Nilssonin astma ja sen lääkitys

Kiitoksia Kissasirkuksen Tashan  ja Naukulan Kerhon Mamman, ikuisuusprojektini "näin meillä annetaan astmalääkeet Nisulle" on saatu valmiiksi.

Valmistautukaa kissalääketieellisesti hyväksytylle ylempalttiselle sössötyslässytykselle, vannon että osaan puhua joskus ihan tavallisestikin.

Nissehän siis tulee ottamaan lääkkeet pyynnöstä ja ne annetaan yleensä keittiötasolla. Vaikein osuus koko lääkityksessä on kestää sitä omaa lässytystä Prednisolonin (kortisonipilleri) antaminen, joka pitää sormella tuupata kurkkuun että se menisi kissaan. Näyttää rujolta, mutta kissaa ei toimenpiteessä vahingoiteta, täti-ihmistä kyllä (vaikka tuolla puolen suuta ei ole hampaita niin voin kertoa, että puruvoimaa löytyy ).

Bongista otettiin tällä kertaa vain Flixotide (kortisoni).  Jos nyt olisi ollut tarvetta Ventolinelle, sen olisin antanut noin 5 -10 minuuttia ennen Flidotideä. Ventoline siis avaa keuhkoputket, siksi marssijärjestys lääkkeissä on tuonmoinen. Lasken ääneen Aerokatin hengitysläpän  heilahdukset että Nisurikin tietää missä mennään koska tietenkin Nilsson osaa laskea kymmeneen, daa.

Meillä riitää lopuksi massiviset kehut ja rapsutukset (yleensä myös pussaillu), herkkuja ei oikeastaan koskaan ole tarvittu.

Sitten kaveri matkoihinsa ja lääkeet on hoidettu kissaan.

Roferonikin muuten otettiin taas käyttöön, Nisun turkki näyttää vähän rasvaiselta joka on sen merkki, että caliki saattaa taas olla aktivoitumassa. Blääh.