Täti-ihminen tutkii ja arpoo

Lemmikkimessujen tri(o)logian viimeinen osa on nyt saatu valmiiksi ja reilusti myöhässä. Voihan elämä, kun aina sotket aikataulut. Buu!

Vaan asiaan. Tutkiva, turhantärkeä journalistinne, täti-ihminen kaarteli messuilla metsästämässä mielenkiintoisia asioita (eläinten lisäksi) ja esittelen tässä 3 itseäni kiinnostanutta tuotetta.

Anicol oli kiinnostava tuote mm. ripulihommiin,  mutta ikävä kyllä tarjolla ei ollut testereitä. Tuotteet on elintarvikelaatuisia eli itsekin voisi napata satsin tarvittaessa. Kissankujeita-blogissa on kerrottu tuotteista silleen fiksususti, tässä blogissa me ollaan tästä vaan, että onpa kiinnostava ja kiva tuote. Aika tyyristä, mutta mielenkiintoinen.

Luomuruokaa kissoille

Seuraavaksi täti-ihminen parkkeerasi itsensä Symppis Internationalin pisteelle. Luomumerkkiin ei kovin useasti törmää lemmikkien ruokapuolella.  Sain maistiaisiksi pojille pari pussia Defun raksuja, jotka ovat vehnättömiä mutta niissä on mm. soijaa, tattaria, riisiä. Siipikarjaihajauhetta näissä meidän pusseissa 21 ja 25 %.

Katsokaa nyt tuota luomusetää kissojensa kanssa ! 

Meidän testiraadille raksut ei maittanut. Niitä kyllä haisteltiin, mutta siinäpä se.  Vaikka ruuassa allekirjoittanutta viehättää raaka-aineiden eettisyys ja luomustatus, niin meidän ruokavalioon niissä on liian pieni lihaprosentti ja todellakin se, ettei niitä suostuta syömään.

Yllättäen joku osallistui kuvauksiin.

Lopulta löytyi sitten piffitiski.

Raakaruokaa ! Mushin raakaruokaa ! 

Mush on tuonut markkinoille raakaruokapallerot, jotka ovat täysravintoa! 

Tarjolla on kahta eri makua: kana-nauta ja kana-sika. Annostelu on helppo, pussissa on 25 gramman lihapullia, joita sitten napataan sopiva määrä omalle kissalle sulamaan.
Näillä raaka-ruokinta kyllä helpottaisi ihan valtavasti, jos noi vaan suostuisi niitä syömään. Kyllä,
nämä höpsöttelijät ei suostu syömään kumpaakaan makua. Perhanan katit ja kiitti vaan. Harjoitukset jatkuu...

Ja tästäpä pääsemme siihen arvontaan.
Sain Mushilta kaksi lahjakorttia, jotka oikeuttaa yhteen pussilliseen uutta Vaisto Cat pussin. Mushin sivuilta löytyy jälleenmyyjät, missä kortti käy. Lahjakortin arvo on noin 12 €/kortti  (Vauhti-Raksulla pussillinen on maksanut 12.28 € ) ja arvontaan pääsee mukaan vain olemalla meidän lukija ja jättämällä meille viesti kommentteihin. Se voi olla ihan mitä tahansa, paitsi ei nyt ehkä mitään kamalia haukkuja kumminkaan ;)

Mukaan voi osallistua keskiviikkona 25.11 klo 18 asti ja voittajat ilmoitetaan samaisena iltana.

Liikennevalot

Meillä on uudet liikennevalot keittiössä. Ne tosin näytää aina vaan keltaista.

Pentu !

Meillä kävi tänään vieraita ja nyt varoitan tulevasta sisällöstä. Jatkakaa omalla vastuulla!

Hetkonen.....?! 

Kuka yllättyi, että Nisu oli taas ensimmäisenä ihmettelemässä?

Nämä kaksi salapoliisia ei hokannut  mitään hämärää koska täti-ihmisen kummitytön tossuja piti fiilistellä.

Saanko esitellä: Bruce.

Bruce on toimitettu turvaan huonoista olosta, Raipen ja Pöpön uudeksi kaveriksi.  Ikää pennulla on jokusia viikkoja ja se on niin söpö ettei tottakaan !  Eläinlääkäri on tiistaina jolloin selvinnee tyypin ikä ja ehkäpä se sukupuolikin. Täti-ihminen teki alustavan tutkimuksen ja epäilee, että tyttö se on.

Kivipiira käsittelyssä.

Kahvipöytään laitetiin kivipiiraa. Hyvää. Ja sitten possun ♥:tä. Ihan ehdoton ykkönen. Ihmiset jäivät ilman, en tosin usko että olivat pahoillaan.
Lopulta täällä nuuskuteltu kaikkien kanssa, tosi meni tovi ennen kuin meidän hönöt edes tajusi mitään. Börjen toki piti vähän matzoilla kirsu tulipunaisena, pentu oli niin jännä.

Bruce. The Boss. 

PiikuBruce oli tarkan valvonnan alla koko ajan (98% täti-ihmisen sylissä) ja liian tungetteluyritykset estettiin. Ei sillä, etteikö pikkujellona olisi osannut itseään puolustaa. Kuten kuvasta näkyy.  Ja kuului. Minikissa murisi siihen malliin, että meidän jengi oli ihan ihmeissään.

Iltapäiväkahvin jälkeen tutkittiin vähän veskiä. Mutta vain tutkittiin.

Nyt sitten minikissa aloittelee uutta elämää kahden isomman ammattikissan kanssa. Olisi se saanut jäädä tänne meillekin, 4 ammattikissan opetukseen. Mutta ehkä ihan hyvä, että veivät mukanaan ;)

IIIIIIIIIIKKKKKKKKK ! 

Elmailut sun muut 2015

Ihan heti ei uskoisi, että tämä urbaanin ympäristön puolesta liputtava täti on ihan hulluna Elma maaseutumessuihin. Siis minä, joka olen ystäväpiirissäni jatkuvan naljailun kohde samaisesta syystä. Mutta Elma rocks. Big Time.

Hauskaa oli tömätä vipellystä (?) harrastavaan sammakkoon.

Hepalla diskokaviot ja selässä samakko. Kuva perjantailta.

Seurata 3 päivää kestäneita Suomen mestaruuskisoja.

Voisi luulla, että riittää kunhan laittaa kengät jalkaan ja sitoo kengännarut kunnolla.

Ei helpoin homma toi  kenkien tekeminen.

Aikamoista nakuttelua tulikuuman metallin kanssa. On ne aikamoisia seppiä ja kiittettävä määrä naisia mukana! 

Alpakat on aina kivoja. Meistä kun on nyt tullut peffablogi niin päätinpä kuvata alpakan peffan sen naaman sijasta.

Alpakasta kind of belfie, 

Kaiki ihanat hevoset, lehmät, vasikat ja ne possut. Ne possut. Tänäkin vuonna sain pinkiltä possulta pienen pureman sormeen,  tästä alkaa tulemaan traditio ja hyvien messujen merkki. Hyvä merkki oli myös se, että minipossu nuuskutti sen ihanalla kärsällä muo.

Maailman huonoin kännykkäkuva ja maailman söpöin minipossu ! 

Onneksi olin hoitanut manikyyrit ennen noita nuuskutteluhommia. Rekuilla oli kylläkin tänä vuonna tosi pieni tila kotikissoille, mä vähän petyin. Koska täti-ihminen ♥ kotikissoja kun ne kaikki on entisiä  kodittomia ja siten niinkuin meille silleen sukua. Voihan sentään, toivottavasti ensi vuonna tilat olisi isommat  edustuskissoille. Ja tähän väliin  terkut edustuskissa Viljolle, kaikki kuvat meni ihan plörinäksi :)

Miracle's Nails tekee Rekku Rescuen tiliin lakkauksia. Pahoitteluni agressiivisesti kouristuneista sormistani, luulin niiden poseeraavan vähän rennommin. 

Vaan tästä somejulkkisesta kuva onnistui.

Lilla-Hedda  

Seuraaville otuksille  en kyllä lämmennyt ihan kamalasti, enkä tarjonnut mitään osaa itsestäni haisteltavaksi.

Stadin tarhurit. Tarhaavat mehiläisiä.

Elmassahan on muuten jos jonkinmoista ohjelmaakin vaikka kuinka ja niitä katoessa on mulle selvinnyt kuinka omapäisiä lehmät on ! Hassuja, mutta omapäisiä. Ja ihania. Ensi vuonna on mentävä taas. Ihan pakko!


Siinä, missä maaaseutu ei oikein nappaa niin joulu kyllä nappaa sitten senkin edestä. Tänä vuonna oli joulu tuotu messuille ihka ensimmäistä kertaa. Toivottavasti ei ollut vika kerta, koska unohdin käydä syömässä joulupuuron.

Joulupukki! Onko täällä kilttejä kissatätejä ? 

Ja sitten taas haisunäätiin. Sunnuntaina viimisen tunnin aikana näätien luo tuli sen verran tilaa, että täti-ihminen pääsi taas juttelemaan.

Seuraava somejulkkis: Mihail. Pahoittelunni huonosta kuvasta. Mustavalkoinen malli olisi vaatinut paremman kuvaajan.

Eikä se pelkäksi jutteluksi jäänyt. Tässä kirjoittaa nyt täti, joka on saanut pitää Miikkistä sylissä. Jep. Sylissä. 5 kiloa haisunäätää, mun sylissä torkkumassa. Kiitos Jussi ja Susanna kärsivällisyydestä, jumiuduin ja jumiuduin,  mutkun poiskaan ei malttanut lähteä.

Tässä uudet asiat mitä opin: Hajurauhasia ei poisteta. On erittäin epätodennäköistä, että kotioloissa asuva haisunäätä ruiskisi. Se on vihoviimeinen puolustuskeino mitä näätä käyttää. Miikkis nukkuu henkilökuntansa kanssa. Näädät on seurallisia ja tekevät vähemmän tuhoja kuin fretit. Näädillä on oma ominaistuoksunsa ja niiden kynsiä leikataan. PikkuKarhu, jota eilen silittelin, oli silleen pehmeäkarvaisempi Miikkiksen karva taas oli karkea . Nukkuva näätä on tuhottoman söpö ! Eikä sovi unohtaa tärkeintä: Näätäihmiset on eläimelleen omistautuneita ihmisiä, joille eläimen hyvinvointi on se juttu.


Takana on siis erittäin onnistunut messuviikonloppu. Messarissa tehdään laadaukkaita messuja ja tänä vuonna oli kiva, kun mukaan oltiin saatu uusia juttuja. Ainoa harmittava asia oli se  Rekkujen tila  kissoille, mutta siinäpä se. Muuten homma toimi ja kivaa oli !

Mihaililla on muuten oma blogi Päärynäeläin, arvatkaa kuka liittyi justiinsa lukijaksi ?