Ihan heti ei uskoisi, että tämä urbaanin ympäristön puolesta liputtava täti on ihan hulluna Elma
maaseutumessuihin. Siis minä, joka olen ystäväpiirissäni jatkuvan naljailun kohde samaisesta syystä. Mutta Elma rocks. Big Time.
Hauskaa oli tömätä vipellystä (?) harrastavaan sammakkoon.
 |
| Hepalla diskokaviot ja selässä samakko. Kuva perjantailta. |
Seurata 3 päivää kestäneita Suomen mestaruuskisoja.
 |
| Voisi luulla, että riittää kunhan laittaa kengät jalkaan ja sitoo kengännarut kunnolla. |
Ei helpoin homma toi kenkien tekeminen.
 |
| Aikamoista nakuttelua tulikuuman metallin kanssa. On ne aikamoisia seppiä ja kiittettävä määrä naisia mukana! |
Alpakat on aina kivoja. Meistä kun on nyt tullut peffablogi niin päätinpä kuvata alpakan peffan sen naaman sijasta.
 |
| Alpakasta kind of belfie, |
Kaiki ihanat hevoset, lehmät, vasikat ja ne possut. Ne possut. Tänäkin vuonna sain pinkiltä possulta pienen pureman sormeen, tästä alkaa tulemaan traditio ja hyvien messujen merkki. Hyvä merkki oli myös se, että minipossu nuuskutti sen ihanalla kärsällä muo.
 |
| Maailman huonoin kännykkäkuva ja maailman söpöin minipossu ! |
Onneksi olin hoitanut manikyyrit ennen noita nuuskutteluhommia. Rekuilla oli kylläkin tänä vuonna
tosi pieni tila kotikissoille, mä vähän petyin. Koska täti-ihminen
♥ kotikissoja kun ne kaikki on entisiä kodittomia ja siten niinkuin meille silleen sukua. Voihan sentään, toivottavasti ensi vuonna tilat olisi isommat edustuskissoille. Ja tähän väliin terkut edustuskissa Viljolle, kaikki kuvat meni ihan plörinäksi :)
 |
| Miracle's Nails tekee Rekku Rescuen tiliin lakkauksia. Pahoitteluni agressiivisesti kouristuneista sormistani, luulin niiden poseeraavan vähän rennommin. |
Vaan tästä somejulkkisesta kuva onnistui.
Seuraaville otuksille en kyllä lämmennyt ihan kamalasti, enkä tarjonnut mitään osaa itsestäni haisteltavaksi.
 |
| Stadin tarhurit. Tarhaavat mehiläisiä. |
Elmassahan on muuten jos jonkinmoista ohjelmaakin vaikka kuinka ja niitä katoessa on mulle selvinnyt kuinka omapäisiä lehmät on ! Hassuja, mutta omapäisiä. Ja ihania. Ensi vuonna on mentävä taas. Ihan pakko!
Siinä, missä maaaseutu ei oikein nappaa niin joulu kyllä nappaa sitten senkin edestä. Tänä vuonna oli joulu tuotu messuille ihka ensimmäistä kertaa. Toivottavasti ei ollut vika kerta, koska unohdin käydä syömässä joulupuuron.
 |
| Joulupukki! Onko täällä kilttejä kissatätejä ? |
Ja sitten taas haisunäätiin. Sunnuntaina viimisen tunnin aikana näätien luo tuli sen verran tilaa, että täti-ihminen pääsi taas juttelemaan.
 |
| Seuraava somejulkkis: Mihail. Pahoittelunni huonosta kuvasta. Mustavalkoinen malli olisi vaatinut paremman kuvaajan. |
Eikä se pelkäksi jutteluksi jäänyt. Tässä kirjoittaa nyt täti, joka on saanut pitää Miikkistä sylissä. Jep.
Sylissä. 5 kiloa haisunäätää, mun sylissä torkkumassa. Kiitos Jussi ja Susanna kärsivällisyydestä, jumiuduin ja jumiuduin, mutkun poiskaan ei malttanut lähteä.
Tässä uudet asiat mitä opin: Hajurauhasia ei poisteta. On erittäin epätodennäköistä, että kotioloissa asuva haisunäätä ruiskisi. Se on vihoviimeinen puolustuskeino mitä näätä käyttää. Miikkis nukkuu henkilökuntansa kanssa. Näädät on seurallisia ja tekevät vähemmän tuhoja kuin fretit. Näädillä on oma ominaistuoksunsa ja niiden kynsiä leikataan. PikkuKarhu, jota eilen silittelin, oli silleen pehmeäkarvaisempi Miikkiksen karva taas oli karkea
. Nukkuva näätä on tuhottoman söpö ! Eikä sovi unohtaa tärkeintä: Näätäihmiset on eläimelleen omistautuneita ihmisiä, joille eläimen hyvinvointi on se juttu.
Takana on siis erittäin onnistunut messuviikonloppu. Messarissa tehdään laadaukkaita messuja ja tänä vuonna oli kiva, kun mukaan oltiin saatu uusia juttuja. Ainoa harmittava asia oli se Rekkujen tila kissoille, mutta siinäpä se. Muuten homma toimi ja kivaa oli !
Mihaililla on muuten oma blogi Päärynäeläin, arvatkaa kuka liittyi justiinsa lukijaksi ?
