torstai 9. toukokuuta 2013

PIMPOM !


Näytos 1:


Helatorstai klo 10.30.

Ovikello soi: pim pom.

Olohuoneessa nuori aikuinen ja täti-ihminen pyjamissaan ihmettelee, että kukahan se nyt siellä on.

Nuori aikuinen menee avaamaan oven.

Täti-ihminen kuulee puhetta ja kohta väliovi suljetaan.

Lisää puhetta minuutin, parin ajan. Täti-ihminen yrittää kuunnella mutta välioven takia puhe on vain epäselvää muminaa.

Väliovi aukeaa, ulko-ovi menee kiinni ja nuori aikuinen  palaa olohuoneeseen.

Täti-ihminen: kuka ihme siellä oli ?

Nuori aikuinen: Kaksi pikkutyttöä  Ne kysyivät, että saako teidän kissoja silittää. Sitten ne silitteli Nilssonia ja kehui kuinka pehmeä se on.

Täti-ihminen; Yhyhyyyy-yyhyhyyy, voi kui södeee !



The end.



19 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jotenkin niin söpöä, että sydän rutistuu ♥

      Poista
  2. Hih, Hra Nilsson on niin valloittava ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän emme voi muuta kuin sanoa että olemme täysin samaa mieltä ♥ !

      Poista
  3. että ihailijat ovat löytäneet herra Nilssonin kodin, kohta teidän täytyy jakaa silittelyvuoroja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrärsin, että kaikki kissat olisivat käyneet mutkun se Herra Nilsson on joka_paikan_höylänä tilanteessa aina ekana paikalla niin päätyi sitten ihalun kohteeksi. Sen jälkeenhän onkin sitten jo ihan selvää, että nuorimies hurmasi yleisönsä ♥

      Poista
  4. ♥ ♥

    Kohta teillä on parijono oven takana ja saatte asentaa vuoronumeroautomaatin Nilssonin ihalijoille! Mutta oliko ne siis tuttuja pikkutyttöjä, vai miten ne tiesi että teillä on kissoja? Olivat nähneet ikkunasta ja tulivat vain kysymään jos niitä saisi silittää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vieraita tyttöjä oli, me asutaan maantasalla joten olisko ikkunoista näkynyt näytekappaleet joitan sitten piti päästä ihan omin kourin koittamaan ;) olohuoneen ikkunan takana noi istuu välillä rivissä, että siinä on mistä valita ♥

      Poista
    2. Aika reippaita pikkutyttöjä sitten! En minä vaan olisi pikkutyttönä uskaltanut!

      Poista
    3. Meillä oli tapana ulkoiluttaa naapuruston koiria eli mä olen tota pimpittelija jengiä ;)

      Poista
  5. Hyvä, nuoriherra saapikin ruveta tienaamaan ruokarahansa, hehe :-D Vuoronumerot silittelyhalukkaille ja hinnasto viereen. On alkanut jo hyvin, kysyntää näyttää olevan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava vinkki, nyt pannaan rahoiksi :D

      Poista
  6. Ihana herra Nilsson! :) Monella lapsella esim. ei ole mahdollisuutta saada omaa kissaa niin on kiva, että pääsee silittelemään naapuruston kissoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nilsson kyllä ihastuttaa yleisönsä, aina ;) Musta oli tosi hauskaa, että tytöt uskalsivat soittaa ovikelloa ja saavat soitella kyllä jatkossakin. Seuraavalle kerralle annetaan joku noista muista silitettäväksi!

      Poista
  7. Kuinka hienoa, että Nilsson oli ihailijoita kohtaan myötämielinen! Kissansilitys tuntuisi olevan kuumaa valuuttaa meidänkin pihan lasten keskuudessa, mutta valitettavasti Unna ei ymmärrä silitysinnokkuuden päälle. Varotoimena ulkoilemme lähinnä öisin.

    Zepan idea tosin vei ajatuskulkuni arveluttaville reitelle etenkin huomioiden, että kissanne päivystävät rivissä ulkonaliikkujia kuin näyteikkunassa ikään. Välttynette kuitenkin poliisin huomiolta, jos ette koristele ikkunoita punaisin lyhdyin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nilsson oli varsin oiva valinta pitää sylissä ovea avatessa, koska nuorimies elää huomioista ja lääppimisestä - tuo pieni aurinkokuningas ;) Noi muut, ehkä olisivat vähän varuillaan.

      Mulle tulee toi mielikuva jokakerta, kun noi tossa soffankaiteella nököttää. Onneksi meillä ei ole laittomuudet mielessä ja lamputkin väritetty vain normaalilla valolla ;)

      Poista
  8. Liikuttavaa! Oli hyvä, että Nilsson oli heti valmiina tähänkin hommaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin, todella liikkistä ♥ Ja Nilsson. AINA valmiina ihan kaikkeen :D

      Poista
  9. Suloista ♥ Lapsuudenkodissani meidän ovikelloa soitti pikkupoika kysyen, onko meidän kissa kotona. No tietysi - paitsi ettei ollutkaan, vaan oli taas livahtanut parvekkeelta pihapusikkoon (josta ei päiväsaikaan koskaan uskaltanut pidemmälle). Onneksi pihan lapset tunnistivat kissan ja osasivat tulla oikealle ovelle. Näistä kissaystävistä voi olla todellista apuakin.

    VastaaPoista

Sana on vapaa, kiitämme kommentista :)