiriin, kun munuaiset toimivat vielä suhteellisen hyvin.
Taloustutkimuksen tekemä ja Royal Caninin tilaaman suuri kissatutkimus oli osittain karua kuultavaa.
Suomessa on arvioilta 1 300 000 kissaa ja n. 650 000 koiraa mutta kissoja arvostetaan yli puolet vähemmän kuin koiria. Rotukissojen kanssa tilanne on odotetusti parempi, mutta kotikissat. Niistä ei haluta maksaa mitään eikä niiden hoitoon ei tahdota laittaa rahaa. Kaikilla kotikissa-advokaateilla siis työsarkaa riittää.
Onneksi myös positiivisia uutisia oli: Lähes puolelle kissanomistajia kissa on perheenjäsen tai lemmikki ja tässä kategoriassa kotikissat eivät rotukissoille häviä. Vain n. 3 % ja maaseudulla kissaa pidetään hyötyeläimenä (hiirikissat). Ymmärrettävää. Tutkimusta ei ole vielä missään luettavissa, mutta ilmeisesti julkaistaan jossain vaiheessa.
|
Ei mitään tekemistä kissojen kanssa, mutta valkoinen flyygeli ja blingbling. Vain Liberace puuttuu ! |
Ja lopulta se kissankoulutus. Tämä oli allekirjoittaneelle se vaikuttavin osio. Monta silmäläppää tipahti ja vielä useampi ahaa-elämys kolahti tajuntaan. Suurin oivallus oli se, että olen liian kärsimätön ja vaikka olen niin olevinani "todellinen kissatietäjä", en käytä näitä tietoja kissoista hyväkseni.
Saimme hyviä esimerkkejä ihan arkielämän helpotukseksi, joita todellakin aion koittaa. Miltähän tuntuisi, jos reissuun lähtiessä saisinkin kaikki kissat itse menemään koppiinsa, enkä joudu jahtaamaan niitä tunti_tolkulla? Tai saan Mimmin sellaiseen mielentilaan, ettei sillä reissulla tule hätägagaa? Tai saan vitamiinit kissaan ilman pakottamista ? Jos Tuire pystyy kouluttamaan perhosia niin kai täti-ihminen kykenee jonkun yksinkertaisen sopeuttamisharjoituksen viemään läpi täällä Triolassa ?
" The cat is doing what cat does "
- David Appleby -