Joulukalenteri 2015

Tänä vuonna päätimme, että meilläpä onkin Triolassa  joulukalenteri !
Joka aamu, aattoon asti klo 09 aukeaa uusi luukku.

Täh? 

Tervetuloa mukaan, tiedossa on 24 kuvaa tiedätte kyllä mistä jengistä !

Mitä eläinharrastukseni on antanut minulle

Pikkupedot haastoi meidän: mitä kissa-/koira-/hamsteri-/marsu-/fretti-/kani-/lintu-/hevos-/herppi/eläinharrastuksesi on sinulle antanut?"

Oukääk. Aloitetaan pitkällä johdannolla.

Tulen eläinrakkaasta suvusta. En ehkä tykkää kaikista eläimistä ihan yhtä paljon kun Vaasan mummoni, joka sanoi kärpäsiäkin onnenkärpäsiksi. No, kärpäsiä tulee sisälle pyytämättäkin mutta ensimmäisen kissani sain varmaan noin 5-vuotiaana, Tampereen mummon naapurilta. 

Kissa oli kaukana luovutusiästä, mutta mitäpä silloin aikoinaan tiedettiin. Miuli Bamssi Mutikainen oli seuranamme viitisen vuotta. Neitokainen oli leikattu mutta vapaasti liikkuva ja oli jäänyt ilmeisesti auton alle ja raahautunut kotimme lähellä olevalle teollisuusalueelle jossa vartija oli sen päästänyt tuskistaan ampumalla  (?).  Miuli on haudattu Kumpulantien varteen, ristiin oli kirjoitettu "Rakas kissa" .

Kävelin Miulin haudan ohi joka päivä koulumatkalla mennen tullen ja itkin salaa kissan perään 3 vuotta. Ja moikkasin hautaa sen jälkeenkin vuosia.Nyt sille paikalle on rakennettu talo.

Taru ja Miuli 

Allergian aktivoiduttua eläinten kanssa oleminen muuttui kavereiden ja sukulaisten lemmikkien ihailuksi ja naapurin koiran ulkoiluttamiseksi, mutta muuten suhde eläimiin muuttui varsin välinpitämättömäksi. Eläinten oikeudet kyllä kiinnosti, mutta satunnaisia eläinkokeettomia tuotteita lukuun ottamatta en silläkään saralla ollut kovin valveutunut.

9 vuotta sitten aloitin uudessa työpaikassa. Ystävystyin saman tien nuoremman Crazy Catladyn kanssa ja juttua kissoista kuuntelin innolla. Muistan todenneeni jossain vaiheessa, että jos voisin ottaa lemmikkejä, ne olisi kissoja. Ja kissojahan ne sitten oli.

Kun selvisi etten enää olekaan allerginen kissoille ja Börjen muutto kotiin oli varmistunut, alkoi fanaattinen tietojen etsiminen. Tunsin, etten tiedä kissoista mitään. Google kului melkein puhki, kun joka ilta kuukausien ajan  kaivelin tietoja kissojen ruuasta, kissoista yleensä, kissojen terveydenhuollosta, leluista, kielestä jne. 

Ja niin se elämä muuttui. Kissoista tuli harrastus.

Börjen jälkeen nuorempi Crazy Catlady alkoi vinkkailemaan kodittomista kissoista ja kissaseuralaista Börje tarvitsikin. Löytyi Mimmi ja samalla eläinsuojelutyön tukeminen, puhumattakaan Ellistä ja Nilssonista.  Pyrin puhumaan kodittomien puolesta aina kun vaan se on mahdollista. Nisu vaan tekee sen aina välillä vähän vaikeaksi ;) 

Kissojen kanssa olisi voinut arki pysyä muuten lähes samanmoisena kuin ennen, mutta sitten tuli blogi. Kuvanmuokkaus ja kirjoittaminen alkoi viemään illoista aina enemmän aikaa siinä vaiheessa, kun sivupalkissa olikin parikymmentä lukijaa lyhyessä ajassa. Blogin kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin ja päässyt messuilemaan useamman kerran  ja pitänyt haisunäätää sylissä!

Triolan myötä eläimet ja niiden oikeudet ovat  alkanut kiinnostamaan taas laajemminkin. Kuuntelen mielenkiinnolla eri eläimistä faktoja ja suitsutan lajinmukaisen elämän perään niin teollisuudessa kuin lemmikkeinäkin. Kananmunat hankin jo Vaahterameän EggPressin kautta, koska kanojen elämä on mielekästä. Lihahommissa yritän kanssa aktivoitua, mutta tunnustan käyttäväni kaupan lihahyllyä edelleen turhan usein. Kaapista löytyy Animalian keittokirjaa ja WWF saa joka kuukausi pienen ropposen täti-ihmisen palkasta.

Summa summarum: Eläinharrastus on antanut uutta sisältöä elämään sekä uusia ystäviä. Uuden harrastuksen ja herättänyt sen maltillisen eläinaktivistin itsessäni.

Lisäksi tietenkin kuvissa esiintyvät ärsyttävän ihanat ja rakkaat Börjen, Mimmin, Ellin ja Nilssonin. Monesti ollaan nuoren aikuisen kanssa todettu, että mitä meidänkin elämä olisi ilman katteja.
Ainakin monin verroin tylsempää.

Ken haastetta ei vielä ole saanut, ottakoot se sen tästä mukaansa ! 

Alcatraz

Nilssonin sisustushommat alkavat yleensä aamuyöllä.   Koska ne vaikuttaa täti-ihmisen jaksamiseen oikeissa töissä niin jotain oli keksittävä.

Miten meillä sattuikaan olemaan kuuluisa vankila Alcatraz aivan hollilla! 

Vanki N ja vierailja M.

Eli rutiini on seuraavanlainen: kun sisustus alkaa, täti-ihminen nousee ja N juoksee ruokapöydän alle piiloon. Siksipä täti avaa jääkaapin ja simuloi ruuan antamista kippoineen kaikkinen. Sitä N ei vaan voi vastustaa ja kipittää keittiöntasolle. 

HA! 

Kissa kainaloon ja Alcatraziin - > lukot kiinni. Vanki N on poistettu pelistä. Täti pääsee takaisin nukkumaan makuuasentoon odottamaan kellon soimista   ja N laulelee sellissään prison bluesiä, säestäen itseään rämpyttelemällä ovea. 

Hannibal Lecter-tyyppinen selli

Vaikka metodi ei takaa täysiä , voimaannuttavia  yöunia se ainakin pitää vankimme yhdessä paikassa, jossa se välillä on jopa hiljaakin. Odotamme kärsimättöminä vankilarankaisun tuomia posiitivisia vaikutuksia ja sitä myöten pidempiä unia. 

Kuvakaappaus

Mr. November Movember

Meidän kamut Friede ja Figo oli tänä  vuonna sopivan aktiivisia ja muistutti movemberista.
Viime vuonnahan tämä blogi  riehaantui movemberista  ihan täysiä ja vaikka se olikin kyllä tosi hauskaa niin vielä enemmän se oli vaativaa. Ne yhteistyöhaluttomat kuvauskohteet ja pimeys.

Siltikin me tahdotaan tänä vuonna osallistua ainakin tällä yhdellä kuvalla.

Olipa taas helppoa, not.  Vaikka malli olikin tällä kertaa yhteistyöhalukas niin se valo. Ei kun pimeys. Vaikka kuinka tahtoisi realistisen viiksikuvan niin tekotaiteelliseksi se vaan on muokattava.

Olisipa movember keskellä kesää !

Voittajan julistus !

Kas näin. Nyt ollaan keskiviikossa, kello on yli 18 ja arvonta on suoritettu.

Kisailijat numeroitiin vastausjärjestyksessä:

 1. Pihi nainen
2 . Me Like
3. Pirkko
4. Kissakolmio
5. Ella Lehtonen
6. Pena kissa
7. Kissankujeita
8. Henna, Friede ja Figo
9. Bemary
10. Sofia ja Olga
11. Piitu
12. Cattitude
13. Sandra
14. Susanna Hoffren
15. Myrsky ja Minna
16. Pajunkissa


Arvonnan suoritti taas kerran Random.org ja voittajat ovat:

12. Cattitude
8. Henna, Friede ja Figo 

Onnea voittajille, pankaahan emaililin triolajanilsson(at)gmail.com osoitetietoja niin täti laittaa kortin matkaan kunhan toi posti lakkaa lakkoilemisen :)


Ja loppukevennykseksi kuva meidän uudesta sisustuksesta.

Sommitelman  inspiraationa on toiminut eräs Herra N. ja vaikkei se ole täti-ihmiselle lainkaan mieluisa niin on se rauhoittanut lampun ja kirjahyllyssä olevien irtolaatikoiden rämppäämisen.

Hyvä buugi

Kun kerran Hupsuttamossa niin sitten kyllä meilläkin.

Pahoitteluni toisesta silmästä, Ellillä ei ole kaihia tai glaukoomaa vaan täti ei löydä Macille ohjelmaa,  jolla sen naamioisi mustaksi.

Kaivoin kaapista tämän Höpsöttämön hyvin nimenneen "törkeän tyyriin" kissalelun ja tanssitin kissakansalaisia sunnuntain kunniaksi. Elli on meidän jengin dancing queen ja tanssit päättyi monta kertaa siihen, että sulka sujahti salamannopeasti tassun avulla suuhun.

Gotcha ! Huomioikaa syljellä kyllästetty sulka.

Vaidoin kuolassa uitetun sulan uuteen vaihtopäähän, mutta siitä puuttui kilikello ja sulat lähti siitä irti noin 15 sekunnin käytön jälkeen (6 € !!!). Kiinnistysmekanismikin oli eri.

Onkohan toi vaihtopää edes saman myyjän kuin tuo meidän alkuperäinen huiskan sulka ?

Täti-ihminen tutkii ja arpoo

Lemmikkimessujen tri(o)logian viimeinen osa on nyt saatu valmiiksi ja reilusti myöhässä. Voihan elämä, kun aina sotket aikataulut. Buu!

Vaan asiaan. Tutkiva, turhantärkeä journalistinne, täti-ihminen kaarteli messuilla metsästämässä mielenkiintoisia asioita (eläinten lisäksi) ja esittelen tässä 3 itseäni kiinnostanutta tuotetta.

Anicol oli kiinnostava tuote mm. ripulihommiin,  mutta ikävä kyllä tarjolla ei ollut testereitä. Tuotteet on elintarvikelaatuisia eli itsekin voisi napata satsin tarvittaessa. Kissankujeita-blogissa on kerrottu tuotteista silleen fiksususti, tässä blogissa me ollaan tästä vaan, että onpa kiinnostava ja kiva tuote. Aika tyyristä, mutta mielenkiintoinen.

Luomuruokaa kissoille

Seuraavaksi täti-ihminen parkkeerasi itsensä Symppis Internationalin pisteelle. Luomumerkkiin ei kovin useasti törmää lemmikkien ruokapuolella.  Sain maistiaisiksi pojille pari pussia Defun raksuja, jotka ovat vehnättömiä mutta niissä on mm. soijaa, tattaria, riisiä. Siipikarjaihajauhetta näissä meidän pusseissa 21 ja 25 %.

Katsokaa nyt tuota luomusetää kissojensa kanssa ! 

Meidän testiraadille raksut ei maittanut. Niitä kyllä haisteltiin, mutta siinäpä se.  Vaikka ruuassa allekirjoittanutta viehättää raaka-aineiden eettisyys ja luomustatus, niin meidän ruokavalioon niissä on liian pieni lihaprosentti ja todellakin se, ettei niitä suostuta syömään.

Yllättäen joku osallistui kuvauksiin.

Lopulta löytyi sitten piffitiski.

Raakaruokaa ! Mushin raakaruokaa ! 

Mush on tuonut markkinoille raakaruokapallerot, jotka ovat täysravintoa! 

Tarjolla on kahta eri makua: kana-nauta ja kana-sika. Annostelu on helppo, pussissa on 25 gramman lihapullia, joita sitten napataan sopiva määrä omalle kissalle sulamaan.
Näillä raaka-ruokinta kyllä helpottaisi ihan valtavasti, jos noi vaan suostuisi niitä syömään. Kyllä,
nämä höpsöttelijät ei suostu syömään kumpaakaan makua. Perhanan katit ja kiitti vaan. Harjoitukset jatkuu...

Ja tästäpä pääsemme siihen arvontaan.
Sain Mushilta kaksi lahjakorttia, jotka oikeuttaa yhteen pussilliseen uutta Vaisto Cat pussin. Mushin sivuilta löytyy jälleenmyyjät, missä kortti käy. Lahjakortin arvo on noin 12 €/kortti  (Vauhti-Raksulla pussillinen on maksanut 12.28 € ) ja arvontaan pääsee mukaan vain olemalla meidän lukija ja jättämällä meille viesti kommentteihin. Se voi olla ihan mitä tahansa, paitsi ei nyt ehkä mitään kamalia haukkuja kumminkaan ;)

Mukaan voi osallistua keskiviikkona 25.11 klo 18 asti ja voittajat ilmoitetaan samaisena iltana.

Liikennevalot

Meillä on uudet liikennevalot keittiössä. Ne tosin näytää aina vaan keltaista.

Pentu !

Meillä kävi tänään vieraita ja nyt varoitan tulevasta sisällöstä. Jatkakaa omalla vastuulla!

Hetkonen.....?! 

Kuka yllättyi, että Nisu oli taas ensimmäisenä ihmettelemässä?

Nämä kaksi salapoliisia ei hokannut  mitään hämärää koska täti-ihmisen kummitytön tossuja piti fiilistellä.

Saanko esitellä: Bruce.

Bruce on toimitettu turvaan huonoista olosta, Raipen ja Pöpön uudeksi kaveriksi.  Ikää pennulla on jokusia viikkoja ja se on niin söpö ettei tottakaan !  Eläinlääkäri on tiistaina jolloin selvinnee tyypin ikä ja ehkäpä se sukupuolikin. Täti-ihminen teki alustavan tutkimuksen ja epäilee, että tyttö se on.

Kivipiira käsittelyssä.

Kahvipöytään laitetiin kivipiiraa. Hyvää. Ja sitten possun ♥:tä. Ihan ehdoton ykkönen. Ihmiset jäivät ilman, en tosin usko että olivat pahoillaan.
Lopulta täällä nuuskuteltu kaikkien kanssa, tosi meni tovi ennen kuin meidän hönöt edes tajusi mitään. Börjen toki piti vähän matzoilla kirsu tulipunaisena, pentu oli niin jännä.

Bruce. The Boss. 

PiikuBruce oli tarkan valvonnan alla koko ajan (98% täti-ihmisen sylissä) ja liian tungetteluyritykset estettiin. Ei sillä, etteikö pikkujellona olisi osannut itseään puolustaa. Kuten kuvasta näkyy.  Ja kuului. Minikissa murisi siihen malliin, että meidän jengi oli ihan ihmeissään.

Iltapäiväkahvin jälkeen tutkittiin vähän veskiä. Mutta vain tutkittiin.

Nyt sitten minikissa aloittelee uutta elämää kahden isomman ammattikissan kanssa. Olisi se saanut jäädä tänne meillekin, 4 ammattikissan opetukseen. Mutta ehkä ihan hyvä, että veivät mukanaan ;)

IIIIIIIIIIKKKKKKKKK ! 

Elmailut sun muut 2015

Ihan heti ei uskoisi, että tämä urbaanin ympäristön puolesta liputtava täti on ihan hulluna Elma maaseutumessuihin. Siis minä, joka olen ystäväpiirissäni jatkuvan naljailun kohde samaisesta syystä. Mutta Elma rocks. Big Time.

Hauskaa oli tömätä vipellystä (?) harrastavaan sammakkoon.

Hepalla diskokaviot ja selässä samakko. Kuva perjantailta.

Seurata 3 päivää kestäneita Suomen mestaruuskisoja.

Voisi luulla, että riittää kunhan laittaa kengät jalkaan ja sitoo kengännarut kunnolla.

Ei helpoin homma toi  kenkien tekeminen.

Aikamoista nakuttelua tulikuuman metallin kanssa. On ne aikamoisia seppiä ja kiittettävä määrä naisia mukana! 

Alpakat on aina kivoja. Meistä kun on nyt tullut peffablogi niin päätinpä kuvata alpakan peffan sen naaman sijasta.

Alpakasta kind of belfie, 

Kaiki ihanat hevoset, lehmät, vasikat ja ne possut. Ne possut. Tänäkin vuonna sain pinkiltä possulta pienen pureman sormeen,  tästä alkaa tulemaan traditio ja hyvien messujen merkki. Hyvä merkki oli myös se, että minipossu nuuskutti sen ihanalla kärsällä muo.

Maailman huonoin kännykkäkuva ja maailman söpöin minipossu ! 

Onneksi olin hoitanut manikyyrit ennen noita nuuskutteluhommia. Rekuilla oli kylläkin tänä vuonna tosi pieni tila kotikissoille, mä vähän petyin. Koska täti-ihminen ♥ kotikissoja kun ne kaikki on entisiä  kodittomia ja siten niinkuin meille silleen sukua. Voihan sentään, toivottavasti ensi vuonna tilat olisi isommat  edustuskissoille. Ja tähän väliin  terkut edustuskissa Viljolle, kaikki kuvat meni ihan plörinäksi :)

Miracle's Nails tekee Rekku Rescuen tiliin lakkauksia. Pahoitteluni agressiivisesti kouristuneista sormistani, luulin niiden poseeraavan vähän rennommin. 

Vaan tästä somejulkkisesta kuva onnistui.

Lilla-Hedda  

Seuraaville otuksille  en kyllä lämmennyt ihan kamalasti, enkä tarjonnut mitään osaa itsestäni haisteltavaksi.

Stadin tarhurit. Tarhaavat mehiläisiä.

Elmassahan on muuten jos jonkinmoista ohjelmaakin vaikka kuinka ja niitä katoessa on mulle selvinnyt kuinka omapäisiä lehmät on ! Hassuja, mutta omapäisiä. Ja ihania. Ensi vuonna on mentävä taas. Ihan pakko!


Siinä, missä maaaseutu ei oikein nappaa niin joulu kyllä nappaa sitten senkin edestä. Tänä vuonna oli joulu tuotu messuille ihka ensimmäistä kertaa. Toivottavasti ei ollut vika kerta, koska unohdin käydä syömässä joulupuuron.

Joulupukki! Onko täällä kilttejä kissatätejä ? 

Ja sitten taas haisunäätiin. Sunnuntaina viimisen tunnin aikana näätien luo tuli sen verran tilaa, että täti-ihminen pääsi taas juttelemaan.

Seuraava somejulkkis: Mihail. Pahoittelunni huonosta kuvasta. Mustavalkoinen malli olisi vaatinut paremman kuvaajan.

Eikä se pelkäksi jutteluksi jäänyt. Tässä kirjoittaa nyt täti, joka on saanut pitää Miikkistä sylissä. Jep. Sylissä. 5 kiloa haisunäätää, mun sylissä torkkumassa. Kiitos Jussi ja Susanna kärsivällisyydestä, jumiuduin ja jumiuduin,  mutkun poiskaan ei malttanut lähteä.

Tässä uudet asiat mitä opin: Hajurauhasia ei poisteta. On erittäin epätodennäköistä, että kotioloissa asuva haisunäätä ruiskisi. Se on vihoviimeinen puolustuskeino mitä näätä käyttää. Miikkis nukkuu henkilökuntansa kanssa. Näädät on seurallisia ja tekevät vähemmän tuhoja kuin fretit. Näädillä on oma ominaistuoksunsa ja niiden kynsiä leikataan. PikkuKarhu, jota eilen silittelin, oli silleen pehmeäkarvaisempi Miikkiksen karva taas oli karkea . Nukkuva näätä on tuhottoman söpö ! Eikä sovi unohtaa tärkeintä: Näätäihmiset on eläimelleen omistautuneita ihmisiä, joille eläimen hyvinvointi on se juttu.


Takana on siis erittäin onnistunut messuviikonloppu. Messarissa tehdään laadaukkaita messuja ja tänä vuonna oli kiva, kun mukaan oltiin saatu uusia juttuja. Ainoa harmittava asia oli se  Rekkujen tila  kissoille, mutta siinäpä se. Muuten homma toimi ja kivaa oli !

Mihaililla on muuten oma blogi Päärynäeläin, arvatkaa kuka liittyi justiinsa lukijaksi ?

Lemmikkimessut 2015

Tänään ne sitten vihdoinkin aukesi, Lemmikkimessut.

Vakavasti_otettavan journalistin työkalut. Mustavalkoisena. Tehostamaan  blogistin turhan_tärkeyttä.

Tosin, ihan ekaksi oli käytävä Elman  puolella, koska törmäsin PrimaCatin tiskillä Ellin kotihoitajaan Miaan, joka oli tuonut mukanaan rapsutuskissaksi oman, pienen, ihanan, suloisen Vilman, 5 kk. Pikkuneidillä oli takana jo perjantainen edustus, mutta tyyppi oli niin lungi että pystyi vetämään toisen päivän parrasvaloissa tosta noin vaan.

Vilma! Niin pusipusityyppi !

Ja sitten siirryin sinne lemmikkipuolelle.

Kimppu kissaleluja. Kelpaisi myös täti-ihmiselle kukiksi.

Noi on niitä meidän ykköshuiskuja. Huisku, joka syrjäytti  Birdien ykköstilalta kerta heilautuksella.

Ostin huiskuun vaihtopään. Huomaa ihan itse  keksitty sommittelu ! Kellään tarvetta stylistille ? 

Robi, lapsirakas samojedi. Ja tuhottoman komea  valkoinen karvapallo. Ihastuin.

PrimaCatia kateille

Messuvinkkinä muuten toi PrimaCatin piste, hyviä tarjouksia. Ostin täydennystä kaappiin.

Meinasin ostaa hevosen. Kepillä. 

Ja olihan siellä kissanäytelmiäkin. Bongasin Kuin kissakermakupilla  ja Nethel-Estelin näyttelykämpät, mutta olin taas liikkeellä väärään aikaan. Lepohetki, nimittäin.

Mutta näin mä sentään Teyen ja teyen emännän ! Oli tosi kiva tavata :)

Teyeen mä kyllä mieletäni tarkensin, mutta en sitten kai kumminkaan. Mutta komiat nauhat tossa! 

Meinasin jämähtää kissapuolelle, mutta onneksi en. Muuten en olisi törmännyt näätiin. Haisunätiin.

Tämä herra on nimeltään Iso-Karhu, haisunäätä. Ihastuin. Tosi paljon ! *KORJAUS: PIkkuKarhu. Sen siitä saa, kun amatööri leikkii oikeaa journalistia ;) *

Kuvan komistuksella oli ihanan pehmeä karva, muttei lällypehmeä. Nenä oli ihanan märkä ja mun sormia nuuskuteltiin pariin otteeseen - no koska mä ne siihen nenän eteen tyrkkäsin. Iso-Karhu tulee toimeen perheen kissojen ja koirien kanssa. Eikä ruiski hajuja. On erittäin seurallinen, eikä tee samalla lailla tuhojaan kuin fretit. Elinikä noin. 10 vuotta. Niin ihana, kiinnostava ja söpö !

Tälläkään kertaa en ehtinyt istahta lemmikkilavan eteen kuutelemaan luentoja. Katsotaan, josko huomenna...

Messut jatkuu siis tälläkin tädillä huomenna. Elmassa on vielä käytävä katsomassa vuotuiset pakolliset possut ja bonuksenä tänä vuonna on minipossujakin IIIIK, niin söpöjä! Ja sitten pitää yrittää bongailla vielä näytelmissä olevia blogikissoja. Ehkä vielä ostella jotain. Ihastella näätiä. Nyt ainakin.

Kesyrottien agilityrata, aika hieno !

Tässä oli täti-ihmisen reportaashi nuumero  uno lemmikkimessuilta. Meidän viikonloppu  saa tässä blogissa vielä "Elma ja muut" extran sekä kokonaisarvoistelun. Eikä siinä vielä kaikki : tämä täti suoritti sitä tutkivaa journalismia tänään eli juttutrilogian päättää ensi viikolla jossain vaiheessa täti-ihminen tutkii-osio.

Tiedossa siis tiukkaa analyysia ja lahjomattomia mielipiteitä !

Ja perään vielä parit häshtägit:
#meidänviikonloppu #lemmikkimessu #messukeskus










ten

Nenäpäivä vol 3

Hokasin justiinsa, että viime vuonna me unohdottiin huudella blogissa nenäpäivän kunniaksi. Me kyllä osallistuttiin ja aioitaan osallistua taas tänäkin vuonna.

Triolan keräyksen suojelijana jatkaa luonnollisesti meidän suuren sydämen omaava HRH, Madame Mimmi. Sitä paitsi, sehän on kuninkaallisten kokopäivätyö. Kaikkihan sen tietää.

Ja sitten me todistetaan, että me ollaan osallistuttu myös Nenäpäivään jopa Englanissa jokunen vuosi sitten.

Vivienne Westwoodin t-paita asuu tuolla täti-ihmisen kaapissa edelleen. Toi ei ole se paita, se paita on tosi rock ja punk. Toi on vaan kuva siitä paidassa roikkuneesta pahvista.