Kisuleita ruokitaan samalla periaatteella. Meillä puolibarffataan. Aikaisemmissa teksteissä onkin jo tullut kuvattua pakastelihoja, se 5 kiloa broiskun sydäntä mikä EI kelpaa + muut piffit. Loput ruuat sitten ostetaan hovihankkijaltamme Zoolussalta. Tässä linkki Maarun kissasivuille jossa muuten kattava tietopaketti barffauksesta.
Tällä hetkellä varastossa märkistä tylleröille ja raksuja Börje Böölle. Daamit ei raksuihin koske ja Börje Böö syö tooooooosi vähän märkistä. Kuten huomaatte, siellä takana kuvassa kurkistelee ihan Latziakin eli saa meitin kisut ihan markettitavaraakin syödä ja luonnollisesti tottakai: se on pimujen mielestä ihan ehkä maailman parasta fuudii. Sinne joukkoon muuten murskataan neitokaisten vitamiinilisät eikä ne tajua ollenkaan, että mä oon tehnyt niille sinne salacocktailin!
 |
| Bozitaa, Cosmaa, Animonda Carnyy, Porta Holisticcii, Latzii ja herkuksi Cosman kuivalihhoo |
 |
| Raksut: Acana Pacificaa ja Applawsin kanaa |
Kuumaksi perunaksi aiheen tekee luonnollisesti se toinen katsantokanta kissojen ruokailussa eli siis kissat on ennenkin selvinnyt ja voinut hyvin sekaravinnolla ja huokealla viljapöperöllä. En ota kantaa tähän sen enempää kuin mitä rivien välistä on luettavissa ja ihan riveiltäkin:)
Meillä kumminkin on toiveena, että oikeanlainen ravinto meitin Höpökateille antaa niille jos ei pidemmän elämän niin ainakin laadukkaamman ja toivottavasti myös terveemmän.
Joulun alla muuten tilasin noille Vauhti-Raksulta uuden vuoden herkuksi 3 tipua enkä muuten tilaa enää koskaan. Innostus tipuihin oli hetkellistä ja en voi sanoin kuvata kuinka ihanaa oli noukkia ne kalmat mm. olohuoneen matolta, eteisestä ja keittiöstä erikseen. Vaikka tiput ei maittanut niin niiden päät oli silti saatu irti ja niitä päitä saikin sitten noukkia erikseen eri paikoista. Kämppä siis täynnä päättömiä kanoja. Öh. Yääk.
Mä oonkin pohtinut että miksei niitä kissoja sitten ruokita niillä hiirillä kun niiden ravintopitoisuuden sanotaan olevan se ideaalein. No ehkä se syy tuosta ylempää selvisi ;)
VastaaPoistaOsa näistä sisäkissoista ei oikeasti edes taida ymmärtää, että sen raadon saa syödä eikä vaan läpsiä pitkin
Poistakämppää ;) Ainakin noi meidän sankarit olisi varmaan ihan yhtä torveloina hiiren kanssa kun ne oli niiden tipujen.
Hurja metsästäjättäremme Minttu kantoi mammaa varten tusinankin myyriä tarjolle viime kesänä, kun oli mahdottoman hyvät valikoimat pihapiirissä. Loppukesällä se tajusi, että niitä voi maistella ittekin, ja tulos jätettiin rapuille. Eli sain rikkasihvelillä koota pureskeltuja myyräkalmoja mettään. Ei nämä valmiiksi murhatut tiput ole sama asia ollenkaan, luulenpa että Mimmi ihastuisi jos ostaisit sille nimipäivälahjaksi eläviä hiiriä kaupasta
PoistaTeillä onkin tosi kiva, kun on paikka missä pitää tota myyräfarmia ja samalla urbanisoitunut kissa oppii kissojen tavoille, Minttu loistavana esimerkkinä :)
PoistaSaattaa nyt kyllä jäädä eläväiset lahjat samatta vielä muutaman vuoden ajan, kun eilen Mimmi kauhulla seurasi kärpäsen matkaa lattialla eikä petopuolta näkynyt toisessa ollenkaan.
Tuore liha on parasta ja maukkainta ruokaa. Vieläpä semmoinen itsepyydetty. Tässä on myös hyvä puoli että sen ruoan hiilijalanjälki on olematon. Lähiruokaa siis. (Tosin sisäloishäätö täytyy kissalle säännöllisesti antaa.)
VastaaPoistaErään lehden yleisönosastolta luin kuinka koirat saastuttavat enemmän kuin maastoautot. Syystä että niiden ruoka tuotetaan ja lennätetään toiselta puolelta maapalloa. (No mutta haloo...)
Näistähän voi vääntää kättä vaikka kuinka paljon. Minä en viitsi. Kukin ruokkikoon mirriään parhaaksi katsomallaan tavalla:)
Ihanintahan olisi, jos voisikin antaa kissojen itse metsästää ekoruokansa. Meillä ainostaan Börje on maistanut oikeaa hiiripaistia: päivää ennenkuin nuorimies muutti meille, äitinsä toi ruuaksi ikioman hiiren ja aikansa leikittyään sen kanssa tajusi Börje sen myös syödä :)
PoistaSaarnaaminen ja ryppyotsainen opettaminen ei ole suotavaa vaikka ehkä olisikin mun juttu eli yhdyn mielipiteeseen että kukin ruokkikoon kisunsa ihan miten tahtovat ;)
Vallan erinomainen ruokintafilosofia. Arkena syödään kunnon ruokaa, mutta aina joskus voi vähän löysäillä. Kuinka me ihmisetkin onnistuttaisiin tässä yksinkertaisessa filosofiassa :)
VastaaPoistaEn ole aikaisemmin törmännyt teidän blogiin joten tervetuloa meidän puolesta kissablogistaniaan.
Luonnollisestikin, vaikka kuinka kirkasotsaisena tuolla ylempänä väitän eläväni kovinkin terveellisesti niin taidan löytyä kyllä saarioisten äitien tekemien ruokien pakkausten ja karkkipapereiden keskeltä vähän turhankin usein. Per viikko ;)
PoistaKiitos toivotuksisista, jännää tämän blogistin elämä kyllä on ja toivottavasti meillä riittää annettaavaa tässä haastavassa blogistanian maailmassa. Tervetuloa lueskelemaan meidän elämää jatkossakin!