Nilssonin anatomiaa vol. 1....

...tarjolla. Aloitetaan luonnollisesti vaatimattomimmalla kuvalla ikinä.

Alamaiset! Olen paikalla! Ihailkaa! MINÄ olen tässä !!!

Sisällöntuottajamme, suurella egolla ja valtavalla karmalla varustettu herra Nilsson on käsittääkseni siis väriltään mustasavu ja turkissa ei ole pohjavillaa. Karva on silkkistä ja sitä on normaalia vähemmän. Vuoden takaisen sairastelun aiheuttama rasvainen turkki on nykyään  jälkeen kiiltävä. Melkeinpä aurinkolasien paikka, kun herraa ihailee.

Vaaleanpunainen täydellinen mahapussukka ruskeilla nänneillä.

Ja se masu sitten. Vähäkarvainen, vaaleanpunainen pehmeä ihoröllykkä ♥  Ikävä kyllä en väriä saa kuvaan sellaisena kun se on joten mielikuvaksi haaleahko vaaleanpunainen possun  ja se sitten siiretään tuohon masuun. Väri, ei possua. Paitsi jos se on possun ♥:tä niin sitten sitä sinne masuun sisäpuolelle.

Sutjakat varvaskarvat

Ja tassut. Valeanpunaista anturaa ja valkoista varvaskarvaa. Täydelliset menokengät ralleihin ja välillä vähän rauhallisempaankin menoon. Kuvassa takajalka, ihana etukäsitassu yritetään kuvata joskus toiste ja vähän lähempää kuin ensimmäisessä kuvassa.
Niillä  herra Nilsson nimittäin tahtoo kosketella hellästi meidän kasvoja sylitellessä ja siksietukäsi on vielä ihanampi kuin  takatöppönen.

Tässä siis osa 1 herra Nilssonin anatomiasta. Etenemme aiheen kanssa verkkaisesti ettei siellä ruudun takana ihailijat pökräile jos kerralla tulee tosi paljon komeutta monessa kuvassa!

Abnormal kat-tivity

Muovikuusi lupasi 100 hyvää ja 1000 parempaa.

Silloin vielä, kun kaikki oli hyvin....

Tiedä sitten, oliko ne NE huligaanit vaiko joku polterguust mutta jotain  mystistä on viime yönä täällä Triolassa tapahtunut!

Kuusesta irrotetut KAKSI oksaa !

Kuusenpallo KEITTIÖN lattialla !

Kuusenpallo NÄPPIKSELLÄ josta on pidin irrotettu !

Kuusen juurella ollut raksukippo käännetty VÄÄRINPÄIN!

Edelleen on kadoksissa osa palloista. Kuusi havisee itsekseen säännöllisesti  ja palloja katoaa joka kerta johonkin mustaan aukkoon. Olemme hieman peloissamme tällä nuoren aikuisen kanssa, mutta onneksi meillä on tukenamme kissat. Kyllä ne suojelee meitä...

Lisäksi lahjaksi saatu (kiitos Hellu ) namipussi löytyi eteisen matolta  RAADELTUNA !

Mitähän meillä tapahtuu ensi yönä?

Hyvää Joulua! Merry Christmas! Joyeux Noel ! Gud Jul! 2.0

Triolat ja sisällöntuottaja herra Nilsson toivottaa Rauhaisaa Joulua kaikille, henkilökuntineen!

Joulun juhlaa ajattelimme juhlistaa muutamalla seesteisellä kuvalla, Triolat luonnollisesti pääosissa poseeraamaassa.

No, joo. onhan ne tavallaan paikoillaan.

Varmaa ainakin on, että tänä vuonna ei ole hulligaaneille tarjoilla kahluuallasta!

Missä kissa?

?????

Kissan henkilöllisyydestä on turha tehdä arvausleikkiä. Kaikkihan sen tietää....

Sähkeuutisia

Hyvää iltaa !

Tässä  Triolan sähkeuutisia.

Kosketuskeppi klikkerillä on saapunut. Kevyet harjoitteet kaikilla kissoilla ovat lähteneet hyvin käyntiin ja kolme neljästä on jo ihastunut kuonottelun saloihin, yksi vielä hieman arastelee klikkerin ääntä. Arvioimme Madame Mimmin pääsevän tästä arastelusta eroon piakkoin.

Koskeetuskepin tarkistus

Viime viikonloppuna Herra Nilsson joutui ottamaan kovat keinot käyttöön, kun huomasi ihmisihmisen aikomukset keittää ruokaa hellalla. Ihmisihmisille on tehty selväksi, että keittelyhommia saa tehdä vain silloin kun Triolatkin saavat ruokaa joten rike oli huomattava mutta koska se jäi ainoastaan suunnitelman tasolle, ei tästä Triolat joutuneet langettamaan rangaistuksia.

Pöyristynyt herra Nilsson estämässä väärään aikaan kokkailua.

Nuori aikuinen on tänäkin vuonna Triolan todellinen kissamagneetti. Julkisuudessa yleensä esiintyvä nuori aikuinen  ja Börje jatkavat edelleen halailua päivittäin mutta herra Nilsson vaatii myöskin osansa ja rentoutuu mielellään nuoren aikuisen rinnan päällä aina mahdollisuuden tullen. Molemmat osapuolet nauttivat tilanteesta kovasti ja tapa tullee säilymään tästä eteenkinpäin.

Kissamagneetin syleilyssä

Triolan kassiharrastus jatkuu edelleen. Suosikkeina ovat kissojen Grannyn eli ihmisihmisen äidin kassit. Kuvassa näkyvän mallin tenho oli vastustamaton ainakin kolmelle Triolan jäsenelle.

Matzo kasseilemassa

Triolan projekti "mitä näistä jolly moggyn renkaista" on edistynyt. Ihmisihminen on koittanut renkaisiin hyllynpätkää joka tulee siihen hyvin sopimaan pienen hienosäädön jälkeen. Toistaiseksi ikkunalauta on epäsäännöllisessä käytössä  mutta Triolassa odotetaan laudan kastajaisia kokopäiväiseen käyttöön hyvinkin pian.

Testiryhmä koeajamassa ikkunalautaa

Ja lopuksi pieni kevennys.

Triolan roskakaappi on ollut kovilla, kun herra Nilsson on pitänyt muille intensiivikoulutusta viime päivinä. Oppi on mennyt perille, koska tänään ihmisihminen törmäsi seuraavaan näkyyn keittiössään.

HRH Madamme Mimmi on itse pedannut pienen lepopaikan kaappiin!

Harvoinpa sitä näkee kuninkaallisten itse petaavan! Nimittäin kuvassa oleva kori pusseille kuluu siihen kohtaan missä Madame nyt lepäilee,  saati sitten vielä roskakaapissa !


Tässä kaikki tällä kertaa, hyvää illan jatkoa kaikille.

Yllätyskaksikko

Yleensähän tällä pöntöllä on tämä kaksikko. Instagramkin on täynnä näitä kahta, tolla samaisella pöntöllä  eri päiviltä.

Vaan eilen siellä halailikin ihan joku muu mies.

Miss Ellien unikaveriksi kelpasi tällä kertaa Börje, joka ei justiinsa tolloin edes matzoillut.

Talviunilla?

No ei tietenkään eikä varsinkaan tämä monitaituri !

Se vaan aina välillä ottaa pieniä tupsluureja, että jaksaa sitten keksiä uusia juttuja. Kuten vaikka opettaa kavereille kuinka roskakaapin ovet saadaan auki.

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko, huomenna täti-ihminen ja nuori aikuinen lähtevät hakemaan joulun tuntua Töölönrannan ravintolasta  joulubuffetin tiimoilta. Se onkin sitten ensimmäinen jouluateria tänä vuonna.

Kerro, kerro...

Kuvastin, ken on maassa kaunehin ?

Aika helppo.

Tottakai ainakin Madame Mimmi. Todellinen Neiti Sievänen.

Aikakauden loppu

Tämä kirjoitus on omistettu omalle nuorelle aikuiselleni   ♥


Eilen nimittäin päättyi Triolassa eräs aikakausi.  Nuori aikuinen kisasi viimeistä kertaa Eliten ja L.O.V.E:n kanssa Suomen mestaruuksista. Tämä on siis täti-ihmisen viimeinen postaus cheermutsina koska nuori aikuinen laittaa kaepat (cheerkengät) naulaan ja alkaa keskittymään muuhun elämään.

Täti-ihminen on tehnyt surutyötä tästä jo jokusen kuukauden mutta todellisuuden iskiessä päin pläsiä tänään on tällä hetkellä olo mitä surkein ja itkunsekainen ( onneksi on nuori aikuinen töissä, eikä sen tarvitse kestää alati nyyhkivää äitiään).
Ei siis onnistunut   "luonteva vaihto tavalliseksi cheerin penkkiurheilijaksi "-päätös vaan vetisten silmien edessä vilahtaa koko cheerhistoriamme hyvine ja huonoine aikoineen.
Cheerleading on määrittänyt meidän perheen arkea niin monta vuotta, että miten sitä osaa elää ilman sen määrittämää tiukkaa aikataulua ?
Suurimpana yllätyksenä tuli se, että tämä on näinkin paha paikka täti-ihmiselle: enhän MÄ joutunut luopumaan mistään musta kuin jättimäisistä pyykkivuorista vaan saan tyttäreni itselleni vielä joksikin aikaa ennen kuin tuo aloittaa oman elämän jossain toisaalla. ( Pssst. nuori aikuinen: ei kiirettä  ;)

Eikä tässä ole edes kaikki.....

Täti-ihminen on saanut cheerleadingin kautta tutustua aivan ihaniin, määrätietoisiin nuoriin naisiin ja jokuseen nuoreen mieheenkin. Terkkuja teille kaikille, jotka luette tätä blogia :)
Ikävä kyllä myös sairaalat on tullut tutuiksi, mutta urheilijan paikat on saatu kuntoon ja nuori aikuinen takaisin matolle.  Epäonnistumisista täällä päästään nykyään myös täti-ihmisen osalta nopeammin eteenpäin, kyllä vanhakin misu oppii kun urheilija opettaa.

Mutta eniten  olen saanut kokea suuria tunteita, onnen- ja ylpeydenhetkiä. Mieletöntä onnea toisen puolesta, kun unelmat on saavutettu. Kilpacheerleadingin maajoukkue-edustus kahdesti tulee tässä nyt päällimäisenä mieleen ;)

 Eilinen saldo kisoista oli hyvä ja ei ihan niin hyvä: Nuoren aikuisen sekajunnu valmennusjoukkue Xtreme toi kullan, L.O.V.E pronssin ja  Elite saavutti sijan 5.    

Ohjelmassa oli  harmittavia pudotuksia ja se luonnollisesti vaikutti tuohon sijaan.   Siltikin Eliten taidot on vaikeinta mitä Suomessa on tähän asti nähty ja tehty  eli ei joukkueen se taso ole laskenut  vaan epäonnistuminen osui harmittavasti sille vuoden tärkeimmälle 2.5 minuutille.
 (En saanut videota suoraan tähän joten linkin kautta tie vie youtubeen ja eiliseen suoritukseen).


HAC Elite SM-2014 # 5

HAC Eliten fanitus jatkuu tästäkin eteenpäin tässä perheessä ja toivon tulevalle joukkuelle paljon treeni-intoa ja loistavia uusia taitoja . Elite on viime vuosina vienyt lajiaan Suomessa eteenpäin isoin harppauksin enkä epäile yhtään etteikö joukkueella ole edessä vielä suurempia saavutuksia!

On ollut suunnaton kunnia saada seurata tämän lajin edistystä näinkin läheltä.
Kiitos siitä nuori aikuiseni ♥
 

Saippuasarjaa

Jos nyt kävisi silleen, että joku olisi ihan innoissaan tulossa siivoamaan meidän kattien vessat ihan vaan huvikseen ja vaikka monena päivänä peräkkäin tai vaikka vaan silloin tällöin mutta olisi ihan että ei voi kun ei voi tietää mikä saippua olisi se kissanvessaputsauksen jälkeinen desinfioiva saippua  niin ei enää huolta!

Se saippua on tottakai ja tietenkin tossa bligblingkissassa! Kissanvessa -> kissapumppu. Loogista, eikö?

Nyt jään odottelemaan yhteydenottoja innokkaista  siivoojista. Tarjoan vielä homman päätteeksi lasin kraanavettä!

Astmakatin lääkekaappi

Nilsson on kyllä tämän blogin sisällöntuottaja numero uno. Hyvässä ja pahassa. Ja sairastelussa.
Nyt tulee meidän astma-special, koska se on taas nousussa ja oireettomuus laskussa.


Vuoden ympäri meidän tulee käyttää hengitettävää kortisonia eli Flixotideä.

Tärkein medisiini

Vaikka oireita ei ole niin kerran päivässä olisi hyvä antaa tötsyt, oireilevana aikana tuplat: aamuin/illoin. Täti-ihminen luisti tästä kesällä kun törppönä luuli kissan parantuneen ja ettei lääkettä enää tarvittaisiin. No tarvittiin kyllä syksymmällä. Ideaalisin tilanne olisi, että kissan oireettomuutta pystyttäisiin ylläpitämään vain tällä lääkkeellä.

Ohessa käytetään sitten seuraavaa hengitettävää lääkettä joka avaa keuhkoputkia: Ventolineä.

Medisiini kakkonen

Ventolineä annetaan joka päivä kahdesti ( Flicotiden ja Ventolinen välissä pitää olla 5 minuutin tauko) silloin kun kissa oireilee yskimällä päivittäin. Silloin tosin avataan ensin kehkoputket ja tokana annetaan kortisonitötsyt.

Ja milläs näitä sitten hengitellään? No bongilla tietty. Tai virallisesti sanottuna Aerokat feline aerosol chamberillä.

Nilssonin bongi

Hengitettävät lääkkeet tulee nimittäin normaaleissa inhalaattoreissa ja kuvan mukaisesti kamat ammutaan inhalaattorista ensin tohon bongiin ja sitten kissa ottaa ne tötsyt. Laitteessa on sellainen läppä, josta lasketaan hengitysmäärä : molempia lääkkeitä tulee ottaa 7-10 hengenvedon verran.  Näppärä pikku aparaatti sanon mä!

Mitäs sitten, jos nämäkään lääkkeet ei auta ja katti vaan yskii? Lisätään cocktailiin  vielä nieltävä kortisoni eli Prednisolon  5 mg.

Medisiini jykevä kolmonen koviin oireisiin

Tämän käytöstä on vaikea sanoa annostusta, koska se on täysin riippuvainen kissan oireista. Viime vuonna jouduimme antamaan kunnon hevoskuureja pitkän ajan ennen kuin Nilssonin olo helpottui ja annostusta vähennettiin hissukseen. Sen verran voisi sanoa, että kun purkissa on ollut 100 tablettia niin tällä hetkellä siellä on vajaa 10. Tällä hetkellä katson auttaako 1/4 tabu päivässä noihin oireisiin, jos ei niin kysyn taas meidän eläinläkäriltä uudet ohjeet. Pahimpina oireluaikoina annoimme pillerin per päivä, muistaakseni  vähintäänkin kuukauden ajan. Kyllähän noi tiedot voisi kaivaa arkistosta, mutkun ei täti jaksa ;)

Astmakatin lääkelaukku

Tässä sitten itse lääkelaukun omistaja.

Meikä diggaa bongista silloin, kun vähän ahdistaa henkee mut tabut ei oo mun juttu. Ollenkaan.

Lääkkeitä saadaan kissaan vaihtelevalla menestyksellä. Oireiden ollessa päällä, kelpaa bongi mutta viime kesänä piti vähän leikkiä vaikeata ja huitoa sitä naamalta pois tassuilla. Pillereille on Nilsson kehitellyt ns. aaltokielen eli tyyppi työntelee kieltä sisään-ulos aika vaudikkaaseen tahtiin jolloin pilsun tiputtaminen kitaan on aika vaikeaa ja tänäänkin koitettiin muutaman kerran ennen kuin saatiin pilleri matkalle mahaan.

Jossain vaiheessa meillä on tiedossa sitten tutorial miten bongia meillä käytetään. Se tulee ulos joskus. Ensin pitää videoida muutama otos muutamana päivänä ja valita sitten se onnistunein otos. Tai vähiten epäonnistunut  ;)

Messukissan kotiterveiset

Kenties se sitten vaan on niin että jos on tarpeeksi jalosukuinen niin jatkuva roikkuminen julkisuudessa ei vaan ole se juttu. Tämähän selvisi jos viime viikon messuilla, kun Madame suostui siellä esiintymään lähes ainoastaan jetinä (ks. edellinen raportti).

Olisiko tässä syy miksi kotonakin on aikaa vietetty piilossa ja hämyisissä nurkissa?  Kuvauslupia odotellessa otos tänään lepäilevästä Madamesta.

Kuvaa tota! Naamaa et tule näkemään kameran läpi ainakaan ihan heti.

Taannoin hankittu pehmuste patterille ( joka on siis siihen liian leveä mutta siinä oli Kruunu! KRUUNU! Se niin kuuluu meille) on nykyään kovinkin suosittu lekottelupaikka. Sitten vielä kun jossain vaiheessa siellä lepäiltäisiin niin että näkyisi myös naama eikä aina vaan  kissanpeffa.

Ikäväkseni epäilen, että joudun taas kohta raportoimaan Nilssonin terveydestä.  Astma on taas kovastikin  aktivoitunut ja nyt taitaa rööreissä olla vähän tukkoisuutta. Äsken justiinsa otettiin hömpsyt roferonia...

Det var Elma det

Uskoisitko että yhdellä Rekku Rescuen vapaaehtoisella on uransa aikana ollut 600 (kuusisataa) koditonta hoitolaista? Ikävä kyllä tarina on tosi.

Täti-ihmisen VIP-kortti

Vähänkö meidän messut on nyt takana päin. Duunivuoro oli 09-17.30 ja meitä kaikkia Rekkujen ständillä olevia ex-kodittomia ja aktiivi Rekkulaisia kävi katsomassa tuhansia ihmisiä. Samalla huomasin kuinka tällaiselle valistukselle on edelleen tarvetta: kovin moni kyselijä yllättyi kuinka helpolla kodittomien kissojen määrä saataisiin laskuun: sterilisoimalla.  Se on oikeasti suurin eläinsuojeluteko johon jokainen lemmikin palvelija pystyy. Eihän se toki ilmaista ole, mutta ei kai eläintä oteta sen ylläpidon halpuuden vuoksi? No otetaanpa, ikävä kyllä.

Astuimme samalla ulos kaapistamme koko nimellä

Messukissat sitten.
Edustaminen ei ole niiden juttu. Elli oli vierasvastaanottavainen vajaan tunnin, Mimmi ensimmäiseen 8 tuntiin ei ollenkaan. Elli sentään suostui olemaan esillä, Mimmi palasi suorittamaan mysteerikissaksi naamioitumista. Molemmat sentään antoivat messuvieraiden vähän rapsutella ja eräskin vieras nimesi Ellin messujen kauneimmaksi kissaksi ja palasi ihailemaan tätä pariin otteeseen. Yksi pieni tyttö ilostui suuresti, kun toisella visiitillään näki Mimmin - ekalla kerralla kun se oli ollut naamioituneena ;) Täti-ihminen, luonnollisesti, oli ylpeyttä rinta pullollaan.

Messukissat: toisella pitkät päällä ja toinen naamioitunut jetiksi

Kuvaushommat ei oikein sitten sujunut, alla oli tarkoitus kuvata kissaa eikä häkkiä. Kaikki kuvat kissoista oli samaa tasoa. Myös  Ellin biologisesta veljestä Pikku-Petestä, josta täti-ihmisellä oli tarkoitus laittaa tänne kuva. Lupakin  kysytty ja kaikki. Petestä on kasvanut komea nuorimies ja sukulaisuus oli selvästi nähtävissä niin ulkonäössä kuin joissain tavoissakin. Sisaruksilla on täsmälleen sama harrastus: puskeminen ;)

..esittelemme teille ylpeydellä....näyttelyhäkin oven mekanismin! !

Kaikista kivointa oli kun meitä kävi moikkaamassa monta tuttua. Blogistanian edustajana Naukulan mamma tarkisti messukissojen olot ja samalla saatiin jutella Helminkin kohentuneesta kunnosta ja höpötellä ihan  kaikesta muustakin. Marian pienen kissahoitolan  Mariaan oli tosi kiva tutustua,  lisätkää ihmeessä Marian kotihoitoblogi lukulistoillenne.
Kiva oli nähdä myös Miran jengiä, Pösseä, Jaria, Monaa ja Kaisua.

Mukana oli kiitettävästi myös muitakin  eläisuojeluyhdistyksiä, myös SEY

Tällaiselle urbaanille täti-ihmiselle oli virkistävää nähdä ihan oikeita maaseutueläimiä. Noi possut varsinkin oli tolkuttoman söpöjä! Turkistuottajien osastolla tosin ihmetystä herätti näyttelyeläinten paljaat häkit: ei pehmuisteita ei virikkeitä. Jos täti-ihminen ei ole tätä ennen ollut mikään kettutäti niin nyt se hahmo  kyllä kyllä nosti päätään. Promootio sillä osastolla kyllä ampui itseään jalkaan aika pahasti.

Ei ihan kissoja

Kaiken kaikkiaan päivä oli tosi antoisa, mutta rankka. Aikamoisia tyyppejä noi Rekkujen vapaaehtoiset : sinne ne jäi purkamaan häkkejä kun me lähdettiin ja tiedossa oli vielä kokousta, häkkien verhojen pesua ja kuivattelemista ja sunnuntaina taas sama uusiksi. Unohtamatta, että perjantaina olivat tehneet jo saman kertaalleen. Täti-ihminen simahti sohvalle klo 21.30 ja tarvitsi 10 tunnin unet yhden päivän jälkeen. Ja mä vaan rupattelin siellä...

Vähä populaa hei!

Lehdistötilaisuus

Ja näin se perjantai sitten koitti. Meillä oli tarkoituksena vuokrata Kämp tähän tilaisuuteen, mutta Cheek ehti ensin ja mehän ei toisia matkita.

Ihan aluksi teitä viihdyttää blogin sisällöntuottaja herra Nilsson hengailemalla pinaattipussissa.

joo, ei mitään kiirettä. Meikä  vähän tsekkailee näitä pinaatteja tässä.

Ja tässä he nyt  ovat. 

MYSTEERIKISSAT au naturel:

MINÄ muka Dame Edna. Never. Olen Kuningtar. Splendid. Cheerio teille, ihmiset !

Olen sininen kaunotar, Miss Ellie. Just nyt ei itketä.

Naamioitumisen ammattilaiset paljastavat itsensä, kuin Kiss aikoinaan. Keikalla, ihailevien katseiden alla.
Nämä kaksi siis tavattavissa   huomenna klo 10 - 18 ELMA-messuilla osastolla 3a18.

Tai jos ei tavattavissa niin ainakin nähtävissä... Koskaanhan ei voi tietää mikä on kissan pössis milläkin hetkellä ;)

Valmentautumista

Mikähän aivopuuppa tällä eilen kävi kun edellisen jutun otsikoi ihan kummallisesti? Ja se muka oli niin älyllinen leikki, etten edes tunnin kuluttua enää tajunnut sitä....Bloggarin heikkoja hetkiä ;)

Tekosyyksi tarjoilen jännitystä, mutta en lauantaista johtuen vaan näistä päivistä ennen sitä.
Nimittäin toiselle mysteerikissalle  pitäisi hoitaa kampaus. Vesipesuhan on tässä huushollissa  yhdessä olemisen ja tekemisen rauhallinen hetki, NOT.  Siispä homma tullaan hoitamaan, jos nyt kampaukseen päädytään niin kuivashampoolla ja harjalla.

Kampaamovälineet

Sitten pitäisi päättää mitkä nahkakorut puetaan millekin mysteerikissalle.

Trendikkäät nahkakorut trendikkäille mysteerikissoille

Onneksi mukaan saadaan lähes iskemättömät ruokakipot, joihin olisi muuten tarkoitus laittaa sitten possun ♥:tä matkaan mukaan, raikkaan veden lisäksi. Tietenkin. 

Ammattikissan tarkistus

Kovin materiaalisista lähtökohdistä meidän messut alkaa rakentumaan, mutta eipä täti-ihmiseltä kyllä muutakaan voi odottaa.

Ai niin, kynnetkin niiltä pitäisi leikata ja täti-ihmisen taas lakata... Ettei tässä kohta olisi oikein messustressi päällä !