Lagos, Nigeria vol. 2

Edellistä matkajuttua on luettu sen verran monta kertaa, että se on yksi kiinnostavimmista jutuista tässä blogissa.  Päätin  kirjoittaa sitten vielä yhden jutun meidän matkasta. Tiedossa siis lisää kuvia ja yleisluonteisia faktoja.

Lagos on trooppista aluetta, jonka vuoksi siellä on niin vihreää.
Syyskuussa siellä on vielä kevät ja edellinen sadekausi vielä piti aurinkoa pilvessä. Lähtöpäivä olikin sitten ihan kunnon sadepäivä eli se siitä altaalla istumisesta ja auringon palvomisesta palamisesta .
Kokonaisia aurinkopäiviä saimme kaksi kappaletta. Lämpötila oli  noin 26- 28 astetta, mutta haastetta antoi ilmankosteus, joka huiteli  + 80 % päällä joka päivä.

Hotellin pihan liaanit. (The Blowfish hotel.) 

Pari ensimmäistä päivää pää oli litimärkänä koko ajan, mutta sen jälkeen helpotti. Kuuma toki oli, mutta hikoileminen rauhoittui. Kaikki krempatkin parani, se on se lämpö ihmeellinen juttu ihmisen kropalle.

Hotelli. Vartiointi 24/7. 

Hotellissa oli ilmastointi ja oma generaattori. Sähkökatkoksia on lähes päivittäin ja joskus useamman kerran päivässä. Yöt oli ilmastoinnin vuoksi ihanan viileitä tai kamalan kylmiä - riippuu keneltä meistä sitä kysyy.

Nigeriassa puhutaan englantia, se on koulu- ja virastokieli.
Valtaosa osaa puhua ihan kieliopillisesti "oikeaa" englantia, mutta arki käytössä on pidgin-englanti. Se on yksinkertaistettua englantia ja saattaa kuulostaa kovin kummalliselta suomalaisen korvaan. Ensiksi ihan siksi, että emme tiedä sellaista kieltä olevan ja toisekseen siksi, että se oikoo kieliopin mutkia suoriksi ja me luulemme, ettei  sitä puhuva ihminen osaa englantia. Sitten siihen päälle tietty afrikkalainen aksentti.

Meille perhe jutteli ihan normaalilla englannilla, koska ovat tässä vuosien aikana huomanneet miten meidän kanssa pitää puhua jotta nämä ymmärtää :)

Freedom park ja taideteos.

Englantilaiset saapuivat Nigeriaan  jo vuonna 1800-luvun alussa.1900-luvulla  britit tekivät Nigeriasta oman siirtomaansa ja olivat siellä aina vuoteen 1960 asti, jolloin Nigeria itsenäistyi. Britit jättivät Nigeriaan mm. koulusysteemin, kielen (no daa) ja molemmat maat ovat osa Kansainyhteisöä (Commonwealth of Nations). Se  on brittien entisten alusmaiden ja territorioiden yhteisö. Paitsi Ruanda ja Mosambik - ne kuuluvat yhetisöön, mutta eivät ole olleet brittien hallinnassa.

Lekki, taideteos tien varrella.

Nigerian rannikko on osa länsirannikon orjarannikkoa. Badagryn kaupungissa on mm. mahdollista kävellä 2.5 km orjareitti merelle. Nappasin youtubesta videon tästä aiheesta.

Seteliniput ovat jäätävän kokoisia. Valuutta pitää vaihtaa Nigeriassa, sitä ei ole tarjolla Suomessa. Mukana meillä oli siis euroja ja Junior kävi niitä sitten meille vaihtamassa. Hotelleissa ja pankissa kurssit oli niin huonot, että kannatti käyttää epävirallisia vaihtohenkilöitä. Mm. lentokentän lähistöllä tekee valuuttakauppaa lukematon määrä yksityisiä henkilöitä, joilla on kilpailukykyinen muuntokurssi.

Nippu rahaa. 500 nairaa on noin 1 euro.

Garden eggs. Hedelmä keltaisena ja vihreänä. Munakoison sukua. ei makea. Kummallinen.

Yläkuvan munakoison serkut odottelivat tuossa myyjää, joka oli ne siihen hetkeksi laskenut. Ruuhkassa myydään suklaasta leffoihin. Hedelmät ja muut pakkaamaattomat ruuat ei ihan hurjasti kyllä napannut, koska se saaste. Mutta kauppaa silti tehtiin: ostettiin kankaiset nenäliinat ja Nigerian saksanpähkinöitä eli Nigerian walnuts.  Itse en niitä  uskaltanut maistaa pähkinäallergian takia, mutta muut nakertelivat niitä niin, että lisäpussukoita piti ostaa useampi seuraavalta myyjältä.

Katunäkymää.

Toyota on paikallisten suosituin automerkki. Varmaakin siksi, että se on kestävä ja helppo korjata itse. Lentokentän lähellä on valtavan kokoinen tori - siis todella valtava - missä myydään varaosia. Sieltä sitten ihmiset menee ostamaan tarvittavat tuotteet ja kohta taas auto kulkee.

Toinen jännä juttu oli, että kadun varrella on generaattoreilla tai moottorilla käyviä renkaan täyttöpisteitä. Muuta ei tarvinnut tehdä kuin laittaa auto parkkiin ja kohta jo aparaatin hoitaja tuli paikalle ja renkaat täytettiin pienellä rahalla.

Merenrannalla. Elegushi beach.

Merenrannalla kävi ihanan kova tuuli. Aallot oli isoja ja horisontissa matkasi letkassa isoja rahtilaivoja . 

Talo ja samalla mainos. Victoria Islandille menevän tien vieressä.

Matkalla lentokentälle, näimme matkalla miesjoukon. He olivat jonkun valkoisen peitossa ja kädessä olutpullot.

Siinä vietettiin varpajaisia. Vauvatalkkia ja bissee. Luonnollisesti en ehtinyt tästä kuvaa napata, mutta mielessä kävi kuinka miehet on samanlaisia kaikialla. Vaimo vahtii vauvaa ja isä kavereineen vetää bissee ja pöllöilee.

Kauppiaita ruuhkan keskellä.

Toinenkin yhtäläisyys maailman kaikkien miesten kesken selvisi kanssa. Nimittäin kaikki kuseskelevat minne tahtovat. Pissailevia äijiä näkyi päivittäin tienposkessa. Useita. Äh.

Bussin rahastaja. 

Moottoripyöräilijöillä ei ollut kypäriä, lukuunottamatta muutamaa poikkeusta. Takapenkillä ei käytetä turvavöitä (paitsi me, jos sellainen oli tarjolla). Ihmettelen oikeasti, ettemme todistaneet yhtäkään onnettomuutta, kun toi meno on noin huoletonta ja liikenne hurjaa. 

Nämä miehet juoksivat ja jarruttelivat liikenteen keskellä tuhottoman painavan metallilastin kanssa. Arkiliikuntaa hevimmän kautta. 

Yöelämä Lagosissa on sykkivää ja sitä verrataan New Yorkin menoon. Ehkäpä minä tai äitini ei nyt tosta tiedosta innostuttu niin paljoa kuin se nuorin meidän jengistä ;)

Vielä jäi siis paljon nähtävää ja tehtävää seuraavalle reissulle. Keski-ikäisenä tätinä eniten kiinnostaa Badagry ja point of no return. Toisaalta, se on sen saman tien varrella missä on se passien tarkistuspiste. Se, missä luultiin että auton rengas ammuttiin mäsäksi... ehkäpä sittenkin clubbailemaan sen sijaan?