Kissabloggaajat Purnauskiksessa

Purnauskis on edelleen täti-ihmisen yksi suosikki kaikista kahviloista . Siellä on aina kivaa, mutta  silloin siellä vasta kivaa onkin, kun se on avattu varta vasten vain kissablogaajille, niinkuin se nyt sunnuntaina oli.

Meigä oli Tampesterissa! 

Iso joukko kissabloggaajia alkoi valumaan kahvilan eteen jo hyvissä ajoin ennen tilaisuutta, tukkien jalkakäytävän muulta liikenteeltä.  Sen jälkeen ne tukkivat kahvilan, mukana menossa oli nimittäin 26 kissaihmistä.

Ihania yksityskohtia !

Kissaihminen on siitä hyvä lajike, että se taipuu lattiallekin tarvittaessa. Kovaääninen se kyllä on, aina välillä. Mutta mukava. Ja kova sössöttämään.

Pieniä alkupaloja. Poppareita ja kuivattuja omppuja.

Alkudrinkit olikin kissoille, katkarapuja kissaihmisten tarjoamana. Tästä innostui niin kissat kuin ne ihmisetkin.

Taulu. Tykkään!

Micu. Katsokaa nyt noita tassuja. IIIK!

Epäilen vahvasti, että Pikin herkku on katkarapu...?

Lumi.

BatCat! 

Ihana sienikeitto ja yksisilmäinen kissa.

Piki.

Helsingin kahvilaankin pitäisi mennä,  Helkatti. 

Evo ja varpaat.

Meitä hemmoteltiin myös aivan ihanalla pavlovalla. Mätin sen naamariin ennen kuin tajusin, että kuva unohtui ottaa. Kaikista kissoistakaan en saanut kuvia, mutta sainpas sentään hyvän syyn käydä  Purnauskiksessa taas uudelleen.

Kiitti kaikille tosi paljon kivasta iltapäivästä, varsinkin järjestäjille  Tassulinnaan ja Elämää ja elämyksiä blogeihin.

Kiitoksia myös PrimaCatille Deluxe goodiebagistä, täällä on laumallinen onnellisia kissoja taas herkutellut napansa täyteen !

Oiskohan ennätys ?

Nyt on pakko paukutella henkseleitä, koska täti-ihmisen töös eli toimisto on todellakin kunnostautunut kodittomien kissojen adoptoinneissa. Varsinkin Rekku Rescuen kattien adoptoinnessa.

Terkkuja Hennalle ;)

Allekirjoittanut taisi olla ensimmäinen, joka täällä aloitti Mimmin adoptiolla, seuraavaksi Ellin ja sitten Nisukan.

Pari vuotta sitten meidän osaston pomo (mies !) vienosti ilmoitti, että hävisi taistelun kotona ja heille muutti kaksi kissaa: Moritz ja Millie.  Se yrittää vähän olla muka silleen, että ei ne nyt kivoja ole mutta kummasti kelpaa pötkötellä soffalla kissan rinnan päällä.

Pertsa

Elokuussa kodinvaihtaja ja seniorikissa Pertsa löysi oman kodin täti-ihmisen kollegan perheestä. Pertsa on aloittanut ihmistensä koulutuksen ja ne vaikuttaa olevan oikein helppoja opetettavia.

Pertsa ja korvat

Kodin saaneita Rekkuja on siis 6 kappaletta ja meitä on hei meidän vientiosastolla sentään vaan 9 tyyppiä. Yay.

Täti-ihminen tutkii: Ökö plus vs. Greenwood

Vastahan se oli helmikuussa, kun Täti Etsivä lupasi suorittaa syvääluotaavan tutkimuksen näiden kahden samanmoisen ekologisen kissanhiekan välillä.

Ja ekologisuuden nimissä, me kierrätetään Ökö Plussan kuva.

Tutkimus on ollut äärettömän helppo. Hiekkaa ostaessa pitää katsoa vain se, että kumpi on tarjouksessa. Hiekat on lähes identtiset. Jos oikein kuvittelee niin toinen ehkä pysyy kasassa vähän paremmin kuin toinen. En muista kumpi. Tai toinen ehkä pitää hajut paremmin kuin toinen. Tästäkään en muista kumpi.

Molemmat merkit ovat siis tosi hyviä ja suosittelemme niitä. Disclaimerinä tosin edelleen se, että kissat päättää.

Ja jos nämä ekologiset hiekat kiinnostaa, niin tuolta meidän Zooplussan linkistä voi niitä mennä ostamaan ------------->

Tämäkin on kierrätyskuva, kakkikukat vaan tuunattu tästä pois.

Tämä oli kyllä helpoin salapoliisijournalistityö ikinä :D

Sensaatio! Täti-ihmisen uusi SalaRakas !

Kissatädille voi käydä hassusti, kun kohtaa maailman lempeimmän ja uljaimman 42 kiloa painavan tyypin. Se rakastuu, tulenpalavasti.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun hengailen Neron kanssa ja voin vannoa, ettei tule olemaan myöskään viimeinen. Vaan tällä kerralla myös herraskoiran tunteet heräsi ja rakastuminen oli molemminpuolista.

Ikävä kyllä, Nero oli ainoa herrashenkilö bileissä. Sehän tarkoitaa vaan sitä, että naisten jutut voi vaan kiinnostaa niin ja niin paljon.

Kissätäti sai kumminkin suukkoja, suukkoja ja suukkoja Nerolta koko illan. Me ollaan tosi ihastuneita toisiimme, niin kuin vaan kissatäti ja amerikanbuldoggi voi toisiinsa ihastua.

Pidimme paljon tassua kädessä ja ihailin tuota isoa tassua, joka jaksaa juosta metsässä vaikka kuinka pitkään mutta joka on myös niin hellä ihmisen kädessä.

Kiitos aivan loistavasta illasta Nero, Liinukka ja Liinukan Tytär (sillä on hoiteissa se  Kettu ja hevonen).

Pystytkö auttamaan Pesu ry:tä?

Törmäsin facebookissa tähän Pesun ilmoitukseen, teksti ja kuva kopioitu sieltä suoraan:

Kirjoitimme Hipsusta jo kerran - ja kirjoitamme toisenkin. Hipsu kävi nimittäin viikolla hammaslääkärissä ja epikriisi oli karmaisevaa luettavaa. Hipsulta puuttui nimittäin jo 16 hammasta, kuten epäilimmekin - mutta myös ikäarvio pennun näköiselle kissalle tiputti maan pinnalle. Röntgen nimittäin kertoi meille, että noin viiden kuukauden ikäiseltä näyttävä kissa olikin jo noin kolmevuotias. Entisen elämän huono ruokavalio ja huonot elämän olosuhteet aiheuttivat sen, että Hipsu näytti alle puolivuotiaalta pennulta. 

Kuudentoista puuttuvan hampaan lisäksi Hipsulta tarvitsee vielä poistaa useita hampaita. Tästä huolimatta Hipsu pystyy tulevaisuudessa elämään vajavaisella hammaskalustollaan hyvää kissan elämää. Hipsu-tytön luonne on alkanut myös näkyä: entisestä populaatiokissasta on tullut kissa, joka pitää ihmisen kosketuksesta! Hipsu tuli tilapäiskotiin vasta heinäkuussa, joten edistys on ollut huikeaa. Hipsu on mielettömän sitkeä, hieno kissa, ja meillä on ollut ilo seurata sen edistymistä. 

Hipsun tulevan hammasoperaation hinnaksi tulee lääkärin arvion mukaan noin 510 €. Kahteen Hipsun lääkärikäyntiin on jo nyt kulunut 472,08 €. Meillä on ollut takanamme jo tähän mennessä karmaiseva vuosi ja eläinlääkärikustannuksiin on mennyt yli 50 000 euroa rahaa. Voisitko sinä auttaa meitä esimerkiksi Hipsun kustannuksien kattamisessa? Yhdellä eurollakin voit tukea yhdistyksen toimintaa ja auttaa meitä kustantamaan hirvittäviksi paisuneita eläinlääkärikustannuksia. 

Haluamme auttaa jokaista, jota vain pystymme. Haluatko sinä auttaa meitä auttamaan?

Lahjoita maalaiskissakampanjaamme Pesun keräystilille FI37 8000 1170 9224 06 viitteellä 1274. Pesun rahankeräyslupa 5680/6/2016 on voimassa Sisä-Suomen poliisilaitoksen toimialueella 01.04.2016-31.03.2021 välisenä aikana.

© Pesu Ry -Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys

Näinpä tässä samalla selvisi kohde, jonne Zoplussan yhteistyörahat menevät. Ne menevät Pesulle.    Tämän hetkinen saldo siellä on  43.47 € eli pari ostosta ja 50 € maksuraja menee rikki. Kun raha tilitetään mulle, se lähtee heti Pesun keräystilille.

Aurinkoläiskässä

Kohtahan niitä ei enää ole tarjolla, niitä aurinköläiskiä.
Viime viikolla sellaisen onneksi vielä löytyi. Samalla siihen suhahti yksi kissa.

Vauhtiveikko

Lämpö on välillä niin kummallinen, että kissa saattaa siinä vallan riehaantua ja kaatua katolleen. Ks. kuva yllä.
Kunnes vauhti loppuu. ks. kuva alla.

Kohtahan tässä onkin sitten edessä puolen vuoden valoton aika, että hyvä kun katti käyttää kaiken valon vielä hyväkseen.

Mitä? Valo katoaa? MITÄ? 

Kurssilla

Kamera ja kissat. Kissat ja kamera.

Nyt koitti hyvä hetki kurssittaa itseään, kun kerrankin muistin työväenopiston hakuajan ja pääsin digikamerakurssille. Alkeiskurssille. Nyt on jo pari uutta namiskaa selvinnyt eli ollenkaan turha juttu, vaikka paljon jo näemmä tiedänkin.

Parasta kurssissa on se, että joudun käyttämään uutta parkkikiekkoa. Me voitettiin Tassulinnan arpajaissa maailman magein neonpinkki parkkikiekko.....

Jossa kissantassuja ja kissa. Katti. Kisu. Miuku. Mauku!

Jaa. Vai kamerakurssilla. Kerro ihmeessä lisää, mä joko kuuntelen tai nukahdan.

Ja hei! Kyllä on maailma pieni: Mimmin kotihoitaja  J on samalla kurssilla, siis se Rekkujen ensikoti mistä Mimmi pikkuruisena meille muutti! Ha. Onpa hauska sattuma.

Elli viis vuotta !

Sanotaanko niin, että 4 kissan synttäreitä on välillä niin hankala muistaa.
Nytkin tuli kuukauden huti. Ne oli 4.8.

Ensin olin ihan, että ollaan vaan hissukseen enkä mainitse asiasta mitään, mutta koska Elli on muutenkin niin aliedustettuna täällä blogissa niin ei käy. Elli ansaitsee päivityksensä, vaikka sitten myöhässä!

Tuli kiire soittamaan Mialle, kun tämän kuvan näin! Tässä muuten Ellin kotihoitajan oma blogi, siellä on omia kissoja ja pikkuruisia hoitolaisiakin parhaillaan ;) 

Ellin tarina kerrottuna vuonna 2012.  Ylenpalttinen riehuminen on jäänyt, mutta puskeminen ei.
Kitinä painiessa jatkuu edelleen ja rakkaus ruokaan.

Kah, mun kameralla saa tälläsiäkin kuvia! 

Ihmisen kanssa on kiva leikkiä, karvakansalaisten kanssa taas ei niinkään - paitsi jos on voitolla. Kynsin leikkaaminen on edelleen haasteellista, mutta nykyään me tiedetä daamin kommervenkit ja joku ei vaan pääse pakoon.

Tämäkin filtteri oli ihan kamerassa itsessään mukana. Katoha.

Yksi juttu mitä ei ole muuttunut ollenkaan: Ellin kauneus. Elli ihastuttaa kaikki uudet ihmiset kauneudellaan, Sheba-kissa mainitaan lähes aina.

Ihana Elli ! 

Aikuisen Ellin elämään on astunut rapsuttelu. Ennen niin tarkka katti on tajunnut koko kehon rapsuttelun ihanuuden ja nykyään neitoa saa rapsutella masusta ja leuan altakin. Jos oikein osuu sormet oikeaan kohtaan niin Elliltä lähtee jalat alta ja katti kumoutuu kyljykselleen. Sitten jatketaan rapsuttelua.

Pelkkiä silhuettikuvia tarjolla, huomaan...

Ikävä kyllä Ellin inho kameraa kohtaan on säilynyt muuttumattomana. Jutun ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta, kuvat on otettu lauantaina 3.9. Tarjolla profiilia, koska naamakuvat ei vaan Ellille sovi. Ei, ei ei.

Huolimatta siitä, että Elliä ei blogissa niin usein näy niin on se ihan yhtä rakas kuin muutkin. Kotiin tulessani annan ensimmäisenä Ellille suukon kirsulle rapsutusten kera ja sitten vasta muille. Aamulla suukotan Ellin ensimmäisenä ennen kissojen ruokaa.  Ellin kanssa me leikitään nouda-leikkejä.

Elli on ihana, kaunis ja ihmisiä rakastava puskurikatti ja me ollaan todella onnellisia, että Elli on meidän perhettä ♥