En nyt tahtoisi taas kerskua, mutta pakkohan on. Pääsin nimittäin Naukulan Mamman kyydissä suorittamaan äärettömän tärkeää tehtävää: kävin lässyttämässä Arkiporinaa Paulan Ruskalle, Rauhalle ja oottakaaaaaaaa.................
Pinkkitassujen K-pentueelle !
Pennut on nyt vähän päälle 4 viikkoa. Ne olivat kiivenneet pentulaatikosta maailmaa tutkimaan edellisenä iltana. Ilmeisesti olivat tutkineet sitä sitten aika huolella, koska meitä odotti pentuhuoneessa äärettömän uupunut lauma.
Pojat pötköttelee
Vaan ei huolta, Keke (Pinkkitassun Kevin ), Pippi (Pinkkitassun Kristiina) ja Lallu (Pinkkitassun Klaus) nappasi pienet hömpsyt Rauha-äidin nisistä ja pentushow alkoi.
Creme neitoset.
Rauha on aivan tolkuttoman ihana äiti. Se kurahtelee kakruilleen määräyksiä ja oppeja, odottaa kärsivällisesti kopassa (muuttivat sinne pentulaatikosta) niiden paluuta ja kävipä omistaunut äiti tervehtimässä höpsähtäneet kissatädit puskemalla ja juttelemalla. Mä vähän ihastuin Rauhaan, isosti!
Kato, Keke !
Kato, Keke ja Lallu !
Pippi kurittaa mattoa
Oi, pennut. Vieläkin sattuu sydämeen, kun söpöyhyökäys kurtisti sen ihan rusinaksi. Pienet on vielä sen verran minejä, että askel vähän haparoi, koordinaatio on vähän sinne päin ja uusia juttuja ne oppii lennosta. Ne on pillitettävän suloisia.
Sain muuten ihastuttavasta Ruskastakin kuvan.
Ei muuten ole mikään Prisman pussi vaan Akateemisen kirjakaupan. Täällä on kissamummut kultturelleja leidejä !
Loppuun vielä elokuva: staring Pippi Pinkkitassu !
Kiitoksia Kissasirkuksen Tashan ja Naukulan Kerhon Mamman, ikuisuusprojektini "näin meillä annetaan astmalääkeet Nisulle" on saatu valmiiksi.
Valmistautukaa kissalääketieellisesti hyväksytylle ylempalttiselle sössötyslässytykselle, vannon että osaan puhua joskus ihan tavallisestikin.
Nissehän siis tulee ottamaan lääkkeet pyynnöstä ja ne annetaan yleensä keittiötasolla. Vaikein osuus koko lääkityksessä on kestää sitä omaa lässytystä Prednisolonin (kortisonipilleri) antaminen, joka pitää sormella tuupata kurkkuun että se menisi kissaan. Näyttää rujolta, mutta kissaa ei toimenpiteessä vahingoiteta, täti-ihmistä kyllä (vaikka tuolla puolen suuta ei ole hampaita niin voin kertoa, että puruvoimaa löytyy ).
Bongista otettiin tällä kertaa vain Flixotide (kortisoni). Jos nyt olisi ollut tarvetta Ventolinelle, sen olisin antanut noin 5 -10 minuuttia ennen Flidotideä. Ventoline siis avaa keuhkoputket, siksi marssijärjestys lääkkeissä on tuonmoinen. Lasken ääneen Aerokatin hengitysläpän heilahdukset että Nisurikin tietää missä mennään koska tietenkin Nilsson osaa laskea kymmeneen, daa.
Meillä riitää lopuksi massiviset kehut ja rapsutukset (yleensä myös pussaillu), herkkuja ei oikeastaan koskaan ole tarvittu.
Sitten kaveri matkoihinsa ja lääkeet on hoidettu kissaan.
Roferonikin muuten otettiin taas käyttöön, Nisun turkki näyttää vähän rasvaiselta joka on sen merkki, että caliki saattaa taas olla aktivoitumassa. Blääh.
