Grüße aus Berlin

Triolan henkilökunta palasi kotiin yöllä 16.4 klo 01.15.
Kotijoukoilla on ollut loistavat oltavat, kiitos kissojen  personal assistenteille ja luottohoitajallemme Grannylle (ja Hellulle). Börje vaan vähän temppuili ruuan kanssa - herran tapa reagoida muutoksiin on syömättömyys. Kaveri on närppinyt ruokaa vaan ihan pikaisen, mutta nyt jo huudetaan raksujen perään normaalilla intensiteetillä. Matzo on vähän primadonna ;)

Vaan matkasta tässä piti lätistä, tehdään se pääosin kuvin, Kännykkäkuvin.

Berliinissä suurin haaste on se koko. Kaupunki on 10 x Pariisin kokoinen joten välillä suunnistaminen voi olla haastavaa ihmiselle, jota ei ole siunattu  avaruudellisella ja visuaalisella älykkyydellä ... vaan ainahan sitä on lomalla aikaa ja sen kartankin voi kääntää vastaamaan katunäkymää tai sitten  ottaa mukaansa seuralaisen, jolle delogoi hommat. Meillä se oli nuori aikuinen.

Zoon rautatieasema  ja Christiane F. – We Children from Bahnhof Zoo

Anhalter bahnhofin rauniot, hotellimme kupeessa

Potsdamer Platz

The holocaust memorial

Kaksi Berliiniä silloin joskus

Checkpoint Charlie

1. Mövenpick hotellin aamiainen käy myös vegaanille 2. Punainen ja vihreä berliner 3. Illallinen: Nasi goreng ja iso olut + tofua vihanniksilla ja sodavesi = n. 16 € . 4. KaDeWen suklaabarin Moët & Chandonin Nectar Impérial lasilliset ♥

World Clock - Alexanderplatz

Brandenburgin portti

Nähtävyyksiä siis koluttiin hartaudella,  mutta shoppailuakin tuli tehtyä ihan kiitettävästi. Sillä välin kun nuori aikuinen ravasi kaupoissa, istui täti-ihminen tavaratalojen kahviloissa. Ja miksi ei istuisi, kun hinnat on tätä luokkaa:

Iso kookos-macchiato, pullollinen sihinävettä ja jälkiruokaherkku

Sää oli ihanan keväinen ja villatakin kanssa pärjäsi oikein hyvin. Jopa sadesäällä, vaikka silloin kaipasi kyllä jotain vähän läpöisempää päälleen hetkeksi.
Aika loppui ihan kesken, kyllä meille molemmille olisi vielä muutama päivä kelvannut. Pitää siis alkaa suunnittelemaan seuraavaa matkaa.   Silloin voisi ehkä osallistua trabant-safarille:

Trabi-safarin peränpitäjä, kameran kaivamiseen meni liian pitkä aika...

Tai käydä Berliinin kissakahvilassa ?

Entäpä sitten Triolan tuliaiset? No ne on tavallaan tänään Saksasta saapunut ruokalähetys, mutta yllätten suuren riemun herätti niin meissä kuin Börjessäkin keksilaatikko. Pahoittelen kuvien huonoa laatua:

Laatikkopää onnellisena 

Suurimman vaikutuksen täti-ihmiseen teki muuten se, että kaupunki on niin pyörätuolimyönteinen. Erilaisuutta ei kavahdeta ja perheet liikkuvat yhdessä, käyvät syömässä ja nauttivat elämästä vaikka yksi perheen jäsenistä  olisi  monivammainen.  Busseja käytetään  ja kuskit auttavat auliisti pyörätuolilla kulkevaa asiakasta ensimmäisenä. Never in Finland...

Ja selvisi muuten sekin, että herra Nilsson sisustaa innolla seurassa kuin seurassa.