Maanantaina iltasella sain vihdoinkin mun soffakaverin kyljen päälle torkkumaan.
Selkeä muutos katissa alkoi sen jälkeen, kun antibioottia oli syöty 1.5 tablettia. Hän poistui kantokopastaan klo 14 aikaan ja alkoi tassutelemaan ympäriinsä. Tyyppi meni omalle lemppari paikalleen digiboxin päälle. Ja lopulta tosissaan parkkeerasi siihen täti-ihmisen kyljyksen päälle.
Huoli loppui siihen.
Kehräämistä jouduin odottamaan vielä vuorokauden, mutta tiistaina kun tulin ilalla töistä - alkoi hyrinä.
Tiistai-iltana todistin myös mahtipisun lorottelun vaikka olinhan mä toista painellut ja tökkinyt siihen malliin jo pari päivää, että jos ei olisi pisua tullut olisihan se kiroillut mulle. Mutkun on pakko nähdä omin silmin ja kuulla omin korvin.
Bakteeriviljely oli negatiivinen.
Diagnoosi edelleen mysteeri. Ehkä se munuaisaltaan tulehdus.
Oma tohtori sanoi, että jos Nisun kunto pysyy hyvänä, riittää että tutkitaan samalla silloin 8.11 kontrollissa. Mutta jos vähänkin tuntuu, että jotain ei ole nyt kohdillaan niin heti tapaamaan häntä.
Nyt siis kaikille peukut ja tassut pystyyn, että tuon katin kunto pysyy hyvänä siihen asti.
Lauantaiyönä klo 03 yksi täti-ihminen hipsutteli kotiin illanvietosta. Vastassa oli 3 ruokaa vaativaa kattia ja yksi keittiön tasolla oleskeleva flegmaattinen katti. Sille ei kelvannut ruoka, ei herkut. Vatsa oli ilmeisen kipeä takajalkojen lähistöllä, koska sinne koskettaminen aiheutti murinaa. Veskissäkin se pyörähti, mutta mitään ei saanut pissittyä.
Siitä se alkoi, se huoli. Klo 03.
Huumattuna.
Klo 8.30 saavuimme Yliopistollisen eläinsairaalan hätäpäivystykseen. Johtuen hilpeästä illanvietosta, sinne suhautettiin taksilla. Nilsson oli siellä yllättäen utelias ja liikkuvainen, koska mielenkiintoiset hajut. Jokusen tunnin odottelun jälkeen nähtiin tohtori. Kissa oli kuivunut, rakko mandariinin kokoinen, kuumetta 39.8 astetta. Tässä pohdittiin, että kissa jäisi sairaalaan hoitoon vuorokaudeksi. Tiedossahan oli vielä nukuttaminen, rakon tyhjennys ja virtsanäyte.
Potilas herra N.
Kanyylin laittaminen oli ihan oma juttunsa. Se saatiin laitettua kolmannella yrityksellä ja kolmen rauhoituspiikin jälkeen. Nisussa on jytyä, koska Nisu ei vaan tahtonut. Tästä syystä tohtori oli sitä mieltä, että jos kissan virkeys on yhtä kova illalla - se saakin tulla kotiin toipumaan. ISO SYDÄN.
Ensimmäiseen huumakseen valmistautumista. eipä silloin tiedetty, että tunnin päästä vasta onnistuu.
Verikokeet kertoivat seuraavan: valkosolujen kokonaismäärä oli voimakkasti koholla 40.88 (viite 2.87-17.02). Loput tulokset viittaavat kanssa tulehdukseen.
Rakon ultrassa ei havaittu merkkejä tulehduksesta. Virtsa oli normaalia laimeampaa ja siellä oli pientä sakkaumaa. rakko tyhjeni painamalla. Bakteeriviljelmän tulokset tulevat alkuviikosta. Diagnoosia ei saatu, mutta epäilys on että tulehdus voi olla munuaisaltaissa.
Kissatäti ja sen kissa lattialla.
Nisu sai nesteitä ja antibioottia suoneen. Herran kuumetta ei voitu enää mitata, koska kaveri pani hanttiin. Klo 20 tohtori soitti ja sanoi, että sen saa hakea, tyyppi on sen verran virkeänä siellä. Se soi 3 annosta ruokaa, vaati huomiota.
Kotona oltiin apteekissa pyörähtämisen jälkeen 21.15. Se nukkui koko yön kantokopassa ja oli taas aamulla vaisu ja edelleen viihtyi ainostaan kantokopassa. Ruoka ei maittanut juuri ollenkaan. Kiitos joustavien kollegojen ja esimiehen - tämä sai pitää hätälomapäivän tänään.
Potilas tutkii.
Antibiootit näyttää purevan ja nyt kissa on virkeämpi. Tämän episodin jatkot on omalla tohtorilla Felinassa, tulehduksen paikka olisi hyvä paikantaa ja varmistaa että syödään varmasti oikeaa antibioottia.
Sunnuntain menot: 498 € ja rapiat. Kohta on vakuutuksen katto ylitetty.
HRH aloitti oman lääkityksensä samaan aikaan kun Nisu omansa.
Toisella alkoi lääkkeet puremaan saman tien, toisella ei juurikaan muutosta tilaan ole näkynyt.
Paitsi nyt. Nyt on HRH palautumassa entiseksi rohkeaksi itsekseen!
Jos tässä vaikka vähän tuulettaisi napaa...
Tästä viikosta alkaen meillä onkin asunut Madame, joka ei kavahda jokaista herra Nilsson katsetta. Kissa, joka ei säiky ihan jokaista herra Nilssonin tassun liikettä. Kissa, joka ei kyräile piilossa kaikkea valveillaoloaikaansa.
Meillä asuu kuningatar, joka on alkanut haastamaan Börjeä leikkiin. Kissa, joka leikkii välillä itsekseen ja kipittää täti-ihmistä karkuun, kun tämä lähestyy pilleri kädessä. Kissa, joka kulkee välillä häntä terhakkaasti pystyssä eikä aina lattiaa myöten.
Kuninkaallinen kieli.
Oikeasti mietin pitkään, onko mitään järkeä syöttää kissalle lääkettä itsetunnon takia. Lääke on kumminkin aina lääkettä. Nyt voin sanoa, että ratkaisu oli oikea. HRH on saamassa elämänsä takaisin ja täti-ihminen on päässyt samalla sellaiseen onnellisuuden kuplaan, mitä sillä joskus aikaisemmin oli.
Toisaalta, saatanhan tässä tuuletella liian aikaisin. Vastahan tuota reipastumista on ollut muutamia päiviä. Silti me nyt ollaan tosi positiivareina tämän jutun kanssa ja ollaan täysin sitä mieltä, että tämä on jatkuvaa.
Pikku-Elli tuli auttamaan kaaoksen purkua keittiössä. Paitsi että se juttui tyhjään viinitelineeseen.
Kuten toinen kuva osoittaa, ei tilanne ollut kriittinen vaan ehkä jopa etukäteen suunniteltu. Sen verran toi ihanan höntsä katti vietti siellä aikaa juttuja haistellen ja niitähän tossa näytti olevan ihan kiitettävä määrä.
Silloin kauan sitten, kun Nisu ei ollut vielä ihan niin täynnä itseään, saatoin löytää sen ja Ellin samasta pöntöstä torkkumasta. Sitä ei ole aikoihin tapahtunut, paitsi nyt.
Siellä ne veskissä olivat, molemmat samassa ämpärissä !
Kelailin noita kahta tuijotellessani sitäkin, että olisko Nisun sappikivut ollut syynä sille, ettei se ole aikoihin itseään tykyttänyt unikaveriksi kelleen noista kateista? Ehkä, ehkä ei.
Mutt nyt ne siellä oli, Nisu sai Ellilta kunnon pesunkin kirputuksineen tapahtuman johdosta. Mama häpi!
Börjehän on meillä se kissakansalaisten keskuudessa valtuutettu ovien avaaja. Tyyppi on vaan ihan hoplaa, ovenripa tassujen väliin ja voilá: homma hoidettu.
Jos vahingossa laitat veskinoven kiinni itse ollessa sillä vessassa - hoplaa. Et ole enää.
Haluat pitää välioven kiinni. Hoplaa. Tarvittaessa vaikka monta kertaa päivässä. Ei pysy kiinni.
Vaan nyt on hyppyharrastus viety askelta hyppyä pidemmälle.
"Ihan turha poru mitättömästä asiasta. Jos tahdon oven auki, sen avaan. PISTE."
Lauantaina aamusella heräsin Nilsson kainalossa. (Joskus yöllä olin toki herännyt siihen, kun joko taas teki hoplat. Joskus siis herään siihen, joskus en.)
Nousin reippasti ylös nitisevin nivelin ja ja jotenkin nyt tossa ovihommassa oli jotain pielessä. Kissat pyöri jotenkin liian innoissaan eteisessä. Paitsi Madame. Yleensä siis jengi rynnii keittiöön odottelemaan ruokaa.
Mitä?! Taas ovi suljettu. Pakko hoitaa tilanne!
Uskokaa ta älkää, mutta Matzo oli saanut ulko-oven auki. Siinä se repsotti täysin auki ja rapussa Madame seikkaili häntä pystyssä, musta nenu innosta väristen. Ei mitään tietoa, kauan se ovi oli siinä auki ollut, mutta oletan ettei kauhean kauaa. Kun noita katteja oli kumminkin sisätiloissa kolme kappaletta.
Yleensä laitan oven siis takalukkoon, mutta eilen olin vetäissyt sen huolimattomasti vaan kiinni.
Opin läksyni.
Kuukausi sitten alkoi Nils Nilssonssenin sappirakkotulehduksen hoito. Pilleriä jos toistakin on asennettu kissaan sen etuluukun kautta (sormien vaaravyöhyke) joka päivä ja ne ovat vaikuttaneet potilaan oloon positiivisesti.
Dösäpysäkillä.
Ultra näytti saman. Sappirakon seinämä on paremman näköinen kuin viimeksi, mutta edelleen se on jonkin verran paksuuntunut ja runsaskaikuinen. Ihanaa on myös se, että katti ei enää arista sappirakon aluetta.
Tajuisin muuten vihdoinkin kysyä mikä ennuste tällä tulehduksella on ja se on hyvä eli hoidettavissa. Sitkeä se kylläkin on, mutta lopulta meillä on kissa, joka on täysin terve. Olin jo valmistunut, että tämäkin joku krooninen vaiva. Ei onneksi oo.
Tohtorin pöydällä, tuttu mesta.
Tällä kertaa pääsin mukaan toimenpiteeseen, koska TADAA : se tehtiin nukuttamatta, opiaattiruiskeen voimin. Säästin anestesiakulut, jeeesh! Samalla sain pidellä Nilssonssenin koipia ja häntää kurissa tutkimuksen ajan. Saattaa olla, että mulla alkaa eläinlääketieteen tutkinto olemaan pikkuhiljaa valmis. Kröhömpsis.
Pieni, söpö huumehörhö.
Seuraavan kerran mennään ultraan taas kuukauden päästä. Tässä välissä heitellään seuraavia lääkkeitä siihen etuluukkuun:
- Adursal jatkuu, 1/2 tabua päivässä.
- Apoquell 1/2 tabua aamuin, illoin 2 viikkoa ja sen jälkeen kerran vuorokaudessa. Toistaiseksi. (Anti-inflammatorinen lääke kroonistuneen tulehdustilan rauhoittamiseen.)
- Samylin, ravintolisä 1 tabu päivässä. Kuukauden kuuri. (Maksan ja sappiteiden sairauden tukihoito, joka auttaa maksasoluja uusiutumaan ja suojaa soluja vapailta happiradikaaleilta.)
- Cerenia lopetettiin. Paitsi jos oksentelu palaa, niin sitten pitää hakea klinikalta uusi satsi.
Hyviä uutisia tuli siis ihan kunnolla, maksukin oli siedettävä 119 euroa. Tästä innostuneena kipitimme trippailevan Nisukan kanssa ruokakauppaan! Kyllä: Nisu pääsi Alepaan ostamaan illaksi piffit kissakansalaisille.
Nisu kävi ruokaosotoksilla !
Menomatkalla matka meni muuten molempien laulellessa. Ohessa tosi pimeä video Nisun esityksestä, täti-ihmisen laulut jäi äänittämättä. Jouduin oikeasti rapsuttelemaan ja laulamaan Nisulle bussimatkan, kun se rauhoitti sitä. Oltiin varmaan aika koomisia.v
(muokkaus: video ei olekaan enää pimeä vaan ihan valoisa. Aina jotain juttua noiden it-hommien kanssa. Pah.)
Torstai ! Aika ottaa aikakone alle. Tällä kertaa piipahdamme vuodessa 2012 !
9.12.2012
Selvästi HRH oli reilumpi vallanpitäjä, kuin tämä nykyinen - joka tässä samassa kuvassa köllöttelee.
Olinkin unohtanut, miten hyvin ne tuli keskenään toimeen. Silloin joskus.
Nisuhan siis syöksi Madamen vallankahvasta vuonna 2014 ja tämä kaksikko ei enää sen jälkeen ole näin rentona ollut vierekkäin. Siltikin, edelleen nuuskuttelevat ja Seronil on tehnyt taikojaan Mimmille, joka ei enää ihan niin arka ole Nisun seurassa.
Ehkäpä me vielä pääsemme todistamaan kavereiden lähentymisen jossain vaiheessa?
Suoritimme Amerikanbuldoggi Neron emännän kanssa testin. Kissaihminen versus koiraihminen.
Rehellisyyden nimissä on jo tässä vaiheessa tunnustettava, että nämä ihmiset ovet tulleet toimeen oikein hyvin, takana kun on lähes 20 vuotta läheistä ystävyyttä.
Täti-ihminen on käynyt jo aikaisemmin testaamassa sitä, kuinka kissatäti toimii koiraperheessä, Neron vieraana. Suurta rakkautta ja paljon sössötyksiä. Aika selvä tulos.
Mutta saadaksemme kattavan tutkimuksen tuloksen, oli koiraihmisen aika tulla visiteeraamaan kissaperhettä.
Tässä tulokset.
Tulos on varsin selvä. vaikka kuvissa on käytetty herkkuja viekottimena useamman kissan saamiseksi samaan kuvaan niin voin vakuuttaa, että ilman niitäkin tämä jengi pyöri mukana ja hurmasi Neron mamman heti alusta alkaen.
Tulos: Kissa- ja koiraihmiset on ihan vain eläinihmisiä. Kissa, koira, marsu, hevonen tai haisunäätä tai joku muu. Kaikki on ihania ja erottelusta me vaan ei välitetä. Joku viihtyy paremmin koirien kanssa, joku kissan. Tai neljän.
Me ollaan Triolassa ollaan omasta mielestämme niin somemaailman trendeissä mukana, että meidän oli ihan pakko aloittaa tällainen uusi sarja: #throwbackthursday.
Me tulemme joka torstai piipahtamaan menneessä ja jokainen juttu on kissoista. Ei mitään matkoja tai muita turhanpäiväisiä juttuja: 100 % kissoja sanomme me!
17.05.2015
Kuiskintaa? Pesua? Haistelua ?
Ei voi ihminen tietää, mutta vastatoimenpide oli selvästi joko kurkun pesu tai purenta.
Ps. Ei ole ikävä noita turkiskuorrutettuja verhoja!
Ekoina kivuttomina päivinä mulle osoitettiin kiitollisuutta jatkuvasti päällä olevalla rakkauspörhöllä ja täti-ihmisen kampittamisella (koska piti pyöriä jaloissa).
Sohvatyynyistä on taas saanut rakennella esteitä yhdelle tyypille...
Sapppirakossa ei ole bakteeritulehdusta vaan kyseessä on ns. steriili tulehdus (inflammaatio). Sitä hoidetan Adursalilla - joka meillä onkin ollut käytössä jo ultrauksesta eteenpäin.
Verikokeista löytyi ainostaan lievästi alentunut foolihappo, joka viittaa krooniseen ohutsuolen sairauteen. Krooninen ohutsuolen sairaus on usein myös sappirakon tulehduksen taustalla.
Yhden tyypin päivän hommia....
Nyt on sitten apteekista haettu foolihappoa (Foliren 400 ug) ja sitä annettaan 6 viikkoa. Ardusalia ja Cereniaa jatketaan edelleen. Vatsaontelon kontrolliultra olisi tuossa viikon parin sisällä ja sitten selviää jatko.
Meillä kyllä pyöritetään aikamoista kissasairaalaa tällä hetkellä: Mimmi saa joka ilta Seroniliä ja 1/2 biotiinitabun. Nisu saa aamuisin Ardusalin + Cerenian. Illalla bongia ja foolihappoa.
Ps. Öykkäröintikin jatkuu. Se on siis luonnekysymys :D
