Painajainen

Viime yönä täti-ihminen näki ihan kauheita unia. Haaveissa on ollut muutto takaisin Lontooseen mutta nyt selvisi yksi juttu : sinne lähtee sitten koko meidän lössi tai ei kukaan.

 Täti-ihminen nimittäin muutti sinne viime yönä. Mukaan sai ottaa vain yhden kissan. Palo muuttaa oli niin kova, että  vaatimukseen suostuttiin ja mukaan valikoitui Madame Mimmi.

Ai tonne muutettaisiiin...kaikkiko? Ai sä ja mä vaan? No way! In your dreams!

Siitä eteenpäin yö oli pelkkää pakokauhua. Täti-ihminen ei muistanut koko kissan olemassaoloa kuin vasta kahden päivän päästä, Madamelle ei ollut varattuna ruokaa eikä juomaa eikä vessakaan ollut siellä missä piti. Silti Madame oli ihana oma itsensä ja puski täti-ihmistä rakkaudella siinä vaiheessa, kun tämä muikkeli muisti kissansa olevan mukana ja kutsui sitä.

Tämän jälkeen seurasi paniikinomaista hössötystä vesiastioiden ja ruokakippojen kanssa. Tolkuton ikävän tunne Triolan toisten jäsenten perään nosti myöskin päätään. Taisipa uni sisältää myös hallitsematonta itkua ja kovin räkäistä ylähuulta. Uni päättyi valtavassa syyllisyydentunteessa tehtyyn päätökseen palata Suomeen, omien rakkaiden kissojen pariin.

 Onneksi tämä oli vaan unta, mutta syyllinen olotila vaan pysyy mukana. Noita kavereita pitäisi saada klähmiä koko ajan ja rutistella kanssa.  Ajatuskin niiden hylkäämisestä saa tipan silmään. Muutenkin vähän  itkettäisi.

                                                        ♥ Ne on mulle niin rakkaita ♥