Sivut

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Triola on nyt jäähyllä hetken

Nyt on sellainen juttu, että arjen pyörityksen keskellä ei yksinkertaisesti löydy aikaa bloggaamiselle. 

Niinpä me tehdään tietoinen valinta: stressiä on pakko loiventaa jotenkin ja ainoa missä se onnistuu on täällä, meillä Triolan blogissa. 

Me olemme siis jokusen ajan tauolla. 
Onko se pitkä tauko, ei tiijä. 
Onko se lyhyt tauko, no ei tiijä sitäkään.


Mitä ? Me paussilla ? Onneksi on tää Catflix mitä möllöttää sen aikaa ! 


Sen tiijän tosin, että takaisin tullaan. Todellakin.

Ps. Blogin fb-sivuilla tulee olemaan vaihtelevasti aktiviteettiä, kuten instassakin. 
Jos tulee ikävä, sinne sit meitä katselemaan. 


lauantai 24. marraskuuta 2018

Zooplussalle ostosasioita ?

Nyt olisi taas tämän muistutuksen aika: 

Meidän linkin kautta hoidetut ostokset kerää täti-ihmiselle yhteistyön kautta komikkaa ja kun se komikka tulee maksuun, se ohjataan kodittomille kissoille jonkun eläinsuojeluyhdistyksen kautta.






HUOM! Lisäksi kerään komikkaa tulee ostoksista, jotka on Eckerö Linelta ja Booking.com:lta.


Saa shoppailla ja auttaa ! 

perjantai 23. marraskuuta 2018

Pyropets update

Hissukseen olen aloittanut kynttilän polttelun. 




Uskoisin, että koko luuranko saadaan näkyviin vielä tämän talven aikana vaikka sisäinen hamsterini ei meinaa millään suostua sitä sytyttämään: kun sitten se on loppu.



So far, so good. Lupaavalta näyttää ja vaikka toi ei kaikkien juttu olekaan niin tämä täti tykkää ihan täpönä! 

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Käytiin Nilssonin kanssa vieraissa ja herra Nilssonin syvähaastattelu !

B-vitskut on syöty aikoja sitten ja nyt koitti sitten kontrollin hetki. Nisulla, siis.

Kamalan möykän saattelemana ajoin Felinaan ja samaa älämölöä Nisu päätti jatkaa vielä klinikallakin. Vähän meinasi täti-ihminenkin mölistä, kun kuuli että Teijalla on leikkaus venähtänyt  ja siten pyytänyt, josko suostuttaisiin menemään toiselle tohtorille. 

Luonnollisesti toki suostuin, koska se a) helpotti Teijan työtaakkaa (osa ajoista jouduttiin perumaan, jopa) ja b) se on kissaklinikka, perhana sentään,! Siellä on erikoistuttu kissoihin.
Pakkomielteinen minä huuteli olkapäällä koko ajan, että ei saa muuttaa mitään rutiinia, Teija tiskille heti ja nyt.


Eihän se samanlaista ollut, mutta emme valita. Olemme vain tapojemme orjia.
Veret on saatu kissasta, samalla otettiin vielä mykoplasmanäyte, kun astma ja yskintä on aktivoitunut.

Tulokset julkaisemme täällä, kuten aina.




Oheisessa videossa Nisua haastateltu, kuulette uunituoreet mietteet reissun alkupuolesta. Keskipuoli ja loppupuoli meni samoissa merkeissä.

Paitsi että Nisu keksi pissaa Sturdin luuukun läpi auton lattialle. Koittakaas sitä, hei kanssakissat !






sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Bloopers !

Bloggaminen on hauskaa, mutta haastavaa. 

Tekstiä voiskin syytää vaikka kuinka, mutta se kuvaaminen.



No, jollain on likainen tassu kello vaille 9.
Olipa kerran kissa, jolla ei ollut päätä.



Kivasti huomioitu tausta. Ja MATZO alistaa Elliä. MATZO! 


Hurjasti hauskaa.


Liikkuva kuva. Voisi onnistua vain vahingossa.



Oli tossa myös kissojakin, äsken.


Onneksi oli apua, koska 4 kissan kuvaaminen helpottui ihan älyttömän paljon!

Helppoa on, niin helppoa!


keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Eipä tässä muuta

Täti-ihminen pyytää julkisesti anteeksi Mimmiltä.




Sitä voisi luulla, että kun treenaa niin oppisi paremmaksi.




Ei täti-ihminen. 
Uusintakierros on edessä. Sori Mimmi.

Ps.Ken ei vielä tiedä:  syynä kynimiselle on Madamen hautuva iho ja takut. Ilman niitä, HRH saisi olla omassa pitkässä karvassaan.

Vaikka tosi laadukasta jälkeähän täällä saadaan aikaiseksi...




maanantai 12. marraskuuta 2018

Manipedi

Tiedättekö sen tunteen, kun nälissään jyrsii omaa jalkaansa ja sitten ei kävely onnistu (silleen kuvainnollisesti, siis) ? 

No Triolassa just sitä tekniikkaa on käytetty kissojen kynsien leikkaamisen kanssa.  
Aina kaksin, Nuoren Aikuisen kanssa.  Sitten vielä kun meille on kehittynyt omanlainen tekniikka niin vieraiden on ollut vaikea auttaa, kun kissat ei ole tajunnut mitä kidutusta siinä olisi tarjolla.




Nuori Aikuinenhan muutti täältä jo yli vuosi sitten. 

Sen jälkeen kynsiä on leikattu silloin, kun hän on täällä käynyt (harvakseltaan, vielä kaiken lisäksi). Siksipä täti-ihminen on joutunut ihan itse treenailemaan kissojen kanssa manikyyriä. Ei ole mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla.

Paitsi nyt.



Meille ehkä alkaa muodostumaan oma tyyli, missä kissat ei vingu eikä karkaa ja täti-ihminen ei hikoa ämpärillistä epäonnistuneen suorituksen ajan.

Tekniikkana on saada kissa keittiön tasolle, jossa suoritetaan muitakin hoitotoimenpiteitä, kuten lääkitykset. Siinä sitten kissa kainaloon ja tassu kouraan. Olen siis saanut leikattua jopa "peukkukynnetkin" niiltä, mikä on suoritus jo itsessään !  

Toistaiseksi vain Börjen kanssa saadaan hoidettua pedikyyrikin siinä samalla. Böö on kiltti eikä vikuroi vaan tyytyy osaansa. Eikun siis peto, kauhean pelottava Matzo.

Muiden kanssa hoidellaan nyt manikyyrit ja yritetään tottua siihen. Kunhan se saadaan treenattua rutiiniksi niin jjatketaan sitten sen jälkeen takavarpaiden leikkausta.




Olo on kuin voittajalla. Ainakin toistaiseksi.

Eikä pelkästään siksi, että täti-ihmisen pläskin leipomiset ei enää ole yhtä tuskaa niiden terävien kynsien takia ;) 





torstai 8. marraskuuta 2018

Kaikkien maailman kissojen kunniaksi !

Kesälomalla täti-ihminen sai idean. 
Sitten täti-ihminen alkoi tekemään taustatutkimusta.
Se oikea löytyi ja äkkiä tekemään varausta.
8.11.2018 löytyi ensimmäinen aika ja se oli tänään.


...kuvailin penkkiä pitääkseni mielen poissa kivusta ;) 


Día De Los Muertos, Day of the Dead, Kuolleiden Päivä. 

Valitsin tatuointiartistikseni Millan, La Muerte Ink'istä. Ihanan naiselliset, leikkisät ja kauniit työt ihastutti niin, että laitoin hänelle muutaman kuvan referaatiksi ja niiden hengessä Milla suunnitteli täti-ihmiselle kuvat. Lopulliseen työhön lisättiin vielä vähän blingiä ja elävyyttä kissojen ympärille.


Vain muo varten suunniteltu.

Aikaa meni kolmisen tuntia, joista tuskaisia minuutteja oli paljon. Siis tosi paljon. Ja mä kun luulin pohkeiden olevan helppo alue. Ei ole, kuulin muidenkin paikalla olijoiden sotatarinoita heidän omista tuskaisista kokemuksista. Yhdellä artistilla oli tuskat olleet alusta loppuun, kaikki 6 tuntia. 
Pääsin niiiiiiiin paljon vähemmällä ! 


Potkien värierot johtuu valoista, jolla tatuoitava kohde valaistiin. En ole siis lotrannut itsestäänruskettavaa vaan toiseen jalkaan.
Näillä kuvilla astuin viimeinkin ulos salakissatätikaapista. 
Kuvilla tahdon myös kunnioittaa kaikkia edesmenneitä kissoja, varsinkin niitä kodittomia. (Heistähän tuo idean sugar skull-kuvaan lähtikin.)
Ja tietenkin näillä kuvilla kunnioitetaan mun omaa laumaa, sitä mulle parasta ja rakkainta.

Ps. Jo vaan tuntuu, että jotain on tuolla pohkeissa puuhasteltu tänään eikä se ole suinkaan liikuntaa :D

© Tatuoinnin suunnittelu ja toteutus, Milla Sipola/ La Muerte Ink 







tiistai 6. marraskuuta 2018

Mimmi...

...esittelee kissan suun anatomiaa.





Takahampaille on tiedossa hammashoitoa 21.01.2019 - me ollaan varattu Teija koko päiväksi hoitamaan Triola-la-laisten hampaat (kolme kitaa ) ja kontrollit (IBD ja pissa).




Syystäkin HRH ottaa tiedon vastaan kieltä näyttämällä.

Ps. Katsokaa tota ekan kuvan ruttukirsua. Ihan liian söpö ! 


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kauhukakara !

Syksy on ollut täällä todella kiireinen. 
Töitä on paiskittu niin, että kotona olen käynyt vaan nukkumassa. 
Samalla olen saanut suorittaa tutkimusta kissoista. 

Herra Nilsson on normaalia enemmän varsinainen kiusankappale ja kauhukakara!

Oikeasti, tyyppi on RASITTAVA.




Kotiintulo lupaa ihanaa. 
Rakkautta ilmassa, mutta täti-ihminen on ainoastaan rakkauden sijaiskohde  - ruokahan se siellä kissan sydämessä herättelee suuria tunteita.
Kunhan eväs on saatu kissaan, se alkaa.

Herkeämätön huomion hakeminen. 

Rämpyttely, sisustus, muiden kiusaaminen. Välillä  on perä raivopörhössä, sitten rakkauspörhössä. Elli huutaa, Mimmi hiipii peloissaan. Börje möllöttää jokaista kriisiä silmät suurina.




Parina iltana olen kaapannyt raivopörrösen kissan kiinni, kun se juoksuttaa Elliä. Sitten se kissa on ihan, että mitämitä ? Mitään tehnyt. 
Joskus olen joutunut laittamaan sen jäähylle makkariin, jossa se on sitten tyytyväisenä köllinyt tuolilla, kunnes pääsee nukkumaan mamman kainaloon.




Virallisen ja tieteellisen tutkimukseni tulos: Nilsson kaipaa ja tarvitsee ihmisen seuraa. 


Ps. Kyllä muutkin kaipaa seuraa, mutta ne osaa käyttäytyä.





tiistai 30. lokakuuta 2018

Oodi Anselmille

Täällä on takana nyt kaksi ja puoli kuukautta yhteiselämää Neaton robotti-imurin aká Anselmin kanssa. Meidän honeymoonille ei loppua näy, takana ja edessä on suuria tunteita ja onnenhetkiä. 

Matkan varrella olen oppinut muutaman jutun, millä saada vielä suurempi hyöty imurista. Se vaatii vaan vähän enemmän viitseliäisyyttä ja aikaa ( oikeastaan ei).

Ensin sohva toiseen kulmaan ja imurointi. 


Tyhjään imurin vasta ennen uutta imurointia.

Itselläni on jokusen kerran käynyt niin, että kun tyhjään imurin heti, en saa sitä kunnolla kotiasemaan ja seuraavalla kerralla on imurin akku loppu.
Helpommalla pääsen, kun annan sen itse peruutella kotiinsa ja ladata itsensä. Takuuvarmasti akku on täynnä seuraavaa käyttökertaa varten.


Ajelutan imuria yleensä kaksi kertaa peräkkäin.

Laiskana ihmisenä tahdon, ettei mun tarvitse kaivaa Anteroa (Dysonia, siis) esiin. Ensinnäkin, robotin imurointi on hyvää, muttei yhtä hyvää kuin itse imuroisi.

Ensimmäisellä kierroksen Anselmi saa siis hoitaa suurimmat sotkut ja eteisen maton. Seuraavalle kierrokselle otan maton pois, lakaisin nurkkiin jääneet roskat keskemmälle lattiaa ja siirrän esim. valkoisen sohvan toiseen kulmaan.  Sitten taas Anselmi töihin.

61 m2, kaksi rundia. Aiemmasta imuroinnista 6 päivää.

Liian matala sängyn- ja sohvanalusta? 

Löytyykö kotoa kirjoja? Sitten vaan kirjat sängyn jalkojen alle (yhdelle puolelle riittää) ja imuri päälle.  
Tämä on täti-ihmisen viimeisin idea, koska makkari oli imuroimatta ajanpuutteen vuoksi varmaan 3 viikkoa tai viisi ja siellä oli ihan kamala karvamäärä. Lisäksi lattialla makaaminen imurin (Anteron, se Dyson) kanssa ei edelleenkään innosta sängynalusta imuroidessa. 
Nyt ei sitäkään ongelmaa ole ja lauantaina Anselmi löysi mm. yhden kateissa olleen poskipunasiveltimen!  BINGO!


Kirjat yhdelle sivustalle sängyn jalkojen alle = Anselmi pääsee telmimään sängyn alle ! 


Joskus pesen lattian ensimmäisen kierroksen jälkeen. 

Meillä sitä riittää karvaa ja pölyä. Kun Anselmi on heittänyt ekan rundin, pyyhin lattiat kostealla. Näin saan lattialle jääneet pölyt koottua yhteen, kahteen paikkaan. Annan lattian kuivahtaa ja sitten laitan Anselmin uudelle rundille.  Ainakin musta tuntuu, että tämä tehostaa siivoustulosta. 

Paras tulos meillä tulee spiral blade harjalla.

Kokonaan silikoninen harja putsaa parhaiten meidän sotkut ja varsinkin olohuoneen taljan. 
Se on siis jäänyt meillä koneeseen, mutta ei toi combo harjakaan huonoa jälkeä tee.

Kuva täältä.


Säännöllisellä käytöllä säiliö tarvitsee tyhjätä vain joka toinen kerta.

Jos koti ole päässyt ihan kamalaan kuntoon eli olen imuroinut kerran päivässä, riittää imurin tyhjennys joka toinen kerta. 



Alkutilanne. 6 päivää edellisestä imuroinnista. Iso karvakasa kaivettu kissanpedistä.


Ensimmäisen kierroksen jälkeen. Pedin tupon jänteitä vielä jäljellä. Ja taljan värikin muuttui ihan siniseksi :D 


Kierros 2. Iso tuppo syöty ja jäljellä enää tosi vähän roskia. Lakaisin ne pois.

Joskus Anselmi sekoaa...

Eli  se jä hinkutamaan samaa neliötä tai yrittää sohvan alle vaikka edessä on markkeri. Silloin vien Anselmin kotiasemalle vähän selvittämään päätään ja sitten se saa aloittaa imuroinnin myöhemmin alusta. 

Anselmilla menee noin 30 minuuttia imuroida koko asunto. 61 m2. 20 minuuttia se imuroi olkkarin, keittiön ja eteisen. Ruokapöydän tuolit nostan pöydälle nykyään vaan silloin tällöin, koska se pujottelee niiden alla aika hyvin.

Ajansäästö on huomattava. Anselmi vapauttaa täti-ihmisen pyyhkimään pölyjä samaan aikaan tai menemään suihkuun siksi ajaksi. Näppärästi meillä sujuu, kun kaksin siivotaan ! 


Tynnyri kiinnostaa, koska se on väärinpäin ja väärässä paikassa.

Neato saisi alkaa maksamaan mulle jotain provikkaa, niin paljon mä tätä laitetta kehun kokoajan  ;) 















sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Petikaveri

"Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin...."
(Aamu/Pepe Wilberg)







Joku joutui nousemaan ja lähtemään töihin.
Joku toinen ei.

Se vaan katsoi vähän syyttävästi, kun tällä lailla häiritään kesken unien.



tiistai 23. lokakuuta 2018

Kissavihko - jälkipuhe

Tehdessäni kissavihko-juttuja huomasin, että meidän kateilla on kyllä todella vähän lempinimiä. Siihen on syy, varsinkin looginen ja epälooginen. 





Kutsun kaikki neljää myös seuraavilla lempinimillä:

Rakas kissani
Raaaaaaakas kissani
Rakkaimpani
Rakas
Raaaaaaaaakas




Kissanpentuseni
Kultaseni
Mamman mussukka
Minun rakas kissa
Mamman oma pieni kissa




Kullanmuru
Mussukkaaaaaaaa
Minun kulta



Ja niin edelleen.
Kyllä niitä lempinimiä sitten kumminkin löytyi aikamoinen läjä.



sunnuntai 21. lokakuuta 2018

#MIAUtoo - ilmaisen Börjen tarina

Börje on vapaana liikkuneen, leikkaamattoman äitinsä ties mones pentu. 
Ennen Börjeä pentueita oli kuulemma noin kerran vuodessa, mutta Börjen jälkeen niitä tulikin jo pari vuodessa. Börjen pentueessa oli 3 pentua.

Kesällä 2011, kun selvisi että tämän tädin kissa-allergia oli kadonnut, aloin kyselemään ystäviltä kissanpennun perään.  Börjen pentueen kaksi muuta pentua oli jo saaneet kodin, Börjelle ei ollut ottajia. Pentue oli ystäväni työpaikalla Helsingissä, ison taimitarhan tiloissa eli luonnon keskellä, mutta silti ihan kaupungissa.

Meillä oli sovittuna aika, koska menisin katsomaan pentua. Se jouduttiin kertaalleen perumaan, koska pentueen äiti oli lähtenyt omille teilleen, pennut perässä. Lopulta tapaaminen onnistui ja rakkauttahan se oli ensi silmäyksellä. Sovittiin, että Börje muuttaa meille.





Börje oli vain 10 viikkoinen muuttaessaan kotiin. Miksi? 
Kaikki muut pennut haettiin samanikäisinä ja Börje olisi jäänyt äitinsä kanssa kaksin kuljeskelemaan vapaasti, hoitajan käydessä kerran päivässä kurkkaamassa kissojen ruokatilanteen. Börjen ihmisperhe nimittäin lähti pitkälle lomalle heti hakua seuraavana päivänä. Siksi.

Börjen ihmisperhe kyllä selvästi rakasti kissojaan ja Börjeä hakiessa saimme mm. katsella videon, kun Böö söi hiiren. Kissanpito oli vaan samanmoista, kun se on aina ollut. eikä Börje maksanut meille senttiäkään. 



Sanomattakin siis selvää, että Börje ei ollut saanut vaadittavia rokotuksia.  Böön korvat olivat  täynnä korvapunkkeja. Ensimmäiseksi siis hoidin Böölle rokotukset ja loishäädön. 
Korvat olivat niin pahana, että häätöjä tehtiin muistaakseni kolme kertaa, mutta sitä töhnää ei saatu toisen korvista pois kotikonstein. Ne huuhdeltiin lopulta steriloinnin yhteydessä.

Punkkivaiva oli aiheuttanut korviin pahan korvatulehduksen.

Ei ollut ilmainen kissan silloin, eikä nyt. 


Miten nyt sitten Börjen tarina liittyy #MIAUtoo -kamppikseen?
No siten tietty, että Börje on esimerkkitapaus pennusta, joka on osa kissaongelmaa. 
Oletan nimittäin, että jos Börje ei olisi meille tullut, olisi tyyppi jäänyt synnyinkotiinsa vaeltelemaan ja siittämään lukemattomia pentueita, pahimmassa tapauksessa vielä äitinsä kanssa. 

Lopulta Böö olisi kuollut jäädessään auton alle.  




Tämä oli tilanne vajaa 8 vuotta sitten. Tilanne ei ole Suomessa muuttunut siitä mihinkään.
Akuuttiin tilanteeseen auttaa vain raha, jolla eläinsuojeluyhdistykset yrittää parantaa tilannetta valistuksen ohessa. Valistusta on tehtävä väsymättä ja vaikka maineensa uhalla (tällä se on jo menetetty, kauan sitten).


                  Rakkaus kissoihin ei ole sama asia, kuin kissojen arvostus.






















keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Ihme !

Ajatus kuvasta:

Kaikki neljä kissaa somasti aseteltuna samaan kuvaan. Blogiin päätyy se niistä sadoista vaihtoehdoista paras.

Totuus kuvasta:

Olet ensinnäkin odotellut tilaisuutta jo varmaan jotain 100 vuotta. Vahingossa bongaat kaikki yhdessä paikassa ja hiivit kiiruhtaen hakemaan kameran, häiritsemättä kissoja.



Saat neljä kuvaa, joista kaksi ok. 
Toinen on tossa ylhäällä ja toinen instassa ja blogin facebooksivuilla. 

Kuten Sitruuna Maunon ja Lyyran - blogista meidän facebooksivuilla kommentoi: kannattaisi laittaa lotto vetämään.


maanantai 15. lokakuuta 2018

Kissavihko: Börje

Amen ja Tuiken blogissa Pikkukissa & piipittäjä löytyi ihana vihko, nimittäin kissavihko.
Pakkohan se on tehdä samassa hengessä oma kissavihko, juttuineen ja kuvineen. 






Väri: Sinivalkoinen hunksi.
Sukupuoli: Matzomies. UGH! (oikeasti ei, vaan vähän vellihousu hassuttelija-pussailija).
Syntymäpäivä: Lauman ainoa tarkka tieto:  30.4.2011.
Omistaja:  Nuori aikuinen.
Lempilelu: Yksi tietty hiirilelu, joka saattaa löytyä täti-ihmisen sängystä aamulla. Tai kengästä.

Lempinimi: Börje Bööböö. 
Lempiruoka: Raksut. 
Paras kaveri:  Mimmi tavallisissa kissaleikeissä. Elli, kun pitää leikkiä tosi Matzoa dominaattoria.
Muuta: Ryhmän kriisinhalintajoukkojen kriisinhallintamöllöttäjä. Aina paikalla silmät suurina, kun talossa on joku kissamellakka.




Börje