Potilas Nii ja Böö

Nyt en uskalla enää todeta mitään sen ihmeempää, kuin että lääkkeet puree. Viimeksi kun hehkuttelin kissojen terveydellä niin tuli tämä viimoisin käänne. Eli siis: lääkkeet puree.

Tuloksiakin vielä odottelen.Teija oli lomalla tämän viikon ja hänen kollegan piti niistä soitella. Epäilen valtavaa kiirettä olleen klinikalla, koska puhelua ei ole tullut. 

Kyselen sitten Teijalta ensi viikolla.

Nisusta on tullut varsinainen sylikissa. Rakkauspörrö päällä se läpsyttelee täti-ihmistä, kiipeää syliin ja kellahtaa selälleen kehräämään. Siinä tämä täti sitten keinuttelee toista kuin pientä vauvaa ja pussailee sen kirsua.

En valita.

Sitten toi toinen kissaherra.

Välillä Matzo villiintyy ihan hurjaksi ja kita auki metsästää viattomia saaliitaan.

Tästäkään en valita.

Mutta tästä valitan, tavallaan. Tavallaan en.

Se yksi nimittäin jaksaa taas sisustaa.  Hyvä merkki, mutta varpaillaanhan tässä joutuu olemaan. Toi yksikin tyyny on tossa ollut jo Nisun käsittelyssä. Käsittelyt jatkui mutta materiaalista hävikkiä ei tällä kertaa tullut.