Synttärit !

Herrasväkemme herraväki viettää tänään synttäreitä.


Saanko esitellä herra Börje Matzo Böö Muruako, 44-ihmisvuotta:

Ja Herra Nilsson-Muruako, 40-ihmisvuotta:

Börjelle täti-ihminen hankki lahjaksi näköjään hammashoidossa käyneen Mimmin, sillä mikään - SIIS MIKÄÄN - ei ole ollut yhtä jännän hajuinen tai näköinen kuin hoiperteleva kuninkaallinen!
Nisu, no Nisu ei lahjoja kaipaa. Kunhan kanan filettä on tarjolla riittävästi niin sen jälkeen jaksaa taas tanssittaa mammaa paikasta toiseen vähän  sisutelemalla.

Ja hei, kissojen ihmisteniät voi kurkata tästä, että mitä ne nyt sitten olikaan kissojen vuosissa.

Hauskaa Vappua kanssa, muuten :)

Kissan IBD

Heti alkuun totean, että en ole lääkäri. En tiedä tästä sairaudesta kuin sen, mitä olen lääkäriltämme oppinut ja mitä netistä lukenut. 
Jos epäilet omalla kissasi sairastavan IBD:tä, ota yhteyttä eläinlääkääriisi. 

Hoitamaton IBD voi johtaa kissan lymfoomaan ja sitten onkin jo ihan toinen, todella vakava sairaus hoidettavana.

Nilssonin IBD epäily alkoi niinkin viattomasta vaivasta kuin oksentelu. 

Luulin satunnaisten oksujen johtuvan välillä tyhjästä mahasta ja välillä ahminnasta. Tohtori tiesi paremmin, varsinkin sen jälkeen kun huomasi Nisun myös arastelevan vatsaansa. 
Tutkimukset aloitettiin verikokeilla. 
Kissan säännöllinen vaikkakin satunnainen oksentelu ei ole normaalia ja syy tulee aina tutkia.  Ruoho-oksut tai karvaoksut, ne on normaaleja ja niistä ei tarvitse huolestua.

Mikä IBD ?

IBD (Inflammatory Bowel Disease)  =  tulehduksellinen suolistosairaus. 

Diagnoosin alle mahtuu monia oireita ja tulehduksia voi löytyä vaikka mistä päin suolistoa ja sisäelimiä. Tulehdukset ovat kroonisia eli niitä voidaan hoitaa, mutta ei parantaa. Kissan oireet antaa onneksi vähän viitteitä mistä tulehdusta lähteä etsimään: oksentelu viittaa tulehdukseen ohutsuolessa, ripuli taas paksusuoleen.
Mutta sitten mukaan tulee ne kaikki muut sisäelimet. Haima, maksa, munuaiset, vatsalaukku ja mitäniitänytkaikkiaonkaan.  

Nilssonin tie IBD-diagnoosiin.

Nisulta löytyi ensimmäisessä ultrassa paksuuntumaa suolistosta ja sappirakosta. Vuositarkistuksen verikokeista ei löytynyt muuta kuin alentunut foolihappo, joka viittasi krooniseen tulehdukseen. 

Kissan vaste lääkehoitoon oli hyvä kunnes tuli iso takapakki.  Nisun sisukaluissa oli räjähtänyt iso tulehdus, jonka paikkaa ei vielä tänäkään päivänä tiedetä. Jossain vaiheessa epäiltiin munuaisaltaita ja sen mukaan kissalle määrättiin antibiootit. Ne purivat ja munuaisaltaat löytyivät seuraavassa ultrassa terveinä. Ehkäpä se oli siellä sitten, se tulehdus? 

Seuraavalla ell käynnillä oletin kissan olevan jo ihan kondiksessa ja ultrassa löytyikin lähes kunnossa oleva sappi mutta uutena vaivana runsaskaikuinen maksa. Lisäksi löytyi selvästi suurentunut imusolmuke, ohutsuoliongelmia ja paino oli tippunut, vaikka kissa söi hyvin.

Tässä vaiheessa sovittiin, että se tutkimuksellinen leikkaus tehdään, koska se on ainoa varma tapa saada selville missä kohtaa kissan sisuksia ne tulehdukset on ja siten saadaan myös lääkitys räätälöityä kerralla oikeaksi. 
Osalla IBD kissoja on diagnoosi annettu huomioiden kissan ikä +röntgen +ultra + laajat verikokeet ja hoito määritelty niiden mukaan. Jos kissa reagoi hoitoon positiivisesti, on diagnoosi siinä. 
Itse tosin olen tuon leikkauksen kannalla, koska samalla lääkäri näkee kattavasti kaiken vatsaontelossa ja koepaloista saadaan 100% varmuus elimen tilasta.

Joulukuun alussa Nisu leikattiin. Koepaloja otettiin useampi. Diagnoosi saapui emailillä 21.12.2017. Nilssonilla on IBD ja hänen krooniset tulehdukset löytyvät ohutsuolesta ja maksasta.

Miten IBD:tä hoidetaan? 

Meillä hoito tapahtuu immunosupressivisella lääkkeellä nimeltä  Apoquel ja maksaa hoidetaan Adursalilla.  Nämä ovat meidän hoidon peruskivet. 
Lisäksi annamme tarvittaessa pahoinvointiin cereniaa, närästykseen Losec Mupsia ja  Resoloria ummetukseen.

Ruokavalio meillä on edelleen sama eli viljatonta märkäruokaa ja raakaa lihaa. 

Hyvä esimerkki muuten ruuan tärkeydestä: 
Annoin Nilssonille purkillisen sen ehdotonta lempparia: Shebaa (sisältää viljaa). 
Sitä meillä on todella harvoin tarjolla ja kissa menee ihan ekstasiin sitä saadessaan. Minäpä menin ruokailun jälkeen koomaan. Raukan ilmavaivat olivat kammottavan hajuiset ja se meteli, mitä toisen vatsa piti. Selkeästi toisella oli paha olla. Sen jälkeen on Shebat jäänyt kaappiin.  

Monia potilaita hoidetaan pelkästään erikoisruokavaliolla. 
Muita hoitomuotoja ovat kortisoni, suoliston toimintaa vilkastava lääke, pahoinvointilääke, närästyslääke, antibiootti, B12-vitamiini, kipulääke ja tuo meidän käyttämä immunosupressiivinen lääkitys. 

Huomioitavaa on, että jokaisen sairastuneen kissan hoito on yksilöllistä, eikä esim. meidän lääkitystä voida soveltaa automaattisesti jollekin toiselle kissalle. Lääkitys on aina räätälöitävä potilaan mukaan sopivaksi ja oikean kombinaation löytämiseksi voi mennä tovi.

IBD kissan eliniänodote? 

Kun ja jos lääkitys saadaan kohdilleen, kissa voi elää aivan normaalipituisen elämän. 

IBD:n kustannukset ? 

Kustannukset riippuvat täysin käytettävän klinikan hintatasosta ja voivat vaihdella suurestikin. Varmaa kumminkin on, että ihan halvalla ei IBD- potilaan henkilökunta pääse. 

Epäilyvaiheessa kuluja kasvattavat ultraukset, röntgenit ja laajat verikokeet. Näitä voidaan joutua ottamaan useamman kerran. Tutkimuksellinen leikkaus lääkkeineen kustantaa sievoisen summan ja vaatii vähintäänkin yhden kontrollikäynnin. 

Diagnoosin jälkeen viimeistään alkaa säännöllinen ja kissan elämänpituinen lääkitseminen. Mahdollisesti myöskin ruokavalio menee uusiksi ja kissalle pitää syöttää erikoisruokaa.

Kontrolleissa käydään potilaan kunnon mukaan. Osalla on 3 kuukauden välit, joillain 6 kuukautta tai jos kissan oireet on hallinnassa, riittää tilanteen tarkistus kerran vuodessa. Tämäkin on täysin yksilöllistä ja eläinlääkäriä kannattaa kuunnella tässä asiassa.

Mitäs Nisukalle nyt kuuluu? 
Lyhyesti ja ytimekkäästi: hyvää. Ruokahalu on valtava ja into sisustaa kanssa. Mimmiä pitää kiusata ja mamman kainalossa on hyvä olla. Meillä siis on tällä hetkellä lääkitys kohdillaan ja toivotavasti se silleen tulee myös pysymään.

Eipä sillä, ettäkö se olisi täysin kunnossa. Kevät ja astma. Mutta se on ihan oma tarinansa taas.


Tässä tahdon kiittää fb:ssä olevaan ryhmää nimeltä IBD-kissat. Siellä olen oppinut paljon uutta aiheesta ja niiden tietojen avulla sain tätä juttua käsiteltyä laajemmin.

Miten teillä muilla? Onko siellä IBD-kissoja? 

Kuninkaalliset terveiset vol 3

HRH alkaa jo selvästi olemaan pientä uupumista näistä Englannin kuninkaallisten lapsista.

Siitä huolimatta, koska kuninkaallisilla on sisäsyntyiset käytöstavat , ei tämäkään vauva jää ilman HRH:n terveisiä:  They say 3rd time's the charm, but not for you it isn't,  dears.  Yet another pink and bold one, I see. Hurrah?

Tässä ensimmäiset kuninkaalliset terveiset
Ja tässä toiset.

Kirja-arvostelu: Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa

                                                                      *SPONSSI* 

Maami Snellman:
Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa
Kuvitus: Sanna Pelliccioni
68 sivua
Myllylahti

Kissa, perhe Sumuvuori ja perheen juuri alkava lomamatka. Siitä alkaa Jaakon seikkailu.

Jaakko Enkeli Lentokenttä on sisäkissa, joka tahtoo syödä lihahyytelönsä lautaselta, juoda vetensä omasta kupista ja käydä omassa sisävessassa. Siksi Jaakon idea karata kotoa ei ehkä ollut se paras juttu. Jaakon jännittävä tarina pitää otteessaan aivan kirjan loppuun asti. Kirja on suunnattu 5-9 vuotiaille, mutta kyllä keski-ikäinen tätikin täällä pidätteli henkeään. 

Kirja on kirjoitettu ihanan rikkaalla kielellä, juuri sellaisella joka ravistelee mielikuvituksen hereille. Luettavaa on paljon, joten se saattaa olla useamman illan iltasatu proggis. Itse jo lukevien lasten kanssa voi joutua käymään useampaan kertaan ovella kehottamassa  laittamaan sen kirja kiinni ja valot pois.

Kuvitus on veikeää ja elävöittää tarinaa kivasti. 

Triolan jengi siis suosittelee kirjaa. 

Triolan kissakansalaiset puolestaan lähettävät terkkuja, että kissojen ei kannata karata, koska saduissa asiat on aina niin paljon paremmin kuin oikeassa elämässä. 
Siksi ne on satuja.

Eläinystäväni 2018

Tunnustan. Täti-ihmiselle tuli valtava messuväsymys viime vuonna ja olin päättänyt, että tämä vuonna skippaan kaikki  - siis ihan kaikki - messut.

Sitten Pikkupetojen Piivi ilmoitti, että hän tulee Noran kanssa näyttelyyn.
 - Pakkohan mun on molemmat nähtävä!

Seuraavaksi näin, että Ananimalab on paikalla.
 - Pakkohan mun on livenä nähtävä mielenkiintoisin uusi kissa_design-tuote Suomesta aikoihin!

Ja Deluxe PrimaCat on paikalla.
 - Parhaat messutarjoukset ikinä!

Niinpä.

Seuraavaksi ajattelin, etten kumminkaan tee juttua blogiin eli jätän kameran kotiin.
Onneksi on puhelimessa kamera, koska juttuhan se on tehtävä. Sen verran olen innoissani tällä kertaa.

Takana on tosi kivat messut ! Näin Piivin ja Noran. Sain Hupsun ja Tosi Höpsön Sandran seuralaiseksi ja kävimme sössöttämässä rotille, pupuille ja marsuille.
Naukulan Mamma löytyi euroopplaisten ständiltä. Ja muitakin tuttuja näin, mm. Prinsessa Adagian.  Ja ihmisiä. Kissabloggareita ja kasvattajia. Kuin kivaa! !

Ja löytyi se Ananimalab ensin Sandran kanssa käveltiin kyllä ihan väärään suuntaan.

Messutarjous  - 10 % on nyt hyödynnetty ja meille on tulossa mustalla sisalilla, mustilla reunoilla 5 yksikön kombo. Täti-ihminen on aivan täpinöissään täällä, enkä saa varmaan nukuttua seuraavaan kahteen viikkoon!

Palaamme siis tämän tiimoilta asiaan muutaman viikon päästä !

Ja sitten piti hyödyntää ne PrimaCatin tarjoukset.

Siinä on ruokaa vähäksi aikaa, noi mustassa lootassa olevat nampat sain kaupanpäällisiksi.

Messut vielä huomenna auki klo 9-17.

Eläinystäväni löytyy  muuten tänä vuonna hallissa 2 eli alakerrassa.
Eurooppalaisten kissojen ständi paikalla  2e69  ja Ananimalab 3g68. PrimaCatiin ei edes osoitetta tarvi antaa, sen kyllä näkee kaukaa!

Olkoon voima kanssanne !

Mustissa ja Mirrissä on myynnissä ehkä hauskimmat kissanlelut ikinä!
Jouluna jo salaisena kissapukkina hankin niitä Naukulaan, mutta nyt oli pakko ostaa kotiinkin.

Vain poistamalla lelut sain kuvattua. Pahvia.

Nämä on vaan niin mageet!

HRH ja Darth Vader. 

Mutta yksi vika näissä on. Ne on ostettu kaupasta ja kissoja varten.

Katsokaa nyt tota masua !!! 

Kyllä ne kelpaavat, mutta ei niistä mitään lemppareita tullut. Kissoille.Täti-ihmiselle ne on.

Chewbaccan ja Yodan pyllyt.

Tylleröiden siivouspäivä

Sunnuntaina täti-ihmisellä lipsahti sänkyvaatteiden vaihto vähän suuremmaksi proggikseksi. Yllättäen oli kaksi kaapillista tavaraa levitettynä ympäärinsä ja hyllyjen hinkkaaminen alkanut. Ei siinä mitään, hyvä tehdä moisia hommia välillä.

Homma lipsahti ihan tahattomaan konmaritukseen asti: pussilakanasettejä meni monta paria Punaisen Ristin pinoon, huonokuntoiset tekstiilit taas eläinsujelulle toimitettavaan pinoon.   

Mimmi ja Ellikin osallistui. Ryökäleet. 

Ne teki makuulakon vrt. istumalakko. Homma viivästyi mielensä_osoittajien vuoksi hyvän tovin. 
Kuka nimittäin raaskii häätää kissat pois, yleensäkään mistään? En minä ainakaan.

Arvatkaa vaan onko moista omatoimisuutta tiedossa sitten, kun noihin kissapurkkeihin pitää oikeasti mennä eläinlääkärikäynnin takia? Ei. Miksipä olisi?

Toteemipaalu

Me Mimmin kanssa tässä yksi hetki sitten  hoideltiin tärkeitä juttuja toisaalla. 
Sillä välin loput katit oli päättänyt tehdä pienen yllärin.

Ne on muodostanut toteemipaalun. 

Kis(s)ailua

Kevät. 
Se tankkaa noiden kattien moottorit jollain turbodiiselillä.

Äksön on kyllä tervetullutta ja naurussa on välillä pitelemistä. Toistaiseksi en ole saanut pideltyä. Katsokaa nyt Börjen viiksiäkin.

Vaikka jokainen kuva noista näyttää samoilta, löytyy niistä minimaalisia eriäväisyyksiä. 

Möllöttelijät.

ÄKSÖÖÖÖN !   

Börje vajosi tyynyn taakse, läpsytteli jatkui vielä hetken ja tilanne oli ohi ennen kuin ehdin enää yhtään uutta kuvaa ottaa.

Ps. Mimmi on muuten tuunannut ton sohvan käsinojan. En itse olisi tajunnut, kuin kiva se on kun sisällykset tursuaa ulos. 

Hyvä tukkapäivä

Madamen tukan kanssa on ollut ongelmia. Joskus enemmän, joskus vähämmän.

Viime vuonna jouduimme pariin otteeseen tekemään radikaaleja hommia ja täti-ihminen kyni katin karvan ruokottoman huonolla kampaajan taidoilla aika karmaisevaksi.

Nyt on karvaa kasvanut mutta hilseilystä vaan ei olla päästy eroon, enkä ole saanut Mimmiä syömään lohiöljyä.  Kunnes vihdoinkin tajusin kysyä apua.
Facebookin ryhmässä kissan luonnonmukainen ruokinta, raakaruokinta, barf toimii moderaattonina mm. kissablogimaailmasta tuttu Pikkupetojen  Piivi.  (Ryhmä on suljettu, mutta tahtoessaan voi hakea jengiin mukaan).
Siellä sitten yhdessä öljykeskustelussa kysäisin kävisikö sama tuote Madamelle ja annostusohjeen. Check.  Lisäksi sain ohjeen ostaa tiettyä sinkkiä. Check.

Näitä ollaan nyt syöty.

Lisiä on nyt tuupittu HRH:n kitusiin vähän oli kuukauden ajan. Öljykapseli pitäisi muistaa antaa 4 kertaa viikossa ja sen muistamisen kanssa on vielä vähän säädettävää. Mutta tälläkin muistamattomuudella ollaan saatu jo tulosta aikaan. Hilseily on selvästi vähentymään päin.

Eikä siinä vielä kaikki.

Nyt me ollaan löydetty vihdoinkin kampa, joka kelpaa Madamelle ja me ollaan päästy kunnolla selvittelemään takkuja ja olen saanut kampailla jopa HRH:n häntää (ennen siihen ei saanut koskea ollenkaan). Melkein tekisi mieli uskoa, että tänä vuonna ei tarvi kaivella sheiveriä esiin muuta kuin ehkä brasilialaisen tiimoilta.

Enpä olisi  olisi ikinä uskonut, että tämä olisi se ihanin kampa jolla lopulta päästään yhteisymmärrykseen turkinhoidon tarpeellisuudesta. Nyt me sitten jatketaan lisäravinteita ja kampaillaan tukkaa. Samalla tulee vähän kyllä pussailtua Madamea ja sitten vielä vähän lisää.

..koita siinä sitten kuvata Mimmiä....

Madame on meillä kaikista hankalin kuvattava.
Ihan ensimmäinen syy on HRH:n väri. Varsinkin pimeällä.
Toinen syy onkin sitten se, että kun vaan koskeekin kameraan niin vähintäänkin Mimmi
kääntää päätään.

Äh. eiku.

Äh. Eiku.

Joskus jeesiä tulee kaverilta, joka purjehtii kuvaan juuri väärällä hetkellä.

Äh. Eiku.

                                                                              🙄