Aikakauden loppu

Tämä kirjoitus on omistettu omalle nuorelle aikuiselleni   ♥


Eilen nimittäin päättyi Triolassa eräs aikakausi.  Nuori aikuinen kisasi viimeistä kertaa Eliten ja L.O.V.E:n kanssa Suomen mestaruuksista. Tämä on siis täti-ihmisen viimeinen postaus cheermutsina koska nuori aikuinen laittaa kaepat (cheerkengät) naulaan ja alkaa keskittymään muuhun elämään.

Täti-ihminen on tehnyt surutyötä tästä jo jokusen kuukauden mutta todellisuuden iskiessä päin pläsiä tänään on tällä hetkellä olo mitä surkein ja itkunsekainen ( onneksi on nuori aikuinen töissä, eikä sen tarvitse kestää alati nyyhkivää äitiään).
Ei siis onnistunut   "luonteva vaihto tavalliseksi cheerin penkkiurheilijaksi "-päätös vaan vetisten silmien edessä vilahtaa koko cheerhistoriamme hyvine ja huonoine aikoineen.
Cheerleading on määrittänyt meidän perheen arkea niin monta vuotta, että miten sitä osaa elää ilman sen määrittämää tiukkaa aikataulua ?
Suurimpana yllätyksenä tuli se, että tämä on näinkin paha paikka täti-ihmiselle: enhän MÄ joutunut luopumaan mistään musta kuin jättimäisistä pyykkivuorista vaan saan tyttäreni itselleni vielä joksikin aikaa ennen kuin tuo aloittaa oman elämän jossain toisaalla. ( Pssst. nuori aikuinen: ei kiirettä  ;)

Eikä tässä ole edes kaikki.....

Täti-ihminen on saanut cheerleadingin kautta tutustua aivan ihaniin, määrätietoisiin nuoriin naisiin ja jokuseen nuoreen mieheenkin. Terkkuja teille kaikille, jotka luette tätä blogia :)
Ikävä kyllä myös sairaalat on tullut tutuiksi, mutta urheilijan paikat on saatu kuntoon ja nuori aikuinen takaisin matolle.  Epäonnistumisista täällä päästään nykyään myös täti-ihmisen osalta nopeammin eteenpäin, kyllä vanhakin misu oppii kun urheilija opettaa.

Mutta eniten  olen saanut kokea suuria tunteita, onnen- ja ylpeydenhetkiä. Mieletöntä onnea toisen puolesta, kun unelmat on saavutettu. Kilpacheerleadingin maajoukkue-edustus kahdesti tulee tässä nyt päällimäisenä mieleen ;)

 Eilinen saldo kisoista oli hyvä ja ei ihan niin hyvä: Nuoren aikuisen sekajunnu valmennusjoukkue Xtreme toi kullan, L.O.V.E pronssin ja  Elite saavutti sijan 5.    

Ohjelmassa oli  harmittavia pudotuksia ja se luonnollisesti vaikutti tuohon sijaan.   Siltikin Eliten taidot on vaikeinta mitä Suomessa on tähän asti nähty ja tehty  eli ei joukkueen se taso ole laskenut  vaan epäonnistuminen osui harmittavasti sille vuoden tärkeimmälle 2.5 minuutille.
 (En saanut videota suoraan tähän joten linkin kautta tie vie youtubeen ja eiliseen suoritukseen).


HAC Elite SM-2014 # 5

HAC Eliten fanitus jatkuu tästäkin eteenpäin tässä perheessä ja toivon tulevalle joukkuelle paljon treeni-intoa ja loistavia uusia taitoja . Elite on viime vuosina vienyt lajiaan Suomessa eteenpäin isoin harppauksin enkä epäile yhtään etteikö joukkueella ole edessä vielä suurempia saavutuksia!

On ollut suunnaton kunnia saada seurata tämän lajin edistystä näinkin läheltä.
Kiitos siitä nuori aikuiseni ♥