Sivut

lauantai 15. syyskuuta 2018

Instagrammausta ja sekalaista jutustelua Suomen yleisen terveydenhuollon tilanteesta

Nyt ollaan tilanteessa, että blogikirjoitusten varastot on käytetty eikä yhden yhtä draftia ole valmiina. 

Siksipä tässä nyt sitten coolisti sovellan ja teeskentelen, että tämäkin juttu on odotellut vuoroaan jo pitkään, pitkään.





Jos kuulutte työteveydenhuollon piiriin, onnea. Jos ette, olen pahoillani.
Olemme kissojen Grannyn eli mun äipän kanssa saaneet tuta, että apua et välttämättä saa vaikka pyydät.



Mutsilla on ollut mystisiä ja erittäin kovia tuskia keskivartalon alueella nyt kaksi viikkoa. Viime viikon perjantaina apua yritettiin saada Haartmannin päivystyksestä, josta äiti laitettiin ulos ilman verikokeita tai rötgeniä 4 tunnin odottelun jälkeen. Käteen lyötiin vain reseptit Panacodille ja Sirdaludille 2 mg. 




Maanantaina tuskat olivat taas jo asteen kovemmat. Nuori aikuinen yritti saada ambulanssia. Ei saatu. Hätäkeskushenkilö (mies) osasi vähätellä, uhitella ja kertoa, että tuolla on oikeasti sairaita ihmisiä, joita heidän pitää auttaa. 



Niinpä täti-ihminen soitteli pomolleen samaisena aamuna klo 07 ja pyysi lomapäivää. Lähdin hakemaan äitiä aamuruuhkassa ja kuskiksi Terveyskeskukseen Kalasatamaan. Sielä on uusi, ehta terveys- ja hyvinvointikeskus, jonne ei kauhean kätevästi pääse sieltä, missä äiti asuu. Sote-hommia, katsokaas. Sijoitetaan keskus jonnekin, lopetetaan monta terveyskeskusta ihmisten lähistöiltä ja pakotetaan ne matkaamaan sairaana pitkiä matkoja lääkärille.



Se mikä on ehkä koko keskuksessa huvittavinta: siellä ei ole röntgeniä. Se sijaitsee Helsingin keskustassa, Elielinaukiolla.  Maalaisjärki ei tähän taivu: jos rakennettaan helvatan kalliilla uusi terveysasema palvelemaan tuhansia ihmisiä  niin mikä aivopieru tämä on? Ei laiteta röntgenosastoa ? Eikö se olisi aika tähdellinen tutkimusmuoto terveydenhuollossa? 





Nyt sentään otettiin verikokeet. Sisäelimet näyttävät olevan arvojen perusteella kunnossa. Vieläkään tosin ei saatu lähetettä sairaalaan tai sinne Elielinaukiolle vaikka äiti oli selvästi todella tuskainen. Täti-ihmisen pyynnöstä tutkittiin, voidaanko äitille antaa lihasrelaksanttia ja kipulääkettä piikillä. Sai. Ne auttoivat vähän, mutta ei niin kuten odotettiin.




Tuon maanantain jälkeen äiti on joutunut uudemman kerran taas menemään Kalasatamaan. Sen kertainen lääkäri vihdoin laittoi lähetteen röntgeniin. 

Kuvauksen tulos saadaan viikon kuluttua.

Kahdessa viikossa ei ole vieläkään selvillä muuta kuin että sisäelimet näyttää olevan ok ja mutsi on perusterve ja todella notkea.




17 kommenttia:

  1. Voi hitsi, toivottavasti äitisi saisi erittäin ripeällä aikataululla apua! Ei tuon noin pidä mennä, mutta kun kuitenkin aika usein menee. Ei sitä tosiaan käsitä, että palvelut viedään mahdollisimman kauas ja hankalasti saataville. Tai onhan se tapa sekin vähentää sen perusteella henkilöstöä (=säästää), kun ihmiset ei käytä enää terveyskeskusta, koska eivät pääse paikalle! Tämä menee ihan sellaiseksi amerikkalaiseksi, että kaikkien pitää käydä yksityisellä ja jos ei ole varaa, se on henk. koht. voi voi. En tykkää yhtään, ei ole hyvinvointivaltio se. Ugh.

    Mulle yritettiin täällä tarjota pari vuotta sitten diagnoosiksi kihtiä(!), kun oli jalka kipeä. Rasitusvamma se kyllä oli ja onneksi parani itsekseenkin aikanaan. Harmitti kuitenkin se diagnoosiehdotus niin että itketti. Ja se sentään ei ollut sellainen, että olisi tarvinnut pelätä mitään todella vakavaa! Tuo sun äitisi juttu kuulostaa pelottavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en itse tosissaan ole edes tajunnut tilannetta, kun kuulun työterveyden rinkiin.
      Ja kun mun molemmat vanhemmat on perusterveitä, hyvässä kondiksessa olevia seniorikansalaisia niin ei olla aiemmin tarvittu tämmöistä apua. Vertauskohteena mun isovanhemmat, joiden kanssa ollaan jouduttu näitä palveluja käyttämään aikoinaan ja homma on muuttunut niistä ajoista ihan kamalasti.

      Suomi on saanut olla ylpeä terveydenhuollostaan, mutta ei enää. Sitä todellakin ollaan ajamassa alas, kovaa vauhtia.

      Aika jännä kyllä toi sun kihtihomma :D Mihin ne perusti sen ? Sanotaanko näin, että minä - toimistotyöntekijä Helsingistä - olettaisin sulla olevan rasitusvamman, koska sä liikut niin paljon. Kihti...kaikkea sitä kuulee !

      Poista
    2. Tänä päivänäkään en tiedä mihin se lääkäri kihtidiagnoosinsa perusti. Ei kysynyt ruokavaliosta (johon btw ei kuulu mitään kihtiriskiä lisääviä asioita) eikä mistään. Ihan epäilin itsekin, että rasitusvamma se voisi olla menin terveyskeskukseen, josko se vaikka olisi kuvattu ja katsottu onko luut kuitenkin ok. Ei kuvattu ei. Onneksi parani.

      Siellä mistä minä olen alun perin kotoisin, on ongelmana se, että päivystykseen on matkaa 100km molemmin puolin, riippuen kodin sijainnista. EIKÄ siellä ole julkista liikennettä olemassakaan. Päivällä voi päästä terveyskeskukseen, mutta ei sielläkään pakosti lääkäriä ole. Ja jos on lääkäri, tuppaavat olemaan nuoria tai venäläis- tai virolaistaustaisia, jolloin on ongelmana kielimuuri. Varmaan ovat taitavia lääkäreitä, mutta kun potilas ja lääkäri ei ymmärrä toisiansa, niin hankalaahan tuo on. Niin ja synnytykset: koska vauvat ei tiedä, että niiden kuuluu syntyä Kaupungissa, joutuu ambulanssihenkilökunta ajoittain kätilönhommiin kesken matkan!

      Mutta sitä olen miettinyt sekä koulun että terveydenhoidon kohdalla, että tuleekohan jossain vaiheessa takaisin kotiopettajat/kiertävät opettajat ja "kunnanlääkärit"/omalääkärit, joista ihmiset ihan itse tai kyläkunnittain/yhteisöittäin maksavat? Koska ei kai ihmiset jaksa loputonta pelleilyä perusasioiden kanssa?

      Poista
    3. oi ei vaan ole oikein. Ei vaan ole.

      Meillä täällä Helsingissäkin tulee kielimuurit terveyskeskuslääkäreiden kanssa eteen eikä se ole ok. Lääkäreiden kielitaidon tulee olla niin hyvä, että pystyy palvelemaan asiakastaan. Se on mulla ainoa vaatimus lääkärille, joka muo hoitaa. Ja jokaisen oikeus.

      Mä toivon, että kiertäviin palveluihin ei enää mennä, koska sekin luo eriarvoisuutta. Ts. Kulosaaressa hommia hoitaa luokkansa priimuksena valmistunut opettaja/lääkäri ja Jakomäessä just ja just läpi päässyt kollega. Ehkä?

      Poista
    4. Sekin luo helposti eriarvoisuutta kyllä. Vaikka ei tämä nykysysteemikään kyllä mitenkään tasa-arvoinen ole. Jotenkin tuntuu että tämä asia oli kyllä ennen paremmin. Eikä se "ennen" ole edes mitenkään kauan sitten... Voin muuten hyvin uskoa, että teillä on kielimuuri siellä. Sekään ei totisesti ole ok. Kyllä pitää ihmisen tulla kotimaassaan ymmärretyksi äidinkielellään, etenkin silloin kun on terveys (ja pahimmassa tapauksessa henki) kyseessä! Varsinkin kun sairaana nyt ei välttämättä osaa tehdä asiaansa selväksi edes äidinkielellään samankieliselle ihmiselle. Se tosiaan on lähtökohta ja sen jälkeen muut asiat on neuvoteltavissa.

      Poista
  2. Eihän sitä ambulanssia yleensä saakkaan jos pystyy menemään vaikka jonkun avustuksella taksilla ja onhan se totta että on muitakin ihmisiä hädässä ja resursseja vähän joten ei kaikki voi/pysty saamaan apua. Kurjaa mutta niin se vain menee :( Tyhmää kuitenkin ettei ensimmäisellä kerralla saanut röntgeniä jos on ollut todella kipeä. Ei parit pillerit kuitenkaan saa asiaa päätökseen. Toivottavasti röntgenistä ei löydy mitään kovin pahaa ja saadaan granny kuntoon nopeasti! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se näyttää nykyään olevan, mutta en sitä voinut tietää, kun mun isovanhempien kanssa (jolloin ollaan viimeksi tarvittu kunnallista sairaudenhoitoa näissä merkeissä) se ei niin ollut.

      Ambulanssi haki potilaan, vei sairaalaan, potilas tutkittiin ja hoidettiin kuntoon.
      Meillä sun kanssa on sen verran ikäeroa, että sulle tämä on normi, mutta mulle ei.

      Häken henkilö oli asiaton. Asiakkaan vähätteleminen ei ole koskaan ok.
      Me luonnollisesti tiedämme, että tuolla on muitakin sairaita.
      Se, että se tyyppi vähätteli mm. mun äidin kipuja, ei varsinkaan ole ok.
      Mun äitillä kivut notkauttelee jalkoja koko ajan eli jos mutsi niiden takia kaatuu niin sitten onkin isompi homma edessä. Äidillä on sen verran ikää, että esim. lonkkamurtuma on aika iso riski kaatumisissa.

      Me ei myöskään soitettu Häkeen huviksemme vaan äiti sai ohjeen soitettuaan terveysneuvontaan. Sieltä hänelle sanottiin, että soittakaa ambulanssi. Ne äitin kivut on niin pahat.

      Lisämausteen tässä antaa tilanteeseen se, että tässä mun naapurissa asuu yksi juoppo äijä, jolla on viikottainen ambulanssikyyti sairaalaan. Kännipäissään kompuroi ja kyyti tulee heti. Seuraavana päivänä se on taas kotona ja jatkaa sitä dokaamistaan. Ja se ei asu yksin, silläkin olisi seuralainen taksiin. Mä en tätä sano siksi, että haluan tän siltä pois vaan haluan tämän kaikille. En ole kateellinen vaan tilanne on puhtaasti epäreilu.

      Sielä mun äiti on nyt kotinsa vankina, kipujensa kanssa. Panacodit on loppumassa, terveyskeksuksen kautta resepti uusitaan vasta maanantaina. Onneksi mulla oli kaapissa niitä, vein ne mutsille. Ne ei vie kaikkia kipuja, mutta poistaa sen pahimman kärjen niistä. Ehkä ensi viikolla selviää, mitä tässä on meneillään.

      Kiitti toivotuksista ♥




      Poista
  3. Järkyttävää. Ei oikein osaa sanoa mitään. Toivon kovasti, että tilanne selviää ja kivut hellittävät. ♥ Voimia.

    VastaaPoista
  4. Häkeen pitää tietää, mitä sanoo. T:kokemuksen valitettavan syvällä..
    Niin ja se röntgen. Kun sehän ei ole terveyskeskuksen vaan HUSin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me Gabyn kanssa tehtiin suunnitelma, jolla ehkä lanssi oltaisiin saatu mutta mutsi ei siihen suostunut ;) Ihan kamalaa, että apua saadaksesi ihmisen on pelailtava :/

      Okein. HUSilla pelit ja vehkeet, terveyskeskuksella ei. Tää selittää jo paljon, muttei kyllä sitä miksi HUS ei sijoita niitä koneitaan terveyskeskuksiin. Kiva kun nämä osapuolet pelaavat kanssa omilla tonteillaan eikä niinkään yhteistyössä. argh.

      Poista
  5. Kamalaa, voin kuvitella miten avuttomalta tuntuu tuossa tilanteessa. :( Voimia täältäkin, kaikille osapuolille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥

      Meitä on tässä onneksi 3 kappaletta, 3 sukupolven verran vahvoja naisia tässä, joten me ei luovuteta helpolla ;)

      Poista
  6. No on kyllä järkyttävää :/ Ainakin omat vanhempani ovat vielä sitä sorttia, etteivät uskalla sanoa lääkärille vastaan tai hakea apua muualta (pikkukaupungissa toisen lausunnon saamisessa on vielä omat haasteensa, erityisesti, jos tarvitaan erikoislääkäriä). Terveydenhuollon ei tulisi perustua neuvottelutaitoihin. Jaksamisia ja toivottavasti vaivaan saadaan apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen vielä sitä sukupolvea, joka vähän pelkää auktoriteetteja eli ymmärrän hyvin. Nyt lääkärit onneksi alkaa olemaan sen verran nuoria, että uskallan minäkin avata suuni tai kyseenalaistaa niiden juttuja ;)

      Musta on surullista, että meille aikoja sitten luotu loistava terveydenhoito kaikille on tässä jamassa. Tiedän, että se maksaa. Tiedän myös sen, että valtio syytää rahaa paljon turhempaan asiaan.

      Kiitos toivotuksista <3

      Poista
  7. Onko jo kuulunut jotain? Olen ollut blogeista poissa muutaman päivän, ja jo täällä on vaikka mitä. Toivon kaikkea hyvää! (PS Mulle kaupiteltiin työterveydestä "toiminnallista vatsavaivaa" melkein vuosi ennen kuin syöpä löytyi. V-päät.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho ! Vai sellainen toiminnallinen vatsavaiva. On se kyllä kumma, kun ei vaan haluta tutkia. Näköjään työterveydenkään puolella.

      Rötgentuloksia saatiin odottaa 1,5 viikkoa ja ne meni omakantaan. Lopputulema iän mukana tulleita vaivoja. Magneettikuvaanhan me ei tulla pääsemään. Mä en vaan ihan heti niele tota ikähommaa, kun kivut alkoi yht'äkkiä ja samalla tuntui kun jotain naksahti.

      Poista

Sana on vapaa, kiitämme kommentista :)