Tämä kirjoitus on omistettu omalle nuorelle aikuiselleni ♥
Eilen nimittäin päättyi Triolassa eräs aikakausi. Nuori aikuinen kisasi viimeistä kertaa Eliten ja L.O.V.E:n kanssa Suomen mestaruuksista. Tämä on siis täti-ihmisen viimeinen postaus cheermutsina koska nuori aikuinen laittaa kaepat (cheerkengät) naulaan ja alkaa keskittymään muuhun elämään.
Täti-ihminen on tehnyt surutyötä tästä jo jokusen kuukauden mutta todellisuuden iskiessä päin pläsiä tänään on tällä hetkellä olo mitä surkein ja itkunsekainen ( onneksi on nuori aikuinen töissä, eikä sen tarvitse kestää alati nyyhkivää äitiään).
Ei siis onnistunut "luonteva vaihto tavalliseksi cheerin penkkiurheilijaksi "-päätös vaan vetisten silmien edessä vilahtaa koko cheerhistoriamme hyvine ja huonoine aikoineen.
Cheerleading on määrittänyt meidän perheen arkea niin monta vuotta, että miten sitä osaa elää ilman sen määrittämää tiukkaa aikataulua ?
Suurimpana yllätyksenä tuli se, että tämä on näinkin paha paikka täti-ihmiselle: enhän MÄ joutunut luopumaan mistään musta kuin jättimäisistä pyykkivuorista vaan saan tyttäreni itselleni vielä joksikin aikaa ennen kuin tuo aloittaa oman elämän jossain toisaalla. ( Pssst. nuori aikuinen: ei kiirettä ;)
 |
| Eikä tässä ole edes kaikki..... |
Täti-ihminen on saanut cheerleadingin kautta tutustua aivan ihaniin, määrätietoisiin nuoriin naisiin ja jokuseen nuoreen mieheenkin. Terkkuja teille kaikille, jotka luette tätä blogia :)
Ikävä kyllä myös sairaalat on tullut tutuiksi, mutta urheilijan paikat on saatu kuntoon ja nuori aikuinen takaisin matolle. Epäonnistumisista täällä päästään nykyään myös täti-ihmisen osalta nopeammin eteenpäin, kyllä vanhakin misu oppii kun urheilija opettaa.
Mutta eniten olen saanut kokea suuria tunteita, onnen- ja ylpeydenhetkiä. Mieletöntä onnea toisen puolesta, kun unelmat on saavutettu. Kilpacheerleadingin maajoukkue-edustus kahdesti tulee tässä nyt päällimäisenä mieleen ;)
Eilinen saldo kisoista oli hyvä ja ei ihan niin hyvä: Nuoren aikuisen sekajunnu valmennusjoukkue Xtreme toi kullan, L.O.V.E pronssin ja Elite saavutti sijan 5.
Ohjelmassa oli harmittavia pudotuksia ja se luonnollisesti vaikutti tuohon sijaan. Siltikin Eliten taidot on vaikeinta mitä Suomessa on tähän asti nähty ja tehty eli ei joukkueen se taso ole laskenut vaan epäonnistuminen osui harmittavasti sille vuoden tärkeimmälle 2.5 minuutille.
(En saanut videota suoraan tähän joten linkin kautta tie vie youtubeen ja eiliseen suoritukseen).
HAC Elite SM-2014 # 5
HAC Eliten fanitus jatkuu tästäkin eteenpäin tässä perheessä ja toivon tulevalle joukkuelle paljon treeni-intoa ja loistavia uusia taitoja . Elite on viime vuosina vienyt lajiaan Suomessa eteenpäin isoin harppauksin enkä epäile yhtään etteikö joukkueella ole edessä vielä suurempia saavutuksia!
On ollut suunnaton kunnia saada seurata tämän lajin edistystä näinkin läheltä.
Kiitos siitä nuori aikuiseni ♥
Luulisin ymmärtäväni, edes vähän. Eiköhän se tästä vielä iloksi muutu! Tavalla tai toisella :)
VastaaPoistaTäällä ollaan oltu kaukaa viisaita ( torstaista ) : sitten mä alan puuhastelemaan Nilssonin ja Ellin kanssa koska tilasin kosketuskepin ja kissan aktivointi-kirjan ;) Nyt on aikaa keskittyä siihen.... Ja kiitos ♥
PoistaKun on voimakkaasti elänyt mukana harrastuksen ilot ja surut, niin kyllä siitä tyhjä tila jää vaikkei olisi edes omasta harrastuksesta kyse. Kissat, kehräys ja pehmeät halaukset on onneksi hyvä lääke haikeuteen, ja mene ja tiedä, piankos koulutat itsellesi cheerleaderkissajoukkueen tyhjiötä täyttämään! ;)
PoistaKyllähän täällä on todellakin parhaat terapeutit suruun ja murheeseen, iloon ja riemuun ;) Ja todellakin, tällähän onkin jo yksi sekastunttiryhmä valmiina opetellemaan muutamia heittoja - miksi tyytyä trenaamaan vaan niitä tavanomaisia temppuja kissojen kanssa kun voisi viedä harrastuksen pykälän eteenpäin ;)
PoistaHaikeutta ilmassa! Mutta onneksi mitään superpahaa ei sentään ole tapahtunut. Kyllä se siitä pikkuhiljaa...
VastaaPoistaKyllä se sydäntä repii kunnes lakkaa repimistä ;) Ja lakkaa varmaan aika pikaiseen, kun huomaan kuinka arki helpottuu ihan tokuttomasti !
PoistaKiitos ♥
Luopumista tämä on varmaan nuorelle aikuisellekin. Ja uuden alku. Hänelle. Ja sinulle.
VastaaPoistaJännityksellä jään seuraamaan pysyykö nuori aikuinen päätöksessään ja missä vaiheessa on kavereiden kanssa mentävä ensimmäisen kerran Kisikselle vähän vaan stunttailemaan ;)
PoistaEdessä tulee olemaan vielä suurempia muutoksia ja hyvästejä vanhalle, kun tuo tosta alkaa elämään omaa elämäänsä opiskelujen parissa joten nyt hyväksytään tämä hetki ja otetaan tästä ajasta kaikki irti :)
Aikansa kutakin, niin kuin raakasti sanotaan! Ymmärrän kyllä tunteesi ♥ Yhden aikakauden loppu voi olla parhaassa tapauksessa uuden, vähintään yhtä hyvän ellei vielä paremmankin aikakauden alku!
VastaaPoistaTotta, mikään ei kestä ikuisesti :) Onneksi tässä iässä on jo jokunen isompi ja pienempi luopuminen koettu joten ei ainakaan tarvitse epäillä että elämä oli nyt tässä. Kunhan tämän surumielisyyden saa selätettyä niin innolla jään odottelemaan uusia juttuja!
PoistaMuutokset ottaa välillä koville, vaikkeivät suoranaisesti itseä koskisikaan! Onnea kuitenkin nuorelle aikuiselle hienosta urasta ja menestystä tuleviin haasteisiin! Ja tsemppiä myös nuoren aikuisen äidille ;)
VastaaPoistaKiitos ♥ Äiti-ihminen alkaa jo olemaan voiton puolella, onneksi ;) Ei sitä itkemistä jaksanut katsoa kissatkaan...
PoistaEdessäpäin on varmasti jotain yhtä ihanaa, kun on noin upea lapsi! Onnittelut kaikista saavutuksista vuosien varrella! Olen itse kuljetellut tyttöä 7 vuotta balettiin, ratsastamaan, poikaa jalkapalloon, partioon...leski-ihmisenä se on joskus laittanut aikataulua tiukille.
VastaaPoistaVoi kiitos Mayo kauniista sanoista ♥ Kyllä toi kuljettelu vie aikaa, meillä on sama perhetilenne mutta onneksi apuna ollut joustava ukki ja kattava pääkaupunkiseudun bussiliikenne. Muuten kyllä
Poistaoltasiiin oltu ihan lirissä.