Viikin löytöeläintalo

Tänään illalla täti-ihmisen naapurinlähiössä täällä Länsi-Helsingissä kuhisi.
Nuoren aikuisen kanssa vietetty "kokoalamppujahuonekalujajakaikkeasellaista" -päivä oli pulkassa ja mielessä ainoastaan ruoka ja tzillailu.

Vaan illansuussa oli yksi söpö, sininen kissakansalainen kävellyt naapurin maaparvekkeen kautta sängyn alle naukumaan.  Tämä naapuri on tuhottoman kissa-allerginen tyyppi, joten seuraava naapuri (täysin kokematon kissojen kanssa) nappasi kisun kotiinsa. Ja tässä vaiheessa me ajoimme pihaan. Samalla huomasin, että viesti oli jo puhelimessakin, että onko sulla kaikki kissat kotona?

Mä olen ehkä karkuri, koska mä olen niin kiltti ja annoin noiden tätien lääppiä muo ! 

Tästä alkoi ensin suunnaton epäorganisoitu sähellys, kunnes täti oli saanut selvitettyä, että kyllä - Elli on kotona ja sen suurin hätä on  on huutava nälkä. Huh. Oman lauman ruokinnan jälkeen alkoi järkikin palaamaan eli ruokaa mukaan ja naapuriin.

Kissaboksi kainalossa, raksuja ja PrimaCatin tonnikalalla varustettuna lähdimme jahtaamaan söpöläistä, jota ei muuten ruoka kiinnostanut ollenkaan. Onneksi kaveri oli niin ihmisystävällinen, että kissa oli kopassa parissa minuutissa. Lopulta auto oli lastattu täti-ihmiselle, löytökisulla ja allergiavapaalla Naapurilla (lievää ihastusta oli muuten havaittavissa kissaa kohtaan kissakokemattomalla ;) )  -> Viikkiin !

Kohde saavutettu.

Ohjeita....mutta minne soittaa/mennä aukioloaikojen jälkeen? 

......Niin, siis minne soittaa, kun kello on yli seitsemän illalla?? Toi numero ei nimittäin vastannut....

Näille! Oikeasti! 

Kyllä vaan. Kun talo on kiinni, hoitaa poliisi eläinten vastaanoton. Luonnollisesti unohtui poliisin suoranumero ja poliisin sivuilta en sitä helpolla löytänyt. 112  -> sitä kautta partiolle ilmoitus -> aurinkoinen päivä , perjantai ja lätkää telkkarissa = erittäin kiireinen ilta poliiseille. Tulevat kun ehtivät.

Idylistä, eikö?

Tzillailin sitten kahden misun kanssa ulkona ;)

Poliiseja odoteltiin sitten jokunen tovi, mutta ilma oli ihana ja seurakin hyvää. Maija saapui pihaan, ovikoodia selviteltiin ja lopulta kissa saatiin sinne, minne pitikin.

Kämppä sisustettiin veskillä, vedellä, raksuilla ja sillä PrimaCatin tonnikalalla. Kuten  toinen poliiseista totesi, ettei toi nyt mikään Hilton ole niin tuolla on kyllä ehkä paras buffa ikinä! 

Nyt meillä tällä meidän naapurinlähiössä pidetään peukkuja isosti pystyssä, että kaveri pääsee omaan kotiin. Todellakin pidetään. Varpaita kanssa.

Tämä kissatäti liikuttui kovasti näistä mun omista ihanista naapureista, että vaikka kissahommat ei sillä lailla ole niiden juttu niin tämän karkulaisen hyvinvointi oli molemmille erittäin tärkeä ja puheluja soiteltiin ympäriinsä, että kissa saadaan turvaan.

Kiitos Arja ja Anita, te teitte tänään tosi hienon teon ♥