maanantai 21. syyskuuta 2015

Kissanäytelmissä

Tunnustan, en ole kissa/koira/kani/poni/marsu/mursunäyttelyihminen.

Syynä siihen lienee elämäni ensimmäiset kissanäyttelyt lapsena Helsingin vanhassa messukeskuksessa vuonna dinosaurus. Kissat maukuivat epätoivoisen kuuloisina, pissa haisi ja niiden omistajat olivat jotenkin ylimielisiä yleisöä kohtaan.  Lisäksi minkään elävän olennon kilpailuttaminen ulkonäön perusteella paremmuusjärjestykseen ei oikein sovi maailmankuvaani. Paitsi Armi Aavikko, koska se oli niin kaunis. Tai Lola Odusoga.


Kauppakeskus Kaari,  Triolan tädin olkkari.
Triolan aikakaudella olen uudelleen joutunut/päässyt tutustumaan näyttelymaailmaan. Paljon on muuttunut sitten sen ensimmäisen kokemuksen. Tilaisuudet on edelleen mm. messukeskuksissa mutta  kissat näyttävät naukuvan kutsuakseen juttuseuraa, pissa haisee enää harvakseltaan ja omistajat ovat ylpeitä kissoistaan ja kertovat niistä mielellään juttuja. Kissoja leikitetään ja niiden häkit on sisustettu  mukaviksi ja näteiksi.

Kaksi vaikeinta asiaa yleisölle. Äänestin yhtä kikkarakissanpentua numerolla 540. Koska me seurusteltiin kaksi päivää  hyvässä hengessä.  Kaikki muutkin oli kyllä yhtä nättejä. 
Blogin kautta olen päässyt tutustumaan  näyttelyitä harrastaviin kissaihmisiin, joiden kautta olen saanut uutta perspektiiviä asioihin.  Vaikka näyttelyt ei ole vieläkään mun juttu, niin nyt näen myös sen miksi se on joidenkin juttu. Näen ihmisen ja kissan luottamuksen toisiinsa. Yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen. Ja osa kissoista keimailee niin, että niistä näkee kuinka ne nauttii keskipisteenä olemisesta.

Errun kissalan Minttu vaan leipoi ja seuraili tapahtumia vaikka voitti valtavan hienoja juttuja. Näyttelemässä oli myös Meeri, Mintun tytär. Kuvat luonnollisesti epäonnistui, mutta kissalan blogista niitä löytyy.
Nyt viikonloppuna oli täti-ihmiselle järkätty kansallinen näyttely ihan kodin viereen, etten sanoisi olohuoneeseen. Siellä oli 100 kisaa per päivä ja valtaosa niistä pentuja. IIIIIIKKKK! Kävin molempina päivinä. Sössöttelin kisuille. Yritin olla lääppimättä niitä. En ehkä onnistunut kovin hyvin.

Kampaamopalveluja nauttivia maine coon - pentuja. Edessä oleva kaveri painaa  jotain 6.5 kiloa. Vasta.
Mutta kuvaushommat meni molempina päivinä ihan plörinäksi. Yritin kovasti saada kuvia Sokerin elämää -blogin Kide-söpöläisestä, no luck. Samoin kävi Ausaren kissalan Chandanian kuville.

ZZzZZZZzzZzZZzzZZZZzzzz....
Joskus on hyvä vähän tuuletella omia mielipiteitään. Tulen vielä pitkään varmaan paapatamaan kissojen esineellistämisestä näyttelyissä sun muuta, mutta viikonlopun näyttely vahvisti viimeistään sen, että kun kissan nuorena opettaa näyttelyhommiin, se tykkää niistä jatkossakin.

Kuka minä silloin olen sanomaan, että onpas kumma harrastus.

Mitä mieltä te olette näyttelyistä, puolesta tai vastaan ?

Tässä vielä linkki kuviin näyttelystä , jotka löysin facebookista Kaaren sivuille linkitettynä *klik*






28 kommenttia:

  1. Hih, Friedellä on sama käsitys näyttelyistä, kuin sulla oli aiemmin :-D Paitsi että lisäksi se raivostuu, jos joku yrittää hipaistakaan. Onneksi ihmisensäkään ei kissanäyttelyjä rakasta, niin että ei sitten menetetä mitään. Ja sitä paitsi miten muka kissat järjestetään nätteyden mukaan, kun ne on kaikki ihan täydellisiä joka tapauksessa?

    Mutta kyllähän jotkut kissat rakastaa huomion keskipisteenä olemista, ja sen todella huomaa! Eikä paljon stressaa, kuten ei esim. tämä musta-valkoinen, joka tassuansa näyttää nukkuessaan (eikö sen tassu-parka puudu?) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun siis pitäisi päästä Frieden kanssa juttelemaan vähän näistä hommista, siis :D Mun näyttelyissä kaikki olisi voittajia ja arvostelut kestäisi ikuisuuden, kun kaikkien kanssa pitäisi sössötää ja leikkiä ja rapsutaa pitkään !

      Muo nauratti toi mustavalkoinen tyyppi, kauhea kuhina häkin edessä ja yhtä ei häirinny sitten yhtään :D

      Poista
  2. Olohuoneessa kissanäyttely :) Kyllähän sinne sinun oli mentävä molempina päivinä, niin minäkin olisin mennyt, jos olisi ollut minun "olohuoneessa"! - emäntä

    VastaaPoista
  3. Minä päädyin kissanäyttelyihin vähän vahingossa.

    Ensimmäinen kokemus on varmasti samoilta ajoilta kuin sinulla ja kokemuksetkin ovat aikalailla samanlaiset. Paitsi että minun mielestäni kissanäyttelyissä olevat ihmiset olivat varsin eriskummallisia. Näin muutaman näyttelyn kokemuksella voin sanoa, että olin oikeassa ;)

    Ei vaan, minä olen viihtynyt näyttelyissä. Olen sellainen kissoistaan erittäin ylpeä hassu kissatäti. Sulo ujostelee näyttelyhäkkiä alussa, Namu rakastaa kiihkeästi kaikkea näyttelyihin liittyvää paitsi sitä vajaan viiden minuutin hetkeä näyttelypöydällä.

    Tästä huolimatta on ristiriitaisiakin tunteita. Ja kissatuomari en missään tapauksessa pystyisi olemaan. Sössöttäisin vaan enkä kyllä yhtään kissaa pystyisi mihinkään järjestykseen laittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne kissaihmiset taisi vähän omituisltakin vaikuttaa, nyt kun mainitsit :D

      Ylpeä hassu kissatäti on hyvä olla, justiinsa siellä paikassa missä kukin valitesee: näytteyissä tai kotioloissa. Niin.

      Poista
  4. Vaikka en itse kissanäyttelyjä harrasta kuin katsojana, on niihin nykyään kiva mennä, kun paikalla on aina joku blogistaniasta tuttu kissa. Ja aina ovat vieraatkin omistajat auliisti kertoneet kissoistaan, jos eivät ole liian hermona ;)
    Meidän nurkalle on marraskuussa tulossa näyttely ja toinenkin tuohon lähelle vanhaan kotikaupunkiin lokakuussa, joten pitäähän niissä käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten, niissä on ihanaa nähdä blogistanian kissoja livenä ! Ja siellä saa samalla uusia tuttuja, kun pitäähän niiden ihanien kissojen ihmisillekin jutella :D
      Eikä kyllä muualla pääse fanittamaan erirotuisia kissoja niin kuin näyttelyissä. Tästä iso plussa.

      Poista
  5. Mun ainoat kissanäyttelyvisiitit ovat olleet keväisin PetExpossa, ja ihaillen ja ihan hiljaa ja nätisti olen kissoja kaukaa katsellut. Ja ovat näyttäneet kaikki onneksi mamien pikku lellikeiltä! ♥ Itse halusin ehdottomasti lemmikkitasoiset kissat, koska en jaksaisi niitä pitkiä näyttelypäiviä ja jännittäisin liikaa. Enkä sietäisi mitään kritiikkiä. :-D Kotikissamussutus on mulle sopivinta puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kissamäärä on kyllä päätä huimava ja saa helposti kissatädit vähän sekoamaan onnesta ;)

      Mä en ole ollut näytteyissä, mutta koittanut Ellin ja Mimmin kanssa, olisko niistä Rekkujen kummikissoiksi - ei ollut. Sen yhden päivän jälkeen olin niin väsynyt, että onneksi olin ottanut vielä maanantainkin vapaaksi. Se meni levätessä :D http://triomiumau.blogspot.fi/2013/11/uskoisitko-etta-yhdella-rekku-rescuen.html

      Poista
  6. Mä en oikein vissiin voi sanoa muuta kuin että näyttelyt on jees ku niissä ite kissaa näyttelytän... :D
    Ei me kauheen montaa kertaa varmaan Penan kanssa enää käydä kun ei toi poitsu niin kauheesti näyttelypäivistä tykkää, mutta on se kiva harrastus ja näyttelyissä tapaa samalla tavalla vinksahtaneita ihmisiä paremmin ku muualla.
    Onhan nää kaikki missikisat oikeesti ihan kahelien hommaa on sitte ihmisten tai eläinten kisoista kyse...
    -ihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kissan mukaanhan tota saa harrastaa, jos saa. Jos siitä tykkää niin silloihan se on tosi tylsää, jos oma kissa ei ole suostuvainen. Juttele nyt Penalle vielä, että siellä on oikeasti tosi hauskaa ;)

      Poista
  7. Kiva, että mielipiteet on ainakin vähän muuttuneet! :D Minusta näyttelyt on kiva harrastus niin kauan kun se tapahtuu kissan ehdoilla. Jotkut kissat rakastavat olla parrasvaloissa, osalle se on ihan okei ja osa stressaa todella paljon. Joidenkin mukaan stressistä oppii pois kunhan ahkerasti näyttelyttää, mutta siinä vaiheessa kun kissa ei näytä rentoutuvan muutaman kerran jälkeen tai käytös jopa pahenee, olisi parempi kissan kannalta jättää näyttelyssäkäymiset siihen ja jatkaa tarpeen tullen toisen kissan kanssa, joka viihtyy paremmin.

    Näyttelyt on mahtava paikka tutustua uusiin rotuihin ja kissaihmisiin, osaltaan parantaa kissojen asemaa ja monesti paikalla on myös eläinsuojelujärjestöpöytä, johon voi lahjoittaa tai muuten tukea toimintaa esim. arpoja ostamalla. Paljon hyvää nämä tapahtuvat tuovat mukanaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli vaikea tunnustaa, että olin ehkä vähän ollut väärässä ;D

      Onneksi en ole nähnyt kuin pari tosi stressaantunutta kissaa näyttelyissä ja toivottavasti en jatkossakaan näe tai pitää taas vaihtaa mielipidettä ,)

      Se kissakirjo ja -määrä kyllä huumaannuttaa kissatädin jos toisenkin ja kissoja siellä todellakin arvostetaan. Ne ansaitsee sen, todellakin !

      Poista
  8. Jaa-a, vaikea kysymys! Erittäin harvakseltaan olen käynyt kissa/koiranäyttelyissä yleisönä; itsellekin se mukava juttu on ihailla kauniita lemmikkejä ja jos sattuu pentuja häkkeihin, leperrellä niille :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan olisi jännä koitaa näytelimiä "sisältä" käsin, eli olla oman kissan kanssa osallistumassa niihin. Mitähän sen jälkeen tuumaisi ?

      Poista
    2. Onhan niissä kotikissaluokat, kokeilemaan vaan ;) Vai toisikohan näyttelyssä kävijä viruksia ja muita pöpöjä Nilssonin kiusaksi?

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Kielipoliisi iski edelliseen kommenttiini. Näyttelyt ovat syvältä. Ihmisen mukaan pitää vielä mennä muutamaan. Kuulemma jonkun mahdollisen jälkikasvun takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisi se kielipoliisi välillä visiteeraa munkin kirjoituksia ;)

      Mutta Viggobatman. Kun ne näyttelyt ei silleen nappaa niin kannattaa silti kiroilla vaan maltilla. Ja sitten tietty toivotaan, että jo ensi näytelmissä löytyy sulle se puoliso niin jos näyttelyt loppuikin jo siihen? Ollaan toiveikkaita , hei.

      Poista
  11. Olen aina pitänyt näytelmiä mukavana tilaisuutena nähdä erilaisia nättikissoja ja hiplata ketjukauppojen valikoimiin kuulumattomia kissanleluja.

    Pissanhajun määrään arvelisin hiekkojen laadun lisäksi vaikuttavan myös näyttelytilan koon. Muutaman kerran olen sattunut matalakattoiseen tilaan järjestettyyn kissanäyttelyyn ja kyllä se haisu on ihan toista kuin korkeassa, hyvin ilmastoidussa hallissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nättikissoja niissä kyllä piisaa, sieltä poistuu ihan hullaantuneena haaveilemaan omasta miljoonapäisestä kissatarhasta ja miljoonista rahoista, jolla sitä tarhaa pyörittäisi ;)

      Mun täytyy jatkossa vältellä niitä matalakattonäyttelyitä, koska sitä pissan lehahdusta en enää koskaan tahdo tuta... ;D

      Poista
  12. Näyttelyt eivät ole meidän juttu. Ehkä siksi että meillä on kotona maatiainen eikä rotukissa. Ja onhan meillä se koirakin, joka on rotukoira mutta senkään vuoksi ei koira käy näyttelyssä. Kasvattajalle tuli luvattua yksi kerta käyttää sitä näyttelyssä ja se riitti meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieraana niissä suostun niissä käymään, osallistujana en. Tai no, en usko että tulisin koskaan osallistumaan näyttelyyn.
      Nykyäänhän on muuten maatiaissarjoja kanssa, että mahdolista olisi jos vaan tahtoa olisi.

      Poista
  13. Hmm, siinäpä vasta kysymys! Itse en kyllä lähtisi omia lemmikkejäni näyttelyihin kuskaamaan eikä nuo mun mussukat mitään näyttelykissoja olisikaan, mut kuitenkin! Oon käynyt vain yksssä näytelmissä tän vuoden petexpoissa ja voisin niissä kyllä käydä uudestaankin, mutta ehkä tommoset näyttelyt voisi silti lopettaa. En mä tiedä, mitä kivaa siinä jos kissalla on paljon ruusukkeita? Kaikki ei vaan tajua ja oon yksi niistä :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä niin oma maailmansa, eikä mullakaan ole haluja päästä sinne mukaan. Tykään tosin leperreellä kissoille, arvosteluja en seuraa enkä tajua niistä mitään. Mutta onhan se ihan jees, että harrastuksesta kiinnostuneilla on mahdollisuus siihen.
      Ja toi Piivin mainitsema lelumyynti on muuten tosi iso plussa ;)

      Poista
  14. Todella hienoja kuvia Mintusta! t. Chandanian eli Chandanin eli Chandiksen henkilökunta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mintun kuvat olikin ainoat, jotka onnistui ;)

      Voihan muo pölhöä, mun taivutus Chandanista on kyllä ihan omaa luokkaansa :D

      Poista

Sana on vapaa, kiitämme kommentista :)