Pissapoika

Siinä, missä Nilssonin arvokkain osa on ( rahallisesti ) sen sisuskalut, on Börjellä se sitten rakko.

Meillä on tapahtunut jotain, mistä en oikeasti tiedä mitään.

Siitä johtuen, meillä on lähes kroonisena podettu Börjen kanssa idiopaattista kystiittiä. Kroonistunut sairaus ei onneksi ole, sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kun yksi lääkekuuri loppuu, alkaa Börje taas ravaamaan turhaan vessassa. 

Epäilen,  että tähän mystiseen tapahtumaan ja siitä alkaneeseen kierteeseen liittyy Nilsson. Mitenpä muuten, siis toi Nilssonin osallisuus. 
Tämän olen päätellyt Börjen käytöksestä Nisun lähistöllä, joka on nykyään ollut tavallaan pelokas ja vähintäänkin välttelevä.


Kotona on nyt siis pidettävä lääkevarastossa kipulääkettä ja lihaksia relaksoivia lääkkeitä. Sinällään ei muutosta entiseen, tuollahan niitä on ollut jo jonkin aikaa. Nyt myös tiedän, että saan aloittaa ihan itse lääkityksen heti, kun huomaan Böön sairastuneen. Cystaid on nyt otettu taas pitkäaikaiseen käyttöön, lääkkeiden oheen.

Lisäksi aloitettiin Börjellekin sitten Seronil eli mielialalääke. Mimmihän sitä jo on pitkään syönyt, samaisesta syystä eli Nilssonin takia. Toiveena on, että Börjekin lopettaa sen ylenpalttisen stressaamisen ja pisumestat rauhoittuu samalla.

Ai niin, olihan meillä sitten tässä välissä myös yksi idiopaattinen kystiitti epäilys, joka olikin sakkainen pissa, vaikka Böö syö lääkeruokaa siihen. 
Syö edelleen. 

Näin tämä Triolan kissojen sairalaalasarja täällä vaan jatkuu ja jatkuu.

Käväistiin kissaklinikalla ...

Oltiin Nisun mahahaavan kontrollissa.  Maha näytti hyvältä, siihen sitten ihan toisessa tarinassa.

Eihän tälle voi kun nauraa, ehkä jopa ääneen ja pitkään: 

Siinä olisi Täti-ihmisen kissoille lääkkeitä ! Ja yksi purkki jäi vielä saamatta, se mennään hakemaan sitten perästä päin.

Tosin, siinä on ainakin puolen vuoden lääkkeet Nisulle, Seronilia Mimmille ja nyt myös Börjelle. Idiopaattiseen kystiitiin ollaan varauduttu ja toivottavasti Seronilin kanssa saadaan sairaus kukistettua.

Sitten me oltiin Teijan kanssa ihan, että nähdään puolen vuoden päästä !

Siellä me naurettiin ääneen ja pyöriteltiin silmiä. As if.

Jos tahtoo, saa laittaa vedonlyönnin vetämään. 

Whuhuuuuuuu

Niin että sitä vaan tällä huudellaan, että ollaan me vielä täällä ja kyllä me jossain vaiheessa taas kirjoitellaankin tänne. 

Täti-ihminen kävi matkimaan poikia ja on ollut tässä sairaana jo jokusen tovin. Sitten se kaatui ihan sänkyyn makuulleen viikoksi, mutta antibiooteilla saatiin se yläasentoon ja takaisin toimivaksi tyypiksi. 

Tulemme siis raportoimaan mm. Börjen rakosta, Ellin taidekriitikon urasta jne. 

Erikoiskiitos lähtee rakkaalle Anselmilleni, tuolle ihmeitä tekevälle robotti-imurille. 
Täällä se vaan päivittäin hoiteli kissanhiekat parempiin suihin, kun tämä yksi itsesäälissä soffalla valitteli oloaan. 

Potilas Nilsson

***Ihan ensimmäiseksi teille kaikille kiitos täällä blogissa ja facebookissa muo tsempanneille, autoitte muo eteenpäin kauniilla sanoillanne enemmän kuin voitte edes uskoa. KiitosKiitosKiitos ♥ ♥ ♥ *** 

Yksi päivä tässä tokaisin Nuorelle aikuiselle, että kohta kaikki luulee mun sairastavan munchausen by proxya, kissoihin kohdistuvaa sellaista. 
Onhan tämä vaan niin uskomatonta,  miten näitä sairauksia voi tulla ja olla. Tai hammas katketa, kissalla, jolla on suus yksi hammas! (etuhampaita ei lasketa, ne on vielä siellä mutta niillä mitään tee). YKSI HAMMAS ja se menee poikki. Ei voi tajuta.

Huomasin hampaan katkenneen pari viikkoa sitten, mutta ruoka maittoi ja Nisua ei se tynkä näyttänyt vaivaavan muutenkaan. Niinpä ajattelin, että koska meillä mahahaava kontrolli ihan kohta, näytetään se sitten Teijalle.

Huomasin vähän päälle viikko sitten hoitaneeni mahahaavaa liian vähäisellä annoksella Losec Mupsia eli ilta-annos oli unohtunut. Ei sinällään ihme, täällä on aikamoinen lääkerumba ollut muutaman viikon ajan kolmen kissan kanssa.

Alkuun Nisun lääkitykset näytti toimivan mutta parin viikon päästä tuli vähän takapakkia. Sitten huomasin sen hampaan. Nilssonista tuli äkäinen kissamies, joka ärhenteli kissakavereille vähän enemmän kuin yleensä. Sitten ruokahalu katosi. Lopulta täti-ihmisen unikaveri lähti kainalosta eikä suostunut nukkumaan yhdessä enää ollenkaan.

25.9 aamulla tyyppi ei edes tullut sanomaan huomenta. Ruoka ei kiinnostanut ja kun nostin katin, sen sisuksista pääsi kummallinen pitkä, ääni. Sama ääni kuului, kun nostin kissan kantokoppaan. Omalla klinikalla ei ollut yhtään aikaa vapaata, joten soitimme Evidensia  Tammistoon ja menimme sinne päivystykseen.

Nilsson aristeli vatsaansa maksan kohdalta. Saimme ohjeeksi antaa opioideja (Tramal)  ja pahoinvointilääkettä (Cerenia)  ja sitten Teijan kanssa tarkemmin tutkia mikä kissassa on pielessä. Hampaanpoisto piti myös hoitaa asap.  Vähän pohdin, että viikko on pitkä aika odotella, mutta sain Nisulle hampaanpoiston perjantaille ja samalla pyysin, että ainakain Nisun maksa-arvot kurkattaisiin. Kurkattiin, kaikki oli oukei. Munuaiset kanssa. Hammas poistettiin. Tramalia kipuihin.

Nyt ollaan käyty Teijallakin. Vatsa ei aristellut eli nyt hoidellaan mahahaavaa oikeilla annoksilla Losecia ja lisättiin taas Antepsin muutamaksi viikoksi aamuinkin annettavaksi. Lisäksi Mirtazapin lisäämään ruokahalua. Uusi kontrolli 24.9. 

Uskomattominta on, että Nisu on syönyt kotiutumisemme jälkeen oikein tuhdisti. Ennen kuin olin antanut mitään lääkettä sille. Ihan kun sillekin riittäisi se, että Teija tutkii sen ja pitää samalla hyvänä. 

Täti-ihminenkin on huojentunut. Meillä on Teijan kanssa suunnitelma ja tarvittaessa saan Teijan kiinni ja apuja sitä kautta.  Nyt on helppo taas hengittää. 

Nisulla on suussa sitten enää ne etuhampaat. 
Tossa se vieressä naukuu, kurnuttaa (Mirtazapin saattaa pistää kissan juttelemaan ja niihän se pistikin) ja kehrää. 
Suonissa sillä virtaa huumehet, vatsa pullottaa ruokaa ja sillä on krooninen tarve päästä syliin ja leipoa ihan mitä osaa vaan Täti-ihmisen kroppaa. 
Ikävä kyllä, sen kynnet on niin pitkät, että täti-ihminen on täällä mm. naama naarmuilla ja kissa liian eläväinen, että saisin kynsiä leikattua. Tai no sain, yhden.