Sukulaislikka

Täti-ihminen kävi visiteeraamassa meitin kissojen sukulaislikkaa Viron Valgasta, Miiua. Miiu muutti omaan kotiin tammikuussa ja koska se oma koti on täti-ihmisen oikein hyvän ystävän luona niin vähänkö kivaa , hei !

Moi! Mä olen Miiu.

Miua oli asunut yhden vanhemman mummon kanssa isommassa laumassa, mutta ilmeisesti karannut tai kadonnut  jossain vaiheessa, koska Miiu on löytynyt kadulta. Miiu eli  pitkään Valgan tarhalla odottamassa omaa kotia, vaan ei odota enää. Nyt Miiu on oman kotinsa oikeutettu valtijatar.

Ja arvatkaa mitä? Meistä tuli heti kaverit. Ekasta silmäyksestä lähtien. Me vähän haisteltiin,  siristeltiin, leikittiin, jultetiin, rapsteltiin, sössöteltiin ja siliteltiin. Tai siis pääasisassa minä,  Miiu kurisi ohjeita ja minä tottelin.

Vähän kiireitä tässä... 

Ja miksi siis sukua? No kun meistä kaikki Rekkujen kautta adoptoidut eläimet on sukua toisilleen ja sitten Valga. Sieltähän Nisukin on adoptoitu.

Miiulla on tiukka kielto olla keittiönpäydällä. Yhtä tiukka kuin Triolassa ;)