Kissojen huoltopäivä

Herätyskello soi, sen jälkeen Mimmi käveli itse suoraan kantokoppaan.
Äkkiä ovi kiinni vaikka tiedostan  ettei tästä  seuraa mitään hyvää, koska kopasta puuttui matto ja pissasuoja.

Eikä muuten seurannutkaan.

Kilomerin ajomatkan jälkeen Hänen kuninkaallinen korkeutensa laski haisevan vastalauseensa koppaan. 

Meilllä oli tosi raikas ajomatka klinikalle, koska ajo oli suoritettava ikkunat auki. Yli 10 kilsaa.
Mikä oli hyvä, koska kääntyessämme Tölikkään, sinne tuli myös pissat.


Ja loppujengi lauloi kaanonissa matkan alusta loppuun.

Ja sitten kun täti-ihminen oli jo töissä ja tohtori soitti esitietoja, niin joku meikäläisen kateista  lauloi varsin kovaäänisesti siellä taustalla. Muo vähän nauratti, vaikka biisi olikin vähän mollivoittoinen.


Miten meidän kotimatka sitten meni?

Melko rauhallisesti, yllättäen. Laulua tuli, mutta todella vähän. Mikään ei voita höpöhöpölääkkeitä saaneita kissoja.

Paitsi kotona. 

Börje tempaisi ihan kunnolla tällä kertaa. Opiaattipäissäänhän Börjellä on pakkomielle availla suljettuja ovia. Ei siinä mitään uutta. Annoin herran puuhastella ja juttelin nuoren aikuisen kanssa facetimella. Kissakin tuntuin rauhoittuvan.

Kunnes kylmä ilma levisi olohuoneeseen. 

Se perhanan kissa avasi parvekkeen oven ja koko huumehörhöjengi hengaili partsilla ja etsivät pakoreittiä. Luikahtelivat karkuun täti-ihmistä. Mulla on yksi vinkki kaikille: älkää menkö paljain jaloin lumihankeen, joka ylettyy puolireiteen. Se ei tunnut kylmältä just silloin, mutta vähän ajan päästä sit tuntuukin sen edestä!

Onneksi nämä sankarit oli huumattuna niin kukaan ei tajunnut lähteä kunnolla karkuun. Yllättäen Ellistä tuli pisin jahti, mutta lopulta sekin  oli sisätiloissa.

Nyt Börje vahtii partsin ovea ja huutelee sille asioita. Pesukone pyörii ja pesee reissuvaatteita.

Partsin ovi on nyt myös lukittu avaimella.


Ps. terveysuutiset tulevat omina postauksinaan, koska juttuja on paljon.