Mutta tässähän me ollaan koko ajan oltu : osa 2

Nyt voitaisiin jutella meidän jengin lopuilta tyypeistä, osa kaksi olisi tässä. 

Elli

Ellin kanssa podettiin yksi säikähdys tänä vuonna, kun kyljestä löytyi kesällä patti. Dramaattisuuteen taipuvainen Täti-ihminen pohti jo eutanasia-asioiden olevan edessä ( koska Elillä koskaan ole ollut mitään niin silloin varmaan just tulisi pesismailasta naamaan ekalla kerralla).  Ei tullut mailaa, oli rasvapatti. Samalla voidaan iloita siitä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen Ellin vakuutusta on käytetty kerran!

Sitten me vihdoinkin keksittiin tänä kesänä vasta, miten Elli tahtoo itseään hyvänä pidettävän.

Siihen tarvitaan avoin koura ja valtavat voimat. Höpsökkää pitää avokämmenellä hakata kylkeen kohtalaisen kovaa, jolloin Elli kellahtaa toiselle kyljelleen ilmaleipumuksia tekemään ja kehräämään kovaa.  Oikeasti, ihan hassu kissa!

Ihan ite olet hassu.

Ellillä on siis edelleen asiat hyvin. Paitsi Ellin mielestä  ruokaa ei saa tarpeeksi ja iän myötä Elli on uskaltautunut nappaamaan toisten lautaselta kananpalan, vaikka Täti-ihminen siinä seisoisi vieressä. Napaa palan ja lähtee livohkaan.

 

Ai niin, Ellikin täytti tänä vuonna 10 v.

Nilsson

Tämä jäbä se on edelleen oma itsensä. 

Sisustus on intohimo, ehkä meille molemmille mutta tyylit meillä poikkeaa aika lailla toistemme näkemyksistä. Edelleen.

Nuortenkirjallisuus menneiltä vuosilta on alkanut Nisua kiinnostamaan.

Terveys rintamalla mennään samojen diagnoosien kanssa ja justiinsa tällä hetkellä on hoitotasapainot kohdillaan niin IBD:n kuin astmankin kanssa. Toki me tiedetään, että tilanteet elää ja huomenna voi olla ihan eri tilanne, mutta iloitaan jokaisesta terveestä päivästä. 

Ihan ite Elli pyysi, että voisinko mä tohon sen päälle tulla makoileen.  Älä yhtään siinä töllötä.

Mimmille Nisukka yrittää edelleen uhoilla mutta kiitos HRH:n parantuneen itsetunnon, on meillä nähty tilanne missä Mimmi antaakin Nisulle takasin tassusta ja sen jälkeen heittää vielä kunniakierroksen toisen edessä. Se oli kyllä hieno hetki. Nisu luikkii karkuun ja MImmi paukuttelee bikinien henkseleitä.

Rakauspörhöjä jaellaan muuten nykyään perheen ulkopuolisillekin henkilöille ja Nisuleinen taitaa nukkua Täti-ihmisen kainalossa/tyynyllä/sängyllä valtaosan vuoden öistä. Täti-ihminen nukkuu sitten siinä osassa sänkyä, missä Nisu antaa mun nukkua.

Mikä kissakriisi?

Onhan ne niin hurjan söpöjä.

Onhan ne syntyneet populaatioon ja ovat täynnä korvapunkkeja ja väiveitä.

Onhan niiden silmät tulehtuneita ja vatsat täynnä matoja.

Onhan niillä myös isoprora felis.

Onhan ne jo jokusen viikon vanhoja ja olleet henkihieverissä syntymästään lähtien.

Näillä kavereilla oli onni matkassa. Rekku Rescue loukutti ne ja ne päätyivät Nuoremman Crazyn Catladyn kotihoitoon.

Siellä osaa ruokittiin tunnin välein, osaa kolmen tunnin. 

parin pennun elämä oli aika liipaimisella, aika pitkään. 

Kaikkia lääkittiin ja lääkitään monta kertaa päivässä ja silti 6 viikon hoitojakson jälkeen hoitohuone haisee edelleen ja koko ajan kakalta. Ripuli ei vaan laannu.

Pentujen yleiskunnon vuoksi  madotus on viivästynyt.

Ulkoloiset onneksi saatiin häädettyä ja isopsora on hoidettu antibiootilla. 

Mutta onhan ne niin hurjan söpöjä.

Elämän vaan soisi olevan kaikille kodittomina/populaation syntyville pennuille helppo. 

Ei sen elämän kuulu alkaa kivuliaana taisteluna hengissäpysymisen loisten, matojen ja kissaflunssan kourissa. 

Eikä muuten aikuisten kissojenkaan elämän kuulu olla sitä.

Kissakriisi on paha. Edelleen. 

Ei muutosta aikaisempiin vuosiin, paitsi ehkä huonompaan suuntaan  -koska covid.