Sivut

lauantai 3. helmikuuta 2018

Miksi et harkitse eutanasiaa ?

Siinä kysymys, jonka sain kaverilta facebookissa edelliseen blogin juttuun henkilökohtaisella sivuillani. "Onko kissojeni elämä enää kivaa, kun joutuvat huonovointisina ja kivuliaina elämään elämäänsä?"

Ensin tuohduin verisesti, mutta kysymyshän on oikeasti tosi hyvä. Ihan varmasti moni muukin on pohtinut samaa. Tuntematta täti-ihmistä voi näistä kirjoituksista hyvinkin herätä justiinsa tuo kysymys. Miksi ei eutanasiaa?

Jos tilanne olisi oikeasti alussa kuvatun mukainen, ei se tietenkään olisi reilua kissoille. Me elämme kissojen ehdoilla ja kissojen elämänlaatu on meillä tärkeintä, eikä elämän pituus ole itseisarvo.

Mutta eläimet sairastuvat siinä missä ihmisetkin.

  • Kumpikaan ei sairasta sellaista tautia, mikä auttamattomasti johtaisi kuolemaan.
  • Sairaudet, joita nämä ovat poteneet tai potevat, ovat lääkkeillä hoidettavissa.


Börjen FORL etenee ja se on toisen kivuliain ja krooninen sairaus. Hoidettavissa.

Kun meille selvisi, että Börjen munuaiset eivät olleet vahingoittuneet pysyvästi niin lopetimme vasta siinä vaiheessa aktiivisesti pohtimasta eutanasiaa. Sen jälkeenkin se kävi mielessä, koska elimme päivä kerrallaan Börjen tilan mukaan.
Börjellä oli myös elvytyskielto.
Viikissä ei myöskään olisi suostuttu hoitamaan Börjeä, jos mahdollisuuksia ei olisi ollut.

Nyt munuaiset ovat täysin kunnossa.

Börje poti ja parhaillaankin taitaa potea yhtä kissojen yleisintä vaivaa. Pissahommia. Ensin oli kivet ja nyt epäilty bakteeritulehdus. Käsi ylös, kenen kissa on ainakin kerran sairastanut jonkun pissavaivan ?

Nilssonilla ei ole ollut astmakohtausta kuukausiin.
Calici ei ole puhjennut vuosiin.

 Nilssonille on kaiketi hissukseen kehittynyt se hemmetin IBD, joka lienee syynä sitten muihin aikaisempiin sisäelinvaivoihin. Eutanasia oli meillä aina vaihtoehtona, jos kissa voi liian huonosti, liian pitkään. Leikkaus oli ainoa varma keino vahvistaa diagnoosi ja siksi siihen ryhdyin, vaikka se tiesi kissalle hetkellisesti kipuja ja tosi tukalaa oloa. Sitten sille tuli se ummetus päälle, puvusta ja opiaateista. Kakkilääkeet ja puku pois - > ongelma hoidettu.

Nyt on selvinnyt että, sisäelimet ovat takaisin alkuperäisessä, normaalissa kuosissaan. Maksakin, huolimatta tämä hetkisestä alat arvosta.
Hoito oli pitkä, mutta toimi.

Sitten tämä Nisun tämän hetkinen maksaepisodi.

Kissa vietiin hoitoon kahden päivän sairastelun jälkeen. Jos se on toksoplasma, on melko varmaa mistä se tuli.  Olen sanonut Nisulle, että mun takia ei tarvitse sinnitellä elossa vaan mamma on valmis päästämään toisen pois. Eutanasia oli taaskin yksi vaihtoehto.

Selvästi parantuneet maksa-arvot poisti sen vaihtoehdon pöydältä, koska muut maksan arvot ovat täysin normaalit kuten olivat kaikki muutkin tutkitut veriarvot.



Meidän eläinlääkäri hoitaa potilaansa kipua hyvällä intesiteetillä.
Minä hoidan kissojeni kipua paremmin ja herkemmin, kun omia kipujani.
Kumpikin leikkauspotilas parani todella nopeasti, nopeammin kuin oli arvioitu.
Kurja olo on molemmilla kyllä tietty ollut, koska sairaana on kurja olo. Olit ihminen tai eläin.


Tänne blogiin ja facebookiin tulee oksennettua omat pahimmat pelot ja huolet syvimmän kautta. Ne ovat  omien painajaisten värittämiä tarinoita.
Enkä muuten kiellä sitäkään, etteikö näihin juttuihin olisi draamaakin sullottu mukaan, koska täti-ihminen nyt vaan on taipuvainen dramaattisuuteen. 

Siksi tilanne saattaa paistaa sinne ruudun toiselle puolen epätoivoisempana kuin se oikeasti onkaan.

En nyt myöskään vähättele tätä tilannetta, koska minulta kysyttiin "se" kysymys.
Kyselen aina Teijan ammatillisia arvioita  ja sen mukaan teen päätöksiäni. Etsin tietoa netistä ja blogeista. Kykenen myös järki_päätökseen vaikka tunteet muuten johdattaa. Enkä usko, että Teija suostuisi hoitamaan ketään potilasta, jos parantuminen ei ole mahdollista. Hän on hyvin eettinen ihminen.

Eläinlääketiede on mennyt reilusti eteenpäin ja ennen muinoin joku sairaus oli kuolemantuomio, mutta saattaa nykyään olla suhteellisen helposti hoidettava. Mutta ne hoidot maksaa.
Moni olisi joutunut valitsemaan eutanasian meidän tilanteessa taloudellisista syistä.
Itselläni on se verran onnekas tilanne, että mulla on vakituinen työ, meillä on kissoille vakuutukset ja  minun oli mahdollista saada lainaa.

Meillä on nyt vaan ollut tosi huono onni näiden sairauksien kanssa. Ne on jatkunut syksystä asti, kahden kissan voimin ja siksi tilanne vaikuttaa niin rankalta. Ja sitä myös onkin. Taloudellisesti ja henkisesti, kuten olenkin jo kirjoittanut.

Kissat peittelee kipujaan. Sen tiedon kanssa me kaikki kissatädit ja -sedät joudumme elämään.
Tiedostan myös sen pahimman pelkoni tällä hetkellä, että Nilssonin elimistö on alkanut pettämään.



Eutanasia on täti-ihmiselle kunnia-asia. Jokainen kissani tulee saamaan arvokkaan lähdön tarvittaessa.  Se on viimeinen ja suurin rakkaudenosoitus näille mun ihanille höntsäilijöille ja olen sen ratkaisun valmis tekemään.

Onneksi tilanne ei ole vielä siinä vaiheessa, kummallakaan.


























25 kommenttia:

  1. Teijan tuntien (ja sinutkin tavanneena) en usko lainkaan, että Teija hoitaisi toivottomia tapauksia! Jotkut yksilöt sairastavat enemmän kuin toiset ja sinut porukkasi on hyvässä hoidossa. Kuinka paljon mahtaakaan olla niitä, jotka kärsivät ties mistä hoidettavissa olevista sairauksista, mutta eivät pääse lääkäriin, koska omistaja ei piittaa tai hänellä ei ole varaa. Eutanasia on vuorossa sitten kun on sen aika, niin myös meidän 15-vuotiaalla Loitsulla, jonka munuaisten vajaatoimintaa on hoidettu jo 6 vuotta ja edelleen kissa voi hyvin, kontrollissa käydään pari kertaa vuodessa ja lääkitystä säädetään tulosten mukaan. Voimia teille koko porukalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin uskoa, että lääkärit joutuu ihan valassaankin vannomaan sen, ettei turhia hoitoja määrää. Moni voisi miettiä, että määrääpä kun mä olen tosi hyvä rahasampo klinikalle, mutta jos todellakin tietää ja tuntee Teijan - ei voisi enempää olla väärässä. Teija todellakin tahtoo antaa kissoille hyvän elämän, oli se sairaus krooninen tai ei.

      Ihanaa että Loitsulla on Teija tohtorina, joka tekee näitä hommia isolla sydämellä. Lääkäri, johon voi luottaa 110 % on korvaamaton ❤️

      Kiitos kommentista ja rapsuja koko laumalle !

      Poista
  2. Hyvin sanottu. En usko, että kukaan lääkäri neuvoisi, tai jopa käskisi, jatkamaan hoitoja, jos tietäisi, että niistä ei hyödy kukaan. Enkä usko kenenkään meistä olevan niin typeriä, ettei ymmärrettäisi luopua, kun sen aika on. Jos joskus joutuu eutanasiaa miettimään tulee se olemaan vaikein päätös ikinä, mutta samalla myös helppo, silloin tietää tekevänsä sen mikä oikein on. Toivomme helpompia aikoja teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin uskoa, että se myöskin olisi jollain tasolla laitonta - siis määrätä hoitoja vaikka potilas olisi terminaalisairas.
      Itsekin uskon noin, että meillä blogaajilla tai meidän lukijoilla on terve järki mukana näissä asioissa.

      Jos Nilssonilla olisi tullut vasta loppuvuodesta tai ensi vuonna tämä maksahomma, ei kukaan varmaankaan olisi edes pohtinut miksen lopeta sitä, mutta kun tämä tuli näin samaan putkeen muun kanssa niin on syntynyt mielikuva missä se vaan sairastaa ja voi huonosti. Onneksi näin ei ole, se ei ole voinut huonosti putkeen viimeisiä 4 kuukautta, vaan kipeitä päiviä on laskettavissa maksimissaan kahdella kädellä.

      Kiitos toivotuksista ❤️

      Poista
  3. Varmasti ottaa tunteisiin kysymys, koska nämä ovat isojen tunteiden asioita. Mutta oikeastaan on ihan hyvä kun joku ulkopuolelta asiaa katsova sen kysyy, koska silloin tulee käytyä läpi ne perustelut. Ja ne ovat olemassa. Selkeinä. Voimia teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen samaa mieltä, hyvä että tämä kysymys nousi. Itsehän tiedän, mitä olen tehnyt ja pohtinut, mutta ei kukaan muu voi tietää. Nyt tietää ja se on hyvä se.

      Kiitos toivotuksista ❤️

      Poista
  4. Niin. Kyllähän tuon kysymyksen joutuu esittämään aika useinkin. Onneksi kokemukseni eläinlääkäreistä yleensäkin on se, että ne kertovat kyllä jos hoitomahdollisuudet alkavat olla vähissä. Uskon myös, että sinä itse tiedät milloin aika on. Sinähän näet kissasi joka päivä! Me muut kuulemme vain huiput ja syvimmät kuopat.

    Näissä on löydettävä tasapaino sen suhteen, mikä määrä epämukavuutta on siedettävissä verrattuna siihen, mitä on tulossa. Ei kissa jälkeenpäin niitä varmastikaan muistele (vaikka mistäs sitä tietää mitä niiden karvaisissa päissä liikkuu). Kaiken lisäksi sun kissat on vielä nuoria. Teidän tilanne olisi kokonaan eri, jos Nilsson ja Börje olisivat vaikka 15-vuotiaita! Toinen huomioitava asia on tietysti ihminen itse: itseäänkään ei pidä sairastuttaa tai konkurssiin ajaa, koska silloin kärsii kissatkin. E-vaihtoehto täytyy pitää mielessä, mutta uskon kyllä vastuullisen ja arkijärkevän ihmisen kuten sinä tietävän milloin tilanne on mahdoton.

    Jaksamista, voimaa ja viisautta taas kerran! Luotan täysin sun arviointikykyyn ja järkeesi kissanhoidossa!

    (Tästä asiasta voisin kirjoittaa omaankin blogiin, mutta olen jättänyt sen tekemättä. Ehkä kirjoitan seuraavien verikoekontrollien aikaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita ihmeessä, aihe on mielenkiintoinen. Ja aikamoinen tabu.

      Musta on ollut tosi vaikuttavaa nähdä, kuinka kissan toipumista tuetaan lääkehoidoilla. Kissa pidetään kivuttomana jne., jolloin kissa todellakin tervehtyy nopeammin ja toipumisaikakin on ihan laadukasta elämää sille.

      Nilssonille ei ole tarvinnut antaa Tramalia sitten sen yhden kerran. Se on täynnä rakkautta ja tahtoo olla sylissä koko ajan. Sille on ruoka maittanut vähän paremmin ja se saa lääkkeet aamuin illoin. Tänään vähän leikittiinkin. Toipilaan verkkaista elämää, siis.

      Kiitos Henna, mä arvostan älyttömän paljon sun sanoja ❤️

      Poista
    2. Ai niin. Lisäys: Se aloittelee taas sisustusta. jouduin taas kantamaan sohvatyynyt kirjahyllyyn ;)

      Poista
  5. Täyttä asiaa, arvokasta pohdintaa. Pusut teille kaikille 😘

    VastaaPoista
  6. Todella hyvä kirjoitus. Kiitos tästä ♥ Kaikkien rakkaiden eläinten puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila ❤️ 😘
      Jotenkin vaan oletin, että kaikille on selvää miksi olen vaan jatkanut ja jatkanut hoitoja.
      Hyvähän ne on laittaa muillekin näkyville, koska aikamoisen pahaltahan nuo meidän sairastelujutut on näyttänyt.
      Kissat henkihieverissä vuorotellen ja niissäkin sitten vielä täti-ihmisen omat painajaiset värittämässä niitä pahemmaksi. Rehellisyyden nimissä esim. Teija ei ole kertaakaan puhunut sairauksista niin, että eutanasiaa pitäisi pohtia. Se olen ollut minä, koska sitä pelkään eniten ja se valtaa mielen. Börjen virtsamyrkytys on ainoa, missä eutanasia oli oikeasti koputtelemassa ovelle.

      Poista
  7. Juuri näin. Jos lemmikki sairastuu ja sairaus on hoidettavissa, se hoidetaan. Eihän lastakaan lopeteta ja hommata uutta, jos on vähän vastoinkäymisiä ja tavallista enemmän rahanmenoa. Minusta oli todella surullista, että keskustellessani kavereideni kanssa kalliista eläinlääkärihoidoista 2/2 lemmikinomistajista sanoi, että hänen ja/tai puolison kipuraja hoitoihin on 1000 €, yli sen niin lopetus. Liekkö niin helppo jos tilanne sattuu kohdille, mutta jos oman lemmikin hintalappu on tuollainen, niin ei hyvältä kuulosta. Etenkin jos hoitoennuste olisi erinomainen. Tässä ei ollut edes puhetta eläimen kärsimyksestä ja sen kestosta, vaan puhtaasti omistajan lompakosta. :( Toinen heistä on työelämässä ja toinen työtön. Lainaahan saa kyllä tarvittaessa, jos vähän näkee vaivaa. Tai etsii paikan, mikä huolii osamaksun.

    Meillä on ylihuomenna (tai siis teknisesti huomenna eli maanantaina) eläinlääkärireissu tiedossa. Noralle hamppiputsi ja Haikulta katsotaan onko ientulehdus ja siihen liittyen FORLin tilanne. Kun kerroin eräälle tutulle reissusta, oli heti ensimmäinen kommentti "eikö lopetus tulisi halvemmaksi?" Niin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla mennyt Nisuun syyskuusta 4600 euroa ja Börjeen joulusta 4160 euroa eli 8760 euroa kahteen kissaan. Vakuutuksesta saatu 3400 euroa. Kyllä, lopetus oisi tullut todella halvaksi mutta kun en vaan voi lopettaa kissoja, kun itse sairaudet voidaan hoitaa ja kissat voi elää täyden kissan elämän.

      Tsempiä hammashoitoihin !

      Poista
  8. Mulle on kyllä ollut koko ajan täysin selvää, mitkä sun arvot ovat ja että eläinten hyvinvointi on se ykkösasia, tarkoitti se mitä tahansa. Mutta ekstrapointsit sulle vielä siitä, miten hoidit tilanteen: vaikka tunteet hetkeksi ryöpsähtivät (mullekin olisi tullut ihan sama ensi reaktio), niin pystyit pian jo katsomaan eri kantilta ja selittämään asiat hyvässä hengessä. ❤️ Maailma olisi niin paljon parempi paikka, kun tällaista tapahtuisi useamminkin. Tervehtymistä pikku potilaille ja voimia sulle edelleen!❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️
      ❤️ Muuta en tähän pysty laittamaan, kun nämä sydämet ja ison kiitoksen. ❤️ ❤️ ❤️
      ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️

      Poista
  9. Kirjoitin kommentin, poistin, kirjoitin, poistin...
    Lopuksi jää vaan ajatus ilman sen enempiä selityksiä: ♥ haleja ♥

    VastaaPoista
  10. Täällä on jo kaikki sanottu ❤️

    VastaaPoista
  11. Hei, ja kiitokset ihanasta blogista. Kissarakkaana ihmisenä luen sitä säännöllisesti, mutta en ole ennen kommentoinut.

    En tiedä oletko kuullut tästä jo, mutta Vaasan kissatalo on hädässä, rakennus on jo lähes käyttökelvottomassa kunnossa ja toiminnan pelastamiseksi on nyt meneillään rahankeruukampanja.
    https://mesenaatti.me/campaign/?id=791#single/view

    Olisi ihan älyttömän arvokasta jos pystyisit tästä blogissasi tai kissamielisille tuttavillesi vinkkaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista ja kommentista :)

      Mulla onkin jo Triolan facebookin puolella ollut linkki mesenaattiin ja jokunen osallistuminenkin on sinne tullut, huomaan :). https://www.facebook.com/Triojanilsson/
      Laittelen varmaankin juttua blogiinkin vielä viimeisen viikon aikana, koska onhan Vaasan Kissatalo meille tärkeä paikka (Vaasan suvun puolella on jokunen kissatalosta adoptoitu kissa ) .

      Poista
  12. Eutanasiakysymykset ovat aina vaikeita kysymyksiä, ja ulkopuoliset näkevät aina vain osan siitä, mikä se tilanne oikeasti on. Ja kunkin ihmisen omat arvot, asenteet, kokemus ja muut aina vaikuttavat siihen, mitä kukin näkemästään painottaa.

    Meilläkin näitä keskusteluja on käyty viime kuukausina paljon niin kumppanin kuin harrastuskavereiden kanssa, sillä erotuksella että meillä oli se parantumattomasti sairas eläin. Joidenkin mielestä se olisi sen myötä ollut parempi päästää pois heti kun diagnoosi tuli, eli reilu vuosi sitten. Mutta me kuitenkin pidettiin vielä mummuska, kun oireisiin tehoava lääkitys piti ne lähes vuoden melkein kokonaan pois. Kunnes ei enää pitänyt, ja Snurre lopetettiin tällä viikolla.

    Mutta itse on toisaalta iän myötä alkanut myös arvostaa sitä, että joku uskaltaa ottaa asian esille ja nostaa puheeksi, jos eläimen hyvinvointi huolestuttaa. Moni kun oikeasti sokeutuu sille oman eläimen tilanteelle, ja tulee siksi pitkittäneeksi päätöstä liian pitkään. Niin sillä on hyvä, että tulee ainakin itsekseen välillä käytyä läpi ne syyt kumpaankin suuntaan, mihin on oman päätöksensä perustanut, että vieläkö ne pätevät. Vaikkei niitä lähtisi sen enempää avaamaan kellekään. Eri asia on sitten ne ilkeilymielessä heitetyt "eikö noi nyt kaikki joutaisi piikille rahaa syömästä!" -kommentit, jotka eivät ansaitse mitään painoarvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tosi pahoillani teidän menetyksestä, osaanottoni ❤️ Onnellinen olen taas siitä, että Snurre sai arvokkaan lähdön, kun sen aika koitti.

      Mä varmaan loukkaannuin kysymyksestä sen takia, kun takana on muutaman kuukausi aktiivista eutanasiapohdintaa, kahden kissan kohtalosta. Mutta eihän sen pohdinnan syvyydestä tiennyt kuin läheisimmät ihmiset.

      Ja siksi juuri oli hyvä, että kysymys nousi esiin.

      Jos vähänkin näyttää, että kissa täällä olisivat kärsimässä siksi ,etten kykene tekemään sitä viimeistä päätöstä niin onhan se hyvä selvittää asia. Itse vielä julkisesti kerron asioistamme täällä blogissa niin mielummin kaveri kysyy, kuin että eläinsuojeluvaltuutettu olisi oven takana joku päivä.

      Raha. Sitä menee eläimiiin. Ja kun eläimiä ottaa, ne tulee hoitaa. Jos ei muuta, niin tänne ollaan saatu aikamoinen esimerkki siitä, kuinka paljon sitä voi pahimmillaan mennäkään.




      Poista

Sana on vapaa, kiitämme kommentista :)