Jos meidän kissat ottaisi hatkat...

Nyt kun on lämmintä, kotona on ikkunat auki ja terassilla tulee rampattua tuon tuostakin. Mielessä on koko ajan kauhuskenaario siitä, että kissakansalaiset käyttävät tilanteen hyväkseen ja ottavat hatkat. 

Siitäpä se idea lähti, listata ennaltaehkäisyä ja ja pahin tapahtuu: miten sitten edetään. Lähtökohtaisesti käsitellään meidän juttuja, mutta yleispäteviähän ne on kaikille. 

Sirutus.

Rekisteröi kissa kissaliittoon, mutta myös sellaiseen palveluun missä sirun numero voidaan tarkistaa 24/7 , vuoden jokaisena päivänä . Kissaliitton rekisteriin pääsee käsiksi vain arkena ja virka-aikaan.  Meillä kissat on Turvasiru.fi palvelussa.  
Ja nyt uuden GDBR-lain takia itse kannattaa olla aktiivinen ja soitella esim. Viikkiin, laittaa fb:ssä eläinsuojeluyhdistyksille tietoa kadonneen kissan sirun numerosta. 

(HUOM! Muistakaa päivittää kissan tiedot muuton yhteydessä ! )

Ikkunat.

Jos kissan pää mahtuu raosta, mahtuu sen kroppakin. 
Tämän todisti täti-ihmisen äiti, Mimmin ollessa siellä hoidossa  pentuna. Kissa löytyi yhdessä vaiheessa makkarin ikkunan välistä, puoliksi ulkona. Kissan peräosasta kiinni ja kissan nosto sisään. Ikkuna oli äitini mielestä niin pienellä, ettei siitä kissa ulos mene.
Suosittelen siis tarkistamaan huolella, että kissan pää ei raosta mahdu. Silmällä se voi olla vaikea hahmottaa, mutta hellempikin keino varmasti löytyy kuin survoa kissan päätä ikkunan väliin ;) 

Hyttysverkko ei muuten kissaa pidättele. Se on kiva puuhakirja kissalle ja kissa menee siitä läpi niin tahtoessaan. Jos siis haluat verkottaa ikkunan, se tulee tehdä kissan kestävällä materaalilla.


Parveke/piha.

Verkotus, kissatarha tai valvottuna verkottomalla parvekkeella. 
Meillä on ihanan iso terassi, mutta sitä on todella vaikea verkottaa. 
Siksipä meillä ei hirveästi terassilla olla, koska 4 kissaa flexeineen sikin sokin ei ole rentouttavaa hengailua vaan hermoja repivää solmujen selvittelyä. Ja naapureiden naamoja aidalla, koska kyllä: 4 kissaa on ilmeisesti aikamoinen nähtävyys.

Musta olisi muuten ihanaa lukea, että Suomessa olisi suuntana verkottaa isotkin pihat kissojen turvallista ulkoilua varten. Jokainen kissa olisi sen arvoinen.  

Kaikki kissat voi muuten tippua parvekkeen kaiteelta, vaikka kuinka itse on 100 % varma, ettei oma tipu. Ja kaikki kissat ei sitten tipu jaloilleen. 

Ulko-ovet.

Me asutaan maan tasalla ja meillä on rapun ovi useasti auki. Joku jättää sen aina levälleen ja täti-ihminen sulkee sen, lähes päivittäin. Miksi? No tämän takia.

Kissa voi siis karata rapustakin käsin, mutta se lienee useimmilla harvinaista.Meillä ei, kun asutaan tosissaan maan-tasalla. 

Ulkoilu valjaissa.

Meillä ei ulkoilu kelpaa, mutta jos kelpaisi niin se olisi Nisukka. Joka on karannut multa flexistä pari kertaa. Onneksi molemmilla kerroilla kaveri on rynninyt rapun ovelle (koska olin sulkenut sen), mutta vakavia voisi tapahtua jos se laukkaisi karkuun ja jäisi flexistä kiinni esim. puuhun. 

Meillä kissat käyttävät Vänttisiä. Niissä ne ei ainakaan voi tukehtua, jos jää johonkin kiinni.

Jos nyt sitten niin kävisi, että näistä joku karkaisi. 
Ensin kirkuisin ja itkisin tovin hysteerisenä. Soittelisin varmaan lähimmät kaverit läpi.

Sitten aloittaisin hommat. 

Etsiminen karkin ja lelun kanssa.

Ihan ensimmäisenä lähtisin Cosman kuivakanat purkissa ja sulkalelu kädessä huhuilemaan lähistölle. Aika epätodennäköistä kyllä olisi, että ne kiinnittäisi kissan huomioin, koska ulkona on niin paljon muita stimulantteja. Ja pelottavaa. 

Onneksi muuten asutaan maan tasalla: kissat voi haistaa omat hajut terassilla ja luikahtaa sinne. 

Etsijäkoirat.

Etsijäkoirat, etsijäkoirat, etsijäkoirat. Meillä on siivouskaapissa karvanäyteet per kissakansalainen. Voiskin laittaa niihin uutta karvaa joukon jatkeeksi, materiaalista ei ainakaan olisi pulaa miten niin hukun karvihin?

Ilmoitukset FB ryhmiin ja karkurit-sivustolle.

Somen hyödyntäminen  on ihan ehdotonta. Ihmiset välittävät ilmoitusta eteenpäin ja näkyvyys kasvaa. Monisteet alueelle kannattaa kanssa toki laittaa.



 Loukun lainaus.

Ks. etsijäkoirat. Ja sitten loukkuja lainaa myös eläinsuojeluyhdistykset.

#trumpyourcat. Tämän kuvan takia Elli todellakin pohtii karkaamista, pelkään pahoin ;) 

So far, so good. 
Kukaan ei ole karannut vielä kertaakaan niin, että koko tuota listaa olisi tarvinnut käydä läpi.
Kerran olen karkkipurkki kädessä aamuyöstä kävellyt ympäriinsä ja kuiskien huudellut Nilssonia. Kissa ei löytynyt.

Itkua tihruttaen menin käymään sisällä. 
Tajusin kurkata partsille ikkunasta ja siellähän se. 
Odotteli sohvannojalla makoillen, että koska pääsisi sisään.